Ensimmäinen osa
Marjaliisa ja Seppo Hentilän kirja saksalaisesta Suomesta vuonna 1918 on avartava ja pohdiskeleva teos, joka on yksi parhaimmista lukemistani tietokirjoista. Se avaa lukijalleen tarkkanäköisen ja jossain mielessä irvokkaan ironisenkin kuvan Suomesta, joka oli vasta aloittamassa itsenäistä taivaltaan kansakuntana ja tasavaltana. Se antaa myös selväjärkisiä vastauksia lukijalleen monista aikaisemmin hämärän peitossa olleista asioista, joista on ilmeisen tietoisesti vaiettu.
Saksalaiset joukot eli ns. Itämeren divisioona nousi maihin Ahvenanmaalla (4.3.), Hangossa (3.4.) ja Loviisassa (7. - 18.4.). Ahvenanmaalta hätisteltiin veks (bort) Ruotsin sinne lähettämä ja maihinnousun tehnyt sotajoukko. "Hankolaiset" valtasivat Helsingin ja "loviisalaiset" keskittyivät Pietarin radan katkaisemiseen. Punaisten asekuljetukset ja muun sotamateriaalin toimitukset oli saatava loppumaan.
Saksalaiset kohtelivat punavankejaan huomattavasti inhimillisemmin kuin valkoiset ja jälkikäteen voidaankin todeta, että punaisille oli onni, että saksalaiset saapuivat. Täten vältyttiin kaikkein julmimmilta punaisten teloituksilta ja sodankäynti muutenkin lyheni ajallisesti. Amatööreillä ei ole mitään mahdollisuutta pärjätä ammattilaisia vastaan edes sodassa. Saksan sotatoimet kestivät noin kuukauden eli käytännössä huhtikuun mutta silti viimeiset Itämeren divisioonan joukot poistuivat maasta vasta (16.12.).
Toki saksalaisetkin joutuivat taistelemaan verissäpäin ja etenkin "loviisalaiset" kärsivät merkittäviä miestappioita. Mutta pääasiassa saksalaisten joukkojen eteneminen tapahtui lähinnä marssien. Ja punainen Helsinkikin antautui ilman suuria taisteluja. Kuriositeettina mainittakoon, että saksalaisten valtaessa Helsingin niin kaupungissa oli tuolloin enemmän venäläistä sotaväkeä kuin saksalaisia. Venäläisiä oli peräti 20 000 yksistään Helsingissä, kun koko Itämeren divisioonan miesvahvuus oli korkeimmillan noin 13 000. Brest-Litovskin rauhansopimus (3.3.) velvoitti siihen saakka taistelleita osapuolia maailmansodassa ja venäläisille joukoille järjestettiin tietenkin rattoisa junakyyti takaisin kotimaahan.
"Hangon regattaan" osallistui kaikkiaan 171 alusta. Saksalaisella tarkkudella laivat oli lastattu myös lehmillä, hevosilla ja muullakin muonalla. Omat lypsäjätkin olivat messissä, olihan sotamiesten ruokahuolto turvattava. Kaksi alusta tarvittiin pelkästään eläinten rehujen kuljettamiseen. Eivät tosin saksalaiset arvanneet, että vastaanotto Suomen päässä oli niinkin auvoisa, että vehnästä riitti täällä jopa enemmän jakoon kuin jo muutaman vuoden sotaa käyneessä kotimaassa.
Joukkojen komentajasta, kenraalimajuri von der Goltzista tuli myöhemmin suuri Suomen ystävä. Hän oli Paasikivien hyvä perhetuttu. Juho Kusti Paasikivi ja Pehr Svinhufvud olivat tunnettuja monarkisteja, joiden tavoitteena oli tehdä Suomesta kuningaskunta, jonka johtoon kaavailtiin jossain vaiheeessa jopa itse Saksan keisarin omaa poikaa. Kai tiesitte, että eduskunta sääti (9.8.) Suomen hallitusmuodoksi monarkian. Hessenin prinssi Friedrich Karl valittiin Suomen kuninkaaksi (9.10). Eduskunta sääti (21.6.1919) tasavaltaisen hallitusmuodon. Ja vasta (25.7.1919) eduskunta valitsi K. J. Ståhlbergin Suomen ensimmäiseksi Tasavallan Presidentiksi.
Mitä, kuka ja miksi?
jatkuu ....
