torstai 17. marraskuuta 2016

Unohdetut kandidaatit

Kovin outoa on, että nuo kaksi muuta USA:n presidentinvaalien kamppailussa kisanneista osallistujista on lähes tyystin unohdettu julkisuudessa. Aina ajan tasalla oleva blogisti korjaakin tilanteen ja esittelee lyhyesti molemmat. Tohtorisnainen Jill Stein (green party) tuo pienessä videon pätkässä käsityksiään mm. siitä, että mihin me olisimme ajautuneet, jos Hillary olisi valittu presidentiksi. Siinä vähän mallia ja mietittävää Suomen aina valppaille ja herätyksen kokeneille vihreille.



Toisella ehdokkaalla, liikemies Gary Johnsonilla (libertarian party) on myös painavaa sanottavaa ja ilmeisesti jotain hampaankolossa myös Trumpia kohtaan. Onkohan busineksissa tullunna köniin vai mistä moinen antipatia. Johnson on entinen republikaani, joka selvästi omaa koomikon lahjoja ja tietenkään ei pahemmin ole kiinnostunut tai tietoinen muun ja sen hullun maailman menosta.



Ehdokkaat eivät pahemmin tai paremmin paljon ääniä keränneet mutta väliäkö tuolla. Trump alkaa vaikuttamaan pikku hiljaa järkevältä tyypiltä. Otsaryppyjen takaa voidaan kysyä, että mihin tämä maailma oikein on menossa. Ehkä ainoa järkevin ja etenkin nuorten äänestäjien suosikki Bernie Sanders, Vermontin senaattori, pelattiin härskisti ulos vaaleissa demokraattisen puolueen ja Clintonin mafian toimesta. Näillä mennään ja maailma pelastuu.

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Hän on täällä tänään



Mystikko ja runoilija poistui kesken kiivaimman vimman, jota myös luovuudeksi on tapana kutsua. Ja olihan Cohenilla paljon sanottavaa uskosta, kärsimyksestä ja ajan lohduttomuudesta. Viimeiseksi levyksi jäi tämä, jossa jo ensimmäinen säkeistö kertoo sen, että mitä pitikin tänään sanoa. Olen varma siitä, että hän lopulta löysi oman sisäisen rauhansa. Ja anteeksi nyt vain Dylan, jos joku, niin tämä herra olisi sen Nobelin ansainnut.

"You Want It Darker"

If you are the dealer, I'm out of the game
If you are the healer, it means I'm broken and lame
If thine is the glory then mine must be the shame
You want it darker
We kill the flame

Magnified, sanctified, be thy holy name
Vilified, crucified, in the human frame
A million candles burning for the help that never came
You want it darker

Hineni, hineni
I'm ready, my lord

There's a lover in the story
But the story's still the same
There's a lullaby for suffering
And a paradox to blame
But it's written in the scriptures
And it's not some idle claim
You want it darker
We kill the flame

They're lining up the prisoners
And the guards are taking aim
I struggled with some demons
They were middle class and tame
I didn't know I had permission to murder and to maim
You want it darker

Hineni, hineni
I'm ready, my lord

Magnified, sanctified, be thy holy name
Vilified, crucified, in the human frame
A million candles burning for the love that never came
You want it darker
We kill the flame

If you are the dealer, let me out of the game
If you are the healer, I'm broken and lame
If thine is the glory, mine must be the shame
You want it darker

Hineni, hineni
Hineni, hineni
I'm ready, my lord

Hineni
Hineni, hineni
Hineni

torstai 10. marraskuuta 2016

Eläköön Kuningas



Briteissä juhlittiin perinteistä Bonfire Nightia marraskuun alussa. Koko kansan kokkojuhlia vietetään epäonnistuneen parlamenttitalon räjäytyksen takia, jonka oli määrä tapahtua vuonna 1605. Kuningas pelastui ja kansa hurrasi. Vielä tänäänkin muistoa vaalitaan ja sitä juhlittiin mm. Edenbridgen kaupungissa polttamalla 11-metrinen pahvinen Trump.

Nyt kävi kuitenkin hassusti. Clintonin parempi puolisko hävisi ja kuningatar jäi valitsematta. Trump-nuken rakentanut taiteilija arveli Trumpin olevan "hiljaisesti huvittunut", mikäli hän olisi tietoinen tästä vallattomasta tempauksesta. Myös Suomen nk. valta- eli valemediassa tuleva USA:n presidentti on poltettu roviolla moneen otteeseen. Senhän kaikki älyllisesti valvoutuneet ja tiedostavat seuraajat toki ovat kuulleet ja lukeneet monen monta kertaa, joten ei siitä sen enempää.

Liikemies Trump tuli, näki ja voitti. Lupauksia ja valeita niin paljon kuin sielu sietää ja ääniä tippui laariin roppakaupalla. Ylen Ison Trollipajan toimittajatkin olivat vaalien seurantasepustuksissaan niin sekaisin, että en ole nähnyt pitkään aikaan niin hauskaa hupiohjelmaa. Vieläkin vatsaan koskoo. Demokratia voitti ja näillä mennään. Oikeistopulismi jatkaa iloista voittokulkuaan länsimaissa.

Tuo trenditietoisuus on kovin vähäistä länsimaissa, jos arvoisat toimittajatkaan eivät tunnu näkevän isoa kuvaa. Ilmeisesti heidät on niin aivopesty ja sitten heidän päättelykyvyssä on pahasti jotain vialla. Se ilmeisesti tuli "pyytämättä ja kysymättä" niin kuin Annelille kävi jokunen vuosi sitten.

Mitä sitten tulee Trumpiin niin mies puhua pälpättää välillä asiaakin. Otetaanpa käsittelyyn tuo sotilasliitto Nato. Liikemiehenä Trump tietenkin ymmärtää, että Nato on huono business. Mitä järkeä on tappaa miljoonia ihmisiä ja käyttää siihen tuhansia miljardeja riihikuivaa rahaa. Ei mitään järkeä. Nato on hyvä business vain ja ainoastaan USA:n aseteollisuudelle. Nato on vanha konsepti, joka ei enää toimi. Ja silloin kun se on asialla, tuloksena on tuhansia ja taas tuhansia viattomia siviiliuhreja. Ei niitä aseita turhan takia kannata värkätä.

Toisen maailmansodan jälkeen amerikkalaiset ovat tappaneet 20 miljoonaa ihmistä. Suurin osa ihmisistä tapettiin yksistään Vietnamin sodassa, jossa noin viisi miljoonaa vietnamilaista menetti henkensä. Pommeja ja napalmia pudotettiin viidakkoon siinä määrin, ettei siellä vieläkään ole toivuttu.  Kuriositettina mainittakoon, että amerikkalaisia "sotasankareita" kuoli 58 000 tuossa järjettömässä Vietnamin kansan tuhoamisessa.

Naton ja etenkin USA:n sotilasoperaatiot ovat pääosin epäonnistuneet ja tuottanet mieletöntä tuskaa ja leppymätöntä vihaa niissä kansoissa, joihin se on kohdistunut. Sen seurauksia ovat miljoonien pakolaisten kansainvaellukset ja edelleen jatkuvat väkivallanteot. Esimerkkejä ei tarvitse kovin kaukaa hakea. Amerikkalaisen demokratian vientivetoisuus on hiipumassa ja sen ilmeisesti Trump ymmärtää.

Täytyy toki toivoa, että herra ei itse ole sekaantunut asebusinekseen vaan keskittyy ennemmänkin kiinteistöihinsä ja muihin torneihinsa. Tottahan toki mies ymmärtää, kun on tiluksiaan käynyt ihailemassa, että kiinteistökauppakaan ei käy kun auto-, teräs- ja metallitehtaat ruostuvat ja humisevat autioituvaa tyhjyyttä kuin Kallion seurakunnan temppeli.

Kuinka sitten Suomen käy. Ulkopoliittisen instituutin pahimmat Nato-kätyrit Aaltola ja Salonius-Pasternak ehtivat jo tuomitsemaan Trumpin hulluksi. Ylen Ison Trollipajan pasmat ovat hieman sekaisin ja haarukoinnissa ovat "parhaat ja sopivat turvallisuuspoliittiset asiantuntijat". Agenda ei ole muuttunut miksikään ja yhteisellä asialla ollaan kansaa valistamassa ja opettamassa. Nato taistelee edelleen mielellään viimeiseen suomalaiseen.

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Vaarallista demokratiaa



Politiikassa demokraattisen päätöksenteon kanssa on joskus vähän niin ja näin. Ja kun lopulliset päätökset etenkin edustuksellisessa demokratiassa tehdään viime kädessä harvojen ja valittujen toimesta, niin syystäkin on oltava varuillaan. Suomea pidetään yhtenä maailman demokraattisimpana maana. Ja tottahan se onkin, sillä meillä yleensä kunnoitetaan vaalien tulosta ja voittajat ottavat vetovastuun.

Tosin siinäkin loppupeleissä toimitaan puoluepoliittisen kähminnän ja suhmuroinnin kautta, jolloin mandaatin luovuttanut ulkopuolinen äänestäjä ei missään tapauksessa voi olla varma siitä, että parhaat kyvyt ovat vallassa. Ja lisäksi demokratia laahaa aina vähän perässä. Miten muuten voi olla mahdollista, että esimerkiksi tällä hetkellä Suomessa kahdeksan prosentin kannatusta nauttiva puolue vastaa maalle erittäin tärkeistä ulko- ja turvallisuuspoliittisista kysymyksistä.

Viime eduskuntavaaleissa Timo Soinin vaalivoitto takasi persuille mahdollisuuden, jolla pystyttiin koplaamaan puolueelle keskeiset ministerin tehtävät. Tuo temppu ei ollut mahdollista ilman suoranaista kiristystä, johon muiden puolueiden oli alistuttava. Vaalitulos oli sen verran kitkerän makuinen, että oikeistopopulistit ottivat Suomessa vahvan otteen.

Ei voi olla sattumaa, että tanner tömisee ja ilmassa ulisee, kun norsut ja aasit päästetään valtaan. Esimerkkeinä mainittakoon Soinin harkitsematon tuenosoitus Turkin valtaapitävälle diktaattorille ja Nato -hävittäjien päivittäinen Suomen ilmatilan "loukkaaminen" ovat vain loogista seurausta siitä politiikasta, johon meitä johdatetaan. Meininki muistuttaa jossain määrin jopa "iloista" 1930 -lukua, jonka seuraukset ovat toivottavasti vielä kaikkien mielessä.

Suomessa pää- ja valtiovarainministerin valta on selvästi kaventunut. Vastoin yleistä käsitystä siellä ei todellakaan ole varaa enää sooloiluihin. Molemmat ovat Brysselin talutusnuorassa, kun talous- ja rahapoliittiset päätökset tehdään suljetuissa kabineteissa ja kaukana Helsingistä. Suomihan tunnetaan näissäkin kuvioina mallioppilaana, joka viittaa silloin kun jotain kysytään ja nyökkää, kun muut sattuvat olemaan jotain mieltä.

Edustuksellisessa demokratiassa voidaan toimia myös toisin. Esimerkiksi Ruotsissa äärioikeiston ja uusnatsien viimeisin vaalivoitto kuitattiin sillä, että ollaan hiljaa. Ruotsidemoraatit eristettiin, suljettiin ja hiljennettiin ja pantiin koppiin häpeämään. Niin sanottu ruotsalainen yleinen ja yhtäläinen yhteiskuntamoraali astui kehään ja ohitti demokratian. Sehän herätti myös meillä melkoista pulinaa siitä, että näinkin voidaan toimia.

Amerikkalainen demokratia ansaitseekin sitten kokonaan oman lukunsa. Siihen ei tällä kertaa ole valitettavasti aikaa mutta todettakoon, että siellä kysymys on yleensä kampanjan hinnasta ja ehdokkaan hengissä pysymisestä. Valtaan pääsy USA:ssa on kiinni rahasta ja siitä, että millaiset kytkennät ehdokkaalla on talous- ja rahaeliittiin. Tästä on hyvä esimerkki parhaillaan käytävä presidenttikampanja. Amerikassa on vain kaksi nappulaa onoff eli jokotai. Jos tulet ulkopuolelta niin pidä varasi, sillä mitään keinoja ei amerikkalaisessa "demokratiassa" kaihdeta.

Olen silti edelleenkin demokraatti tai ainakin pidän itseäni sellaisena. Mutta pitääkö sitä itteeän nyt välttämättä ottaan ampua. Suomessakin näitä poliittisia marionetteja löytyy niin moneen lähtöön, että välillä on uskossa pitelemistä. Ehkäpä tuohonkin puhtoisen demokratian ja välillä kaikkivoipaisen narratiivin pohtimiseen pitääkin panostaa. Olisiko sittenkin niin, että uskottavampiakin vaihtoehtoja voisi olla tarjolla.