Usko pois

Vaivaisukko

Maailma on täynnä uskomuksia, totuuksia, väitteitä ja stereotypioita, joiden tavoitteena on vaikuttaa ihmismieleen. Rammat ja rammautetut saavat helpotusta kurjaan elämäänsä tullessaan oikeaan uskoon. Syntiset ja vääryyttä tehneet saavat rauhan omalletunnolleen uskomalla korkeampaan voimaan, joka johdattaa pois pahoilta teiltä.

Hyvä ja paha käyvät ikuista taistelua sieluista. Pirut ja enkelit ohjaavat meitä haluamaansa tavoitteeseen kuiskuttelemalla lupauksia ja maallista mammonaa. "EU on pirun keksintö", sanoi akateemikko Kaurismäki jossain haastattelussa. Ja kun pirulle antaa pikkusormen niin se vie helposti koko käden, tietää vanha suomalainen kansanviisaus. Sama pätee myös virallisiin uskontoihin, jotka määrittävät heille itselleen parhaimmin soveltuvan käsitteen hyvyydestä.

Milloin uskosta tulee sitten uskonto. Tai paremminkin milloin usko virallistetaan eli siitä tehdään virkaa tekevä. Se tietysti vaatii käskyjä. Pääministeri Sipilä surkutteli jokin aika sitten sitä, että miten paljon kahdeksatta käskyä nykyään rikotaan. Hurskas ja harras Sipilä syyllistyy itse tuskin koskaan moiseen ainakaan julkisuudessa, se myönnettäköön. Eri asia on sitten se, että miten kulisseissa toimitaan.

"Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi" kuitenkin huolestuttaa Sipilää ja aiheellisesti. Viittaako Sipilä kenties Seura -lehden (8.6.2017) tekemään selvitykseen, jossa kerrotaan, että Juha Sipilästä tuli miljonääri valtion tuella ja härskeillä tutunkaupoilla. Jos tuo selvitys pitää yhtään paikkansa, laskin, että Sipilä rikkoi ainakin neljää Katekismuksen käskyä. Puheet ja teot tahtovat usein olla ristiriidassa keskenään noissa virallisissa liturgioissa.

Ajankohtaisin ja kohtalokkain käskyistä lienee kuitenkin viides, jossa sanotaan lakonisesti: Älä tapa. Uskonsoturit käyvät parhaillaan loppumatonta sotaa ja silmittömästä väkivallasta on tullut arkipäivää. Valistuneet ja mediaa seuravat tiedonhaluiset tarkkailijat ovat kurkkuaan myöten täynnä ja moni sulkeekin mielellään kanavan, silmänsä ja korvansa. Paljon mielekkäämpää on seurata muita sirkushuveja, joita media on pullollaan.

Etenkin amerikkalaiset uskonsoturit ovat käyneet sotia jo vuosikausia. Mailmanpoliisin tavoin he ovat pitäneet kuria ja järjestystä kaikkialla siellä, missä sivistys kukoistaa tai on puhkeamassa ainakin nuppuun. Joidenkin harhaisten käsitysten mukaan he käyvät oikeutettua sotaa ns. länsimaisen sivistyksen nimissä. Tiedä sitten häntä. Onko joku sota oikeutettu ja miten se soveltuu kristillisiin arvoihin, on kuitenkin räikeässä ristiidassa viidennen käskyn kanssa.

Jostain  luin, että amerikkalaiset ns. sotaveteraanit tekevät 20 itsemurhaa päivässä. Luku tuntuu isolta ja korjatkaa toki, jos olen väärässä. Tosin onhan USA suuri ja mahtava maa ja siellä tapetaan yli 3000 lasta joka vuosi. Tiedä sitten, että ovatko nuo itsemurhan tehneet veteraanit tulleet uskoon vai mistä moinen itsetuhoinen käyttäytyminen mahtaa johtua.

Oikeutettu sota ja tappaminen vaatii tietysti vihollisen tai ainakin kuvan vihollisesta. Hyvänä esimerkkinä meillä toimii tuo kuuluisa Pasilan Iso Trollipaja, joka jatkaa kuukausikaupalla ja päivästä toiseen rummutustaan "pahan valtakunnasta". Kysymyksessä on tietysti Venäjä ja sen johtaja. Reaganin aikoinaan oivasti keksimä lausahdus soveltuu mainiosti nykyisen Suomessa vallalla olla olevan valtauskon agendaan mitä parhaiten.

Hyvään uskoon tarvitaan aina kaksi osapuolta, se hyvä ja paha. Valitettavasti  tuo mustavalkoisuus usein kärsii siitä, että tietoakin on saatavilla. Se tosin vaatii vaivannäköä ja tuskallista penkomista. Tieto on kuitenkin uskon ja uskontojen pahin vihollinen ja se kannattaa. Nöyräksi neuvoksi voisin vaatimattomasti jakaa ainakin sen, että älä nyt kaikkea usko, mitä sulle uskotellaan.

PS Täytyypä vielä kehua ottamaani valokuvaa. Huomatkaa etenkin tuo auringonsäde, joka kohdistuu vaivaisukkoon, jossa on jonkun tekemä kolo juuri sydämen kohdalla. Kehut myös sille, joka tietää, että minkä kirkon edessä tuo ukko nöyrästi anelee.

Uusi kusetus

Florimond

Väärä mies voitti persujen puheenjohtajavaalit ja perskarvat kärähtivät. Sininen tulevaisuus ja musta menneisyys, uusi vaihtoehto ja uusi kusetus tai sitten aivan miten haluatte, sillä onhan rakkaalla lapsella monta nimeä. Tällä hetkellä maatamme hallitsee hallitus, jossa yhdellä mukana olevalla yhdistyksellä on peräti viisi ministerin salkkua hallussaan. Viimeisimmästä persujen julkisuustempauksesta tuli oikein demokratian riemuvoitto.

Yhdistyksellä taitaa olla peräti kolmen prosentin kannatus, joten entisestä aisankannattajasta tuli melkoinen tukicompo nykyiselle menolle. Seteliselkärankainen Timo Soini viihtyy tunnetusti vallan kabineteissa puhumassa paskaa ja juonimassa juoniaan muiden selän takana. Kiristykset, uhkailut ja koplaukset ovat selkeä jatkumo hallituksen toiminnassa, joten sinä mielessä persujen hajoaminen ei tuo mitään uutta. Suomalaisesta demokratian käsitteestä onkin tullut lähinnä irvikuva, jolle ei enää jaksa edes nauraa.

Jussi Halla-Ahosta on vaikea sanoa mitään. Tosin hän ei ole niin vallanhimoinen peluri kuin edeltäjänsä. Miinuksena voi nähdä hänen nuiva suhtaumisensa hädässä ja sotaa paossa oleviin pakolaisiin. Ehkäpä kannattaisi näissäkin asioissa kiinnittää enemmän huomiota varsinaisiin syihin kuin niiden seurauksiin. Suorapuheisen pohjalaisen on järkevää myös välillä vaieta kuin hölöttää äkkipikaisia kommenttejaan kaikilla maailman turuilla.

Nykyinen hallitus on kuitenkin linjansa valinnut. "Apuyhdistys" jatkaa "tukipuolueena" niin kuin mitään merkittävää ei olisi tapahtunut. Missä tahansa demokraattisessa sivistysvaltiossa hallitus olisi vähintäänkin vaihtunut tai järjestetty uudet vaalit. Suomessa se ei näemmä kuulu maan tapoihin. Brysselistä lienee kuiskulteltu ja käsky on käynyt.

Mielenkiintoista on nähdä, että mihin seuraavaan kunnianhimoiseen projektiin tuhannet ja taas tuhannet turhautuneet äänestäjät huijataan seuraavissa eduskuntavaaleissa. Kuinka äänestäjiä taas kusetetaan lupaamalla sitä ja tätä. Lienee selvää, että uudella "mikä sen nimi nyt taas tuleekaan olemaan" puolueella on tukku vaalilupauksia tulossa. Jono on pitkä ja pelko puserossa suuri, että äänestäjät tulevat järkiinsä ja häviää se viimeinenkin kannattaja. Suomalainen poliittinen toimintakulttuuri on sanalla sanoen vastenmielistä seurattavaa.