Hyvältä tuntuu se, että hallitus kompasteli viime metreille saakka. Mikäli se olisi onnistunut agendansa mukaisessa missiossaan niin Suomen suvessa olisi lisää työttömiä ja valtiolla velkaa rutkasti enemmän. Meille onneksi, että säästyimme ainakin näiltä poliittisilta päätöksiltä. Leikkausten jatkaminen loppui päättäjien keskinäiseen toraan ja hyvä niin. Suomi säästyi kaikkein pahimmalta kurimukselta ja siitä suuri kiitos hallitukselle.
Pahalta näyttää siinä, että sama kaihoisa ulina tuntuu edelleenkin jatkuvan. Huudetaan yhteisessä kuorossa verohelpotuksia ja kilpaillaan siitä, kuka uskaltaa leikata eniten. Mitään ei ole opittu ja pään hakkaaminen seinään jatkuu. Erityisesti kokoomuksen valtapiireissä tuntuu olevan kovin vähän poikkitieteellistä talouden asiantuntemusta. Tohtori Vartiaisenkin leirin vaihto on vain todistus siitä, että jo pitkään kaivattu koti ja lämmin liesi vihdoinkin löytyi. Miehen ajatusmaailmaa on kauan värittänyt yksipuolinen ääriliberalistinen totuus.
Talouden asiantuntijoita kannattaa ainakin kuulla. Suomessa niitä on valitettavan vähän ja ne vähätkin kovin vähäpuheisia. Arvaan, että pettymys asioiden tilaan on yhteinen. Professori Korkman on turhautunut integraation hitauteen. Professori Kanniainen totesi jo kauan sitten euron olleen virhe. Professori Haaparanta tyrmää kaavaillut leikkaukset. Ja tohtori Kianderkin puhuu jo "kaventuneesta autonomiasta".
Haaparannan mukaan talouspoliittinen keskustelu Suomessa on ollut epä-älyllistä eli siis älytöntä. Leikkauksilla ei talouskasvua saada aikaan lienee ajatuksen perimmäinen idea. Uskon, että tästä vallitsee myös muissa ekonomistipiireissä hyvinkin samansuuntainen käsitys. Pääministeripuolueen ajatuskulkuun tuo ei kuitenkaan istu. Kokoomuksen jääräpäisyys on saanut aikaan nopean julkisen talouden velkaantumisvauhdin ja korkean työttömyyden. Elvytys sanan käyttö tuossa kontekstissa tuntuu lähinnä irvokkaalta.
Verotus on Suomessa kohtuullisella tasolla vaikka muuta väitetään. Kun verotuksen tasoa verrataan muihin maihin, on syytä pitää mielessä se, että tiedetään mistä puhutaan. Suomessa esimerkiksi lakisääteiset työeläkevakuutusmaksut peritään verotuksen yhteydessä. Tällä hetkellä iäkkäällä työntekijällä maksun suuruus on peräti 7,2% palkasta. Palkansaaja siis tienaa omaa eläketurvaansa. Työeläkeyhtiöiden yhteinen varallisuus, jonne siis maksu ohjautuu, takaa, että eläkkeelle siirtyessä eläkkeesi on turvattu.
Työeläkeyhtiöiden eläkerahastot ovat julkista varallisuutta, jonka arvo Suomessa on poikkeuksellisen korkea verrattiinpa sitä sitten mihin maahan tahansa. Norja taitaa olla ainoa poikkeus, jossa maan öljyrahoja on sijoitettu ja varastoitu pahan päivän varalle. Norjalaisten eläkeläisten kelpaa. Runsaan 700 mrd euron julkinen varallisuus tuottaa vuositasolla kymmeniä miljardeja yhteiseen kassaan. Naapurimaamme täyttää muutenkin itsenäisen valtion tunnusmerkit: Oma valtiovalta ja oma rahapolitiikka.
Suomessa on kuitenkin yksi asia kehittynyt hyvään suuntaan. Paljon puhuttu hintakilpailukyky on kohentunut huomattavasti. Tosin Stubbin hallitusta ei siitäkään voi kiittää. Euron devalvoituminen runsaalla 20 %:lla dollariin nähden on melkoinen saavutus viimeisen puolen vuoden aikana. Meistä riippumattomista tekijöistä maamme vientiteollisuus on saanut melkoisen piristysruiskeen euroalueen ulkopuolelle suuntautuvaan kauppaan.
sunnuntai 29. maaliskuuta 2015
lauantai 21. maaliskuuta 2015
Tulgua terveh
Suomessa karjalan kielen ja kulttuurin merkitys on jäänyt hyvin yksipuoliselle huomiolle. Lähinnä se tunnetaan kalevalaisesta runoudesta ja karjalaisesta mytologiasta. Karjalainen kansanrunous on maailman rikkaimpiin kuuluvaa suullista kirjallisuutta. Elias Lönnrotin koostaman Kalevala-eepoksen kautta karjalainen kansanrunous tunnetaan koko maailmassa.
Meillä karjalan kieleen on suhtauduttu hyvin nuivasti ja alentuvasti historian saatossa. On hämmästyttävää, että vasta vuonna 2007 karjala sai vähemmistökielen statuksen Suomessa. Karjalankieliset uutiset aloitettiin tänä vuonna Ylen Pohjois-Karjalan taajuuksilla. Voidaan sanoa, että jo oli korkea aikakin ns. länsimaisen sivistystason ja vapauden omaavassa maassa.
Karjalan säilymistä elävänä kielenä voidaan pitää jopa pienenä ihmeenä. Suomessa arvioidaan noin 5000 ihmisen käyttävän kieltä päivittäin ja 25 000 puhuu ja ymmärtää karjalaa. Venäjällä noin 160 000 ihmistä puhuu karjalaa. Karjalankieli on edelleenkin kolmanneksi puhutuin kieli itämerensuomalaisessa kieliperheessä suomen ja viron jälkeen.
Lepopäivän ratoksi laitetaan tässä välissä hieman kalevalabluesia tai boogieta ihan kuulijan oman mielen mukaan. Jouhikkoartisti Pekko Käppi vinguttaa parastaan ja antaa orjan ulvoa kuuta. Kappaleessa on selvää loitsumeininkiä ja karjalaista joikua paremmista ajoista. Laulu on maaniselta Rammat jumalat -levyltä.
Karjalaiset asuivat satoja vuosia yhtä maata ilman rajoja. Ruotsin vallan aikana vääräuskoiset pakanat työnnettiin ja jätettiin rajan taakse. Pähkinäsaaren rauhan (1323) jälkeen takia karjalaiset ovat asuneet pääosin kahta maata. Suurin osa karjalaisista asutusalueista jäi tuolloin Novgorodin haltuun. Ortodoksinen itä sekä katolisuus ja myöhemmin luterilaisuus lännessä ovat sittemmin muokanneet vuosisatoja karjalaista identiteettiä.
Suomalaiset omat omineet karjalaiset omaksi heimokseen yhteisen kieliperimän takia. Karjalan kansaa on yritetty suomettaa toteamalla, että kyse on vain yhdestä Suomen monista murteista. Karjalaisista on tehty samalla käsikassara taistelussa Venäjän sortajaa vastaan. Etenkin heimosotien aikana karjalaisten vapauttaminen ikeen alta nousi käydyssä propagandasodassa ykköslistalle.
Muinaiskarjalaa on puhuttu jo 1200 luvulla Laatokan ja nykyisen Karjalan tasavallan alueilla. Nykykarjala on oma kielensä, jota voi opiskella Petroskoin ja Itä-Suomen yliopistoissa. Karjalan kieli on kuitenkin pääasiassa puhuttu kieli, johon ovat jättäneet jälkensä monien eri karjalaisseutujen omat murteet. Oma Mua -lehti ilmestyy myös netissä, jota lukemalla suomalaiset voivat venytellä ja laajentaa omia kielitaitojaan.
Yhtenäisen karjalaisen kirjakielen luominen onkin haaste, johon myös suomalaiset voisivat panostaa enemmän. Kielen elvyttämisellä alkaa olla kiire. Rajantakaisten karjalaiskylien autioituminen ja nuorten muuttaminen muualle on jo tehnyt tehtävänsä. Karjala on pääasiassa vielä elossa olevien mummojen puhekieli, joka on vaarassa kuolla mikäli asialle ei tehdä jotain. Sen me suomalaiset totta totisesti olemme velkaa karjalaisuudelle.
Meillä karjalan kieleen on suhtauduttu hyvin nuivasti ja alentuvasti historian saatossa. On hämmästyttävää, että vasta vuonna 2007 karjala sai vähemmistökielen statuksen Suomessa. Karjalankieliset uutiset aloitettiin tänä vuonna Ylen Pohjois-Karjalan taajuuksilla. Voidaan sanoa, että jo oli korkea aikakin ns. länsimaisen sivistystason ja vapauden omaavassa maassa.
Karjalan säilymistä elävänä kielenä voidaan pitää jopa pienenä ihmeenä. Suomessa arvioidaan noin 5000 ihmisen käyttävän kieltä päivittäin ja 25 000 puhuu ja ymmärtää karjalaa. Venäjällä noin 160 000 ihmistä puhuu karjalaa. Karjalankieli on edelleenkin kolmanneksi puhutuin kieli itämerensuomalaisessa kieliperheessä suomen ja viron jälkeen.
Lepopäivän ratoksi laitetaan tässä välissä hieman kalevalabluesia tai boogieta ihan kuulijan oman mielen mukaan. Jouhikkoartisti Pekko Käppi vinguttaa parastaan ja antaa orjan ulvoa kuuta. Kappaleessa on selvää loitsumeininkiä ja karjalaista joikua paremmista ajoista. Laulu on maaniselta Rammat jumalat -levyltä.
Karjalaiset asuivat satoja vuosia yhtä maata ilman rajoja. Ruotsin vallan aikana vääräuskoiset pakanat työnnettiin ja jätettiin rajan taakse. Pähkinäsaaren rauhan (1323) jälkeen takia karjalaiset ovat asuneet pääosin kahta maata. Suurin osa karjalaisista asutusalueista jäi tuolloin Novgorodin haltuun. Ortodoksinen itä sekä katolisuus ja myöhemmin luterilaisuus lännessä ovat sittemmin muokanneet vuosisatoja karjalaista identiteettiä.
Suomalaiset omat omineet karjalaiset omaksi heimokseen yhteisen kieliperimän takia. Karjalan kansaa on yritetty suomettaa toteamalla, että kyse on vain yhdestä Suomen monista murteista. Karjalaisista on tehty samalla käsikassara taistelussa Venäjän sortajaa vastaan. Etenkin heimosotien aikana karjalaisten vapauttaminen ikeen alta nousi käydyssä propagandasodassa ykköslistalle.
Muinaiskarjalaa on puhuttu jo 1200 luvulla Laatokan ja nykyisen Karjalan tasavallan alueilla. Nykykarjala on oma kielensä, jota voi opiskella Petroskoin ja Itä-Suomen yliopistoissa. Karjalan kieli on kuitenkin pääasiassa puhuttu kieli, johon ovat jättäneet jälkensä monien eri karjalaisseutujen omat murteet. Oma Mua -lehti ilmestyy myös netissä, jota lukemalla suomalaiset voivat venytellä ja laajentaa omia kielitaitojaan.
Yhtenäisen karjalaisen kirjakielen luominen onkin haaste, johon myös suomalaiset voisivat panostaa enemmän. Kielen elvyttämisellä alkaa olla kiire. Rajantakaisten karjalaiskylien autioituminen ja nuorten muuttaminen muualle on jo tehnyt tehtävänsä. Karjala on pääasiassa vielä elossa olevien mummojen puhekieli, joka on vaarassa kuolla mikäli asialle ei tehdä jotain. Sen me suomalaiset totta totisesti olemme velkaa karjalaisuudelle.
sunnuntai 15. maaliskuuta 2015
Tapaus Talvivaara
Niinhän siinä sitten kävi. Ulkomainen sijoitusyhtiö tuli ja korjaa sadon. Ministeri Vapaavuori sai suuren isänmaallisen tehtävänsä hoidettua: suomalaisten veronmaksajien rahoilla rakennettiin valmis paketti reippaille ja ahkerille yksityisyrittäjille. Valmis tehdaspaketti on pian koossa ja avaimet ovat noudettavissa tehtaan portilta.
Suomalaiset veronmaksajat voivat olla ikionnellisia. Maahamme on saatu kauan kaivattua ulkomaista kapitaalia. Tosin valmiin paketin hinta ja sen suuruus on tietenkin salainen. Mitä sitä nyt toreilla ja turuilla turhia huutelemaan. Kauppahintaa ei tietenkään kerrota, jääköön se salaisuudeksi ikuisiksi ajoiksi. Ja kaikkihan on toki vielä ehdollista.
Audley Capital Advisors on tietenkin veroparatiisiyhtiö, joka maksaa veronsa Guernseyn "saarelaisille". Tämä on ajan henki ja sopii kuin nakutettu kokoomuslaiseen ajatusmaailmaan. Hullu se on, joka veroja maksaa. Paljon parempi idea on antaa muiden maksaa. Jää omaan fikkaankin silloin paljon enemmän.
Ehdollisesti ehdottaman hulluja nuo suomalaiset veronmaksajat. Vielä kun veronmaksajien rahoilla pitää rakentaa kunnon purkuputki kaivoksen jätevesille ja hommata vastuuvapaudet kaikista mahdollisista vahingonkorvauksista. Taitaville ulkomaalaisille sijoittajille on toki annettava mahdollisuus aloittaa puhtaalta pöydältä. Muutenhan ne voi ajatella vaikka mitä meistä rehellisistä ja tunnollisista suomalaisista.
Suomalaiset piensijoittajat menettivät rahansa. Pekka Perä toki ehti rahastaa ajoissa ja riittävästi. Lontoon pörssissäkin ehdittiin tehdä monta tuottoisaa osakekauppaa Talvivaaran osakkeilla. Pääomapiiri pyörii ja pojat siellä hyörii. On aika vaihtaa maata ja siirtyä leveämpiin pöytiin. Tehtävä on suoritettu ja tili on tehty.
Taas kerran suomalaista huijattiin. Piensijoittajien rahat kelpaavat, kun kaivoksesta tehdään tuottoisa sampo. Kun taonta alkaa, niin roskaväki on heitetty ulos ja muut miehet ovat puikoissa. Uskoteltiin hyväuskoisille, että Talvivaaraa ei päästetä konkurssiin. Puhuttiin jopa uuden ja mahtavan kaivosklusterin luomisesta.
Suomi on maa, joka häikäisee häikäilemättömyydellään. Arvoyhteiskunta, jossa arvottomuudesta on tehty hyve. Maa, jossa eliitti elämöi ja kusettaa. Hävytön ja välinpitämättömän taloudellisen ja poliittisen oligarkian hallitsema yhteiskunta. Masentavan itsetunnoton maa, joka itsetuhossaan on uskomattoman tehokas.
Suomalaiset veronmaksajat voivat olla ikionnellisia. Maahamme on saatu kauan kaivattua ulkomaista kapitaalia. Tosin valmiin paketin hinta ja sen suuruus on tietenkin salainen. Mitä sitä nyt toreilla ja turuilla turhia huutelemaan. Kauppahintaa ei tietenkään kerrota, jääköön se salaisuudeksi ikuisiksi ajoiksi. Ja kaikkihan on toki vielä ehdollista.
Audley Capital Advisors on tietenkin veroparatiisiyhtiö, joka maksaa veronsa Guernseyn "saarelaisille". Tämä on ajan henki ja sopii kuin nakutettu kokoomuslaiseen ajatusmaailmaan. Hullu se on, joka veroja maksaa. Paljon parempi idea on antaa muiden maksaa. Jää omaan fikkaankin silloin paljon enemmän.
Ehdollisesti ehdottaman hulluja nuo suomalaiset veronmaksajat. Vielä kun veronmaksajien rahoilla pitää rakentaa kunnon purkuputki kaivoksen jätevesille ja hommata vastuuvapaudet kaikista mahdollisista vahingonkorvauksista. Taitaville ulkomaalaisille sijoittajille on toki annettava mahdollisuus aloittaa puhtaalta pöydältä. Muutenhan ne voi ajatella vaikka mitä meistä rehellisistä ja tunnollisista suomalaisista.
Suomalaiset piensijoittajat menettivät rahansa. Pekka Perä toki ehti rahastaa ajoissa ja riittävästi. Lontoon pörssissäkin ehdittiin tehdä monta tuottoisaa osakekauppaa Talvivaaran osakkeilla. Pääomapiiri pyörii ja pojat siellä hyörii. On aika vaihtaa maata ja siirtyä leveämpiin pöytiin. Tehtävä on suoritettu ja tili on tehty.
Taas kerran suomalaista huijattiin. Piensijoittajien rahat kelpaavat, kun kaivoksesta tehdään tuottoisa sampo. Kun taonta alkaa, niin roskaväki on heitetty ulos ja muut miehet ovat puikoissa. Uskoteltiin hyväuskoisille, että Talvivaaraa ei päästetä konkurssiin. Puhuttiin jopa uuden ja mahtavan kaivosklusterin luomisesta.
Suomi on maa, joka häikäisee häikäilemättömyydellään. Arvoyhteiskunta, jossa arvottomuudesta on tehty hyve. Maa, jossa eliitti elämöi ja kusettaa. Hävytön ja välinpitämättömän taloudellisen ja poliittisen oligarkian hallitsema yhteiskunta. Masentavan itsetunnoton maa, joka itsetuhossaan on uskomattoman tehokas.
lauantai 7. maaliskuuta 2015
Puulla päähän ja haloolla ottahan
Eduskunnassa äänestettiin kouluruotsista ja tulos oli selvä. Ruotsin kielen opiskelu on edelleen pakollista jokaiselle suomalaiselle. Historiallisiin ja muihin syihin vedoten ruotsin kielen pakko-opetus jatkuu kouluissa. Kielen vapaaehtoinen opiskelu on poissa pelistä, kun kysymyksessä ovat arvot, jotka nojaavat vähemmistökielen oppimiseen. Vajaalla viidellä prosentilla kansasta on ruotsi äidinkielenään.
Pakolla kieliä ei tulla koskaan oppimaan. Senhän nyt sanoo järkikin. Tämä on myös havaittu Suomessa, ruotsin kielen osaaminen on heikkoa ja tulokset hävettävän huonot. Pakkoruotsi ei ole uponnut jääräpäisten suomalaisten päähän. Itse pakotan itseni puhumaan ruotsia kaksi kertaa vuodessa: kesämökillä naapurini kanssa ja Taalintehtaan Jazz -festivaaleilla. Pakolla oppimani kieli on pahasti ruosteessa ymmärrettävistä syistä.
Ruotsin kielen taitoa olen tarvinnut eniten kesätöissä Tukholmassa ja siitäkin on jo kymmeniä vuosia aikaa. Muualla päin maailmaa olen selvinnyt englannin kielellä. Suomessa pärjää suomella ja ulkomailla englannilla. Myös Ruotsissa ja muissa Pohjoismaissa puhutaan hyvää englantia. Ymmärtääkseni minkä tahansa kielitaidon hankkimiseen tarvitaan yksi selkeä motiivi: kielitaitoa tarvitaan puhumiseen ja muuhunkin kommunikaatioon. Kaikki muut selitykset ovat turhia.
Pakkoruotsista puhuminen mielletään yleensä persujen agendaksi. Sitä se ei suinkaan yksinomaan ole. Maastamme löytyy yllättävän paljonkin mielipiteitä ja perusteltuja väitteitä pakon poistamiseen ruotsin kouluopetuksesta. Viimeisin näistä ovat Osmo Soininvaaran esittämät ajatukset blogissaan:
Minusta on selvää, että on vain ajan kysymys, milloin pakkoruotsi Suomesta poistuu. Niin kielteisiä ovat nousevan nuorison asenteet sitä kohtaan. Uusi poliitikkosukupolvi tulee jossain vaiheessa pakkoruotsin poistamaan.
Ja Soininvaara jatkaa:
On aika arveluttava asia ryhtyä perustelemaan jonkin aineen opiskelua muilla argumenteilla kuin sillä, että opiskelusta on hyötyä oppilaalle itselleen.
Oikeastaan aika hyvin kiteytettynä asian ydin. Pakko tuo mukanaan vain vastaan hankaamista. Oppimistulokset kärsivät, kun luokassa jotkut häiriköivät. Oppi menee perille, kun oppilaat ovat motivoituneita. Ei tarvitse olla mikään järjen jättiläinen tämänkin yksinkertaisen asian oivaltamiseksi. Vapaaehtoisuus istuu muutenkin paremmin niihin paljon puhuttuihin länsimaisiin arvoihin.
Pakollinen kielen opiskelu on pois muualta. Se kaventaa huomattavasti mm. muiden kielten taitoja. Sen takia onkin käsittämätöntä RKP:n suorastaan jääräpäinen näkemys ruotsin kielen pakollisuudesta. Vapaaehtoisuudella maahamme saataisiin paljon parempi ruotsin kielen osaaminen.
Tai ehkäpä Haglundilla on taas oma agendansa. Onhan hän innolla suunnittelemassa ns. puolustusliittoa Ruotsin kanssa. Vai olisiko kysymyksessä peräti ns. hyökkäysunioni. Tästähän suomalaisilla on paljonkin kokemusta historian saatossa. Ruotsi-Suomen armeija koostui parhaimmillaan lähes pelkästään suomalaissotilaista, jotka taistelivat monilla rintamilla Ruotsin kuninkaiden joukoissa. Komentokielihän tulee olemaan luonnollisesti ruotsi, niin kuin oli silloinkin.
Pakolla kieliä ei tulla koskaan oppimaan. Senhän nyt sanoo järkikin. Tämä on myös havaittu Suomessa, ruotsin kielen osaaminen on heikkoa ja tulokset hävettävän huonot. Pakkoruotsi ei ole uponnut jääräpäisten suomalaisten päähän. Itse pakotan itseni puhumaan ruotsia kaksi kertaa vuodessa: kesämökillä naapurini kanssa ja Taalintehtaan Jazz -festivaaleilla. Pakolla oppimani kieli on pahasti ruosteessa ymmärrettävistä syistä.
Ruotsin kielen taitoa olen tarvinnut eniten kesätöissä Tukholmassa ja siitäkin on jo kymmeniä vuosia aikaa. Muualla päin maailmaa olen selvinnyt englannin kielellä. Suomessa pärjää suomella ja ulkomailla englannilla. Myös Ruotsissa ja muissa Pohjoismaissa puhutaan hyvää englantia. Ymmärtääkseni minkä tahansa kielitaidon hankkimiseen tarvitaan yksi selkeä motiivi: kielitaitoa tarvitaan puhumiseen ja muuhunkin kommunikaatioon. Kaikki muut selitykset ovat turhia.
Pakkoruotsista puhuminen mielletään yleensä persujen agendaksi. Sitä se ei suinkaan yksinomaan ole. Maastamme löytyy yllättävän paljonkin mielipiteitä ja perusteltuja väitteitä pakon poistamiseen ruotsin kouluopetuksesta. Viimeisin näistä ovat Osmo Soininvaaran esittämät ajatukset blogissaan:
Minusta on selvää, että on vain ajan kysymys, milloin pakkoruotsi Suomesta poistuu. Niin kielteisiä ovat nousevan nuorison asenteet sitä kohtaan. Uusi poliitikkosukupolvi tulee jossain vaiheessa pakkoruotsin poistamaan.
Ja Soininvaara jatkaa:
On aika arveluttava asia ryhtyä perustelemaan jonkin aineen opiskelua muilla argumenteilla kuin sillä, että opiskelusta on hyötyä oppilaalle itselleen.
Oikeastaan aika hyvin kiteytettynä asian ydin. Pakko tuo mukanaan vain vastaan hankaamista. Oppimistulokset kärsivät, kun luokassa jotkut häiriköivät. Oppi menee perille, kun oppilaat ovat motivoituneita. Ei tarvitse olla mikään järjen jättiläinen tämänkin yksinkertaisen asian oivaltamiseksi. Vapaaehtoisuus istuu muutenkin paremmin niihin paljon puhuttuihin länsimaisiin arvoihin.
Pakollinen kielen opiskelu on pois muualta. Se kaventaa huomattavasti mm. muiden kielten taitoja. Sen takia onkin käsittämätöntä RKP:n suorastaan jääräpäinen näkemys ruotsin kielen pakollisuudesta. Vapaaehtoisuudella maahamme saataisiin paljon parempi ruotsin kielen osaaminen.
Tai ehkäpä Haglundilla on taas oma agendansa. Onhan hän innolla suunnittelemassa ns. puolustusliittoa Ruotsin kanssa. Vai olisiko kysymyksessä peräti ns. hyökkäysunioni. Tästähän suomalaisilla on paljonkin kokemusta historian saatossa. Ruotsi-Suomen armeija koostui parhaimmillaan lähes pelkästään suomalaissotilaista, jotka taistelivat monilla rintamilla Ruotsin kuninkaiden joukoissa. Komentokielihän tulee olemaan luonnollisesti ruotsi, niin kuin oli silloinkin.
maanantai 2. maaliskuuta 2015
Lehtori Luukkasen tapaus
Arto Luukkasella on kova pyrky Suomen eduskuntaan. Väitellyt tohtori toimii lehtorina Renwall-instituutissa ja suoltaa tiuhaan tiukkaa tekstiä ja esiintyy mielellään mediassa Venäjän ja Itä-Euroopan asiantuntijana. Luukkasella on paljon sanottavaa ja uutta kirjaa ilmestyy kirjan perään. Persut ovat saaneet kenttää kiertävän saarnamiehen ja totuuden torven.
Boris Nemtsovin murha on saanut lehtorin jo lähes uhon partaalle. Niin varmasti olikin tarkoitus. Putinista tehdään taas sylkykuppi, joka on saanut myös suomalaiset toimittajatrollit sankoin joukoin liikkeelle. Lehtorilla on myös kiire oman agendansa välittämisessä. Murhaajaa ei ole vielä löydetty mutta syyllisten etsintä on hakusessa, johon lehtorillakin on tietenkin painavaa sanottavaa.
Lehtorin logiikka on suorastaan päätä huimaavan huikeaa syyllisen etsinnässä. Pari suoraa lainausta Luukkasen viimeisimmästä blogikirjoituksesta:
Potentiaalisten syyllisten etsintä voi tuottaa vaikeuksia sillä joko a) murha tapahtui ilman Venäjän johdon lupaa – mikä merkitsee sitä, että Putinin hallinto on menettämässä otettaan b) tai se tapahtui sen hyväksynnällä – mikä merkitsee, että kansaa ja oppositiota ajetaan nyt todella ahtaalle.
Luukkasen mukaan kaikki murhat Venäjällä tehdään Putinin hallinnon luvalla. Lehtorin Venäjän tuntemus on viiltävän analyyttinen, tai paremminkin sanottuna suorastaan murhaava. Toisaalta mikäli murhan tilaaja Venäjällä sattuisikin olemaan joko toinen taho, niin Putinin ote lipsuu ja pahasti. Tohtoritasoisen asiantuntijan loogisen päättelyn taso on jo sillä asteella, että on ymmärrettävää, että pienipalkkainen lehtori tähyää korkeampiin ansioihin.
Lehtori jatkaa blogissaan uhoamistaan ja moraalisaarnaansa. Jopa "suomalaiset suomettuneet" saavat kuulla kunniansa:
Aika on armoton myös meikäläisille suomettujille – suomalainen yhteiskunta tekee pian oman välienselvittelynsä menneisyyden kanssa. "Jo on kirves asetettu puun juurelle...".
Varokaa ja olkaa valppaina, hyvät lähimmäiset ja lukijat. Metsässä saattaa olla hyvin vaarallista kulkea yksin. Sitä ei koskaan tiedä, minkä puun takana lehtori Luukkanen on odottamassa kirveensä kanssa. Persut ovat saamassa oivan täydennysmiehen joukkoihinsa.
Boris Nemtsovin murha on saanut lehtorin jo lähes uhon partaalle. Niin varmasti olikin tarkoitus. Putinista tehdään taas sylkykuppi, joka on saanut myös suomalaiset toimittajatrollit sankoin joukoin liikkeelle. Lehtorilla on myös kiire oman agendansa välittämisessä. Murhaajaa ei ole vielä löydetty mutta syyllisten etsintä on hakusessa, johon lehtorillakin on tietenkin painavaa sanottavaa.
Lehtorin logiikka on suorastaan päätä huimaavan huikeaa syyllisen etsinnässä. Pari suoraa lainausta Luukkasen viimeisimmästä blogikirjoituksesta:
Potentiaalisten syyllisten etsintä voi tuottaa vaikeuksia sillä joko a) murha tapahtui ilman Venäjän johdon lupaa – mikä merkitsee sitä, että Putinin hallinto on menettämässä otettaan b) tai se tapahtui sen hyväksynnällä – mikä merkitsee, että kansaa ja oppositiota ajetaan nyt todella ahtaalle.
Luukkasen mukaan kaikki murhat Venäjällä tehdään Putinin hallinnon luvalla. Lehtorin Venäjän tuntemus on viiltävän analyyttinen, tai paremminkin sanottuna suorastaan murhaava. Toisaalta mikäli murhan tilaaja Venäjällä sattuisikin olemaan joko toinen taho, niin Putinin ote lipsuu ja pahasti. Tohtoritasoisen asiantuntijan loogisen päättelyn taso on jo sillä asteella, että on ymmärrettävää, että pienipalkkainen lehtori tähyää korkeampiin ansioihin.
Lehtori jatkaa blogissaan uhoamistaan ja moraalisaarnaansa. Jopa "suomalaiset suomettuneet" saavat kuulla kunniansa:
Aika on armoton myös meikäläisille suomettujille – suomalainen yhteiskunta tekee pian oman välienselvittelynsä menneisyyden kanssa. "Jo on kirves asetettu puun juurelle...".
Varokaa ja olkaa valppaina, hyvät lähimmäiset ja lukijat. Metsässä saattaa olla hyvin vaarallista kulkea yksin. Sitä ei koskaan tiedä, minkä puun takana lehtori Luukkanen on odottamassa kirveensä kanssa. Persut ovat saamassa oivan täydennysmiehen joukkoihinsa.
sunnuntai 1. maaliskuuta 2015
Yhteisellä asialla
Myyntilaidalla ollaan, kun tarkastellaan Solidiumin viime vuosien liikkeitä pörssissä. Suomalaisten yhteisesti omistamasta osakesalkusta on myyty osakkeita 3,5 mrd:lla ja ostettu 470 miljoonalla markkinoilta vuodesta 2009 alkaen. Erityisesti TeliaSoneraa on ulostettu voimalla, 479 miljoonaa osaketta on löytänyt uuden kodin. Valtion osakesijoituksista on hävinnyt yli 3 miljardia yksityisille sijoittajille Solidiumin olemassaolon aikana.
Toimitusjohtaja Järvinen perusteli viimeisintä, noin 1080 miljoonan arvoista TeliaSoneran osakkeiden myyntiä 11.2.2015 ilmestyneessä tiedotteessaan mm. sillä, että Solidium varautuu 600 miljoonan suuruisen joukkovelkakirjalainan takaisinmaksuun. Tuntuu kovin oudolta selitykseltä, varsinkin kun yhtiö maksoi 1087 miljoonaa voitonjakoa valtiolle vasta pari kuukautta sitten. Kuka tahansa muu salkunhoitaja olisi saanut välittömästi potkut.
Solidiumin sijoitusstrategian perusta ja keskeisin tavoite on nykysalkun hyvä hoito ja sen arvon kasvattaminen, lukee yrityksen kotisivuilla. Katsotaan miten se on onnistunut vaativassa tehtävässään. Alla olevasta kuviosta ilmenee mm. seuraavaa: 2.1.2004 salkun arvo oli 8,95 mrd euroa ja 26.2.2015 salkku oli keventynyt 7,48 mrd euroon. Ei oikein vakuuta.
Tarkkaavaisimmat lukijat toki huomauttavat, että Solidium aloitti vasta vuoden 2008 lopulla. Tuolloin elettiin parhainta aikaa Goldman Sachsin ja Lehman Brothersin viitoittamalla tiellä, jolloin amerikkalaiset päomapiirit olivat kaatamassa koko hienoa kansainvälistä rahoitusjärjestelmää. Salkun arvo ennen 12.12.2008 on ajalta, jolloin Solidiumin osakkeet olivat suoraan valtion omistajaohjauksessa. Salkun arvo oli 5,17 mrd Solidiumin ottaessa vetovastuun.
Elettiin dramaattisia aikoja, Solidiumin osakesalkun arvo oli tippunut 8,1 mrd vajaassa kahdessa vuodessa ja hätä oli suuri. Tarvittiin taloudellista osaamista, enää ei riittänyt sopivan hallituspuolueen jäsenkirja yhteisen varallisuutemme hoidossa. Solidium aloitti pohjilta ja viisarit osoittavat sen mukaan koilliseen. Tämä on syytä pitää mielessä, kun asioita tarkastellaan pidemmällä horisontilla.
Solidium on ollut myös ostolaidalla. Suorastaan Hannu Hanhimaisen tapaiset kaupat yhtiö teki helmikuussa 2014 ostaessaan ThyssenKruppin omistamat Outokummun osakkeet pilkkahinnalla. Outokumpu oli kompastunut eurooppalaisen kilpailusäädäntöön ja Solidium riensi hätiin.
Tämä herätti tietenkin valtavasti närää yksityisissä sijoittajapiireissä ja lohdutukseksi muutama hyvä veli -verkostoon kuuluva suursijoittaja pääsikin nauttimaan Solidiumin tapaan yritysjärjestelyn tuottamasta ansiottomasta arvonnoususta. Osa ei edes omistanut ko. yrityksen osakkeita. Outokummun piensijoittajille ei näihin kesteihin kutsua lähetetty.
Outokummun osakekaupan arvo oli 167,5 miljoonaa. Muuten ostolaidalla on ollut hyvin hiljaista. Talvivaaran osakeanteihin Solidium on toki ehtinyt osallistua. Ministeri Vapaavuoren isällisessä ohjauksessa Solidium on ehtinyt tärveltämään jo 294 miljoonaa Talvivaaran kahteen osakeantiin. Ja lisää lienee tulossa. Veronmaksajien rahoja tarvitaan lisää, jotta kaivosyhtiö voidaan myydä yksityisille sijoittajille.
Solidium on ollut jo pitkään puun ja kuoren välissä. Toisaalta pitää tehdä tulosta ja samaan aikaan täyttää valtion kirstua kulloinkin vallitsevan poliittisen agendan mukaan. Suunta on ollut selvä kokoomuksen hallituskausilla: yhteisestä on tehtävä yksityinen. Tätä oppia renki on noudattanut kuuliaisesti.
Vaarinajattelija suosittelee, että Solidiumin toimintaa valvottaisiin ja ohjattaisiin taloudellisin perustein. Poliittisista kytköksistä on päästävä eroon. Tämä tuottaa myös enemmän lisäarvoa osakesalkun omistajille pitkällä aikavälillä. Solidiumin maksamat miljardien suuruiset voitonjaot valtiolle ovat valuneet pääasiassa eurokriisin hoitokuluihin. Jos Solidium jatkaa salkkunsa ulostamista samalla vauhdilla, niin loppuuhan ne rahat väkistenkin.
Järvinen kertoi tiedotteessaan, että viimeisin TeliaSoneran ulostus sujui hyvin. Piti myydä vain 175 miljoonaa kappaletta, mutta myytiinkin 200 miljoonaa, kun kysyntää oli. Solidiumille ei ilmeisesti kelpaa enää 6 prosentin reaalituotto sijoitetulle pääomalle. Vai onko toimitusjohtaja Järvisellä kiikarissa kenties parempituottoisia euromaiden velkapapereita.
Ministeri Paatero perusti hiljattain työryhmän, joka arvioi Solidiumin roolia. Sijoitusyhtiön rooli on hyvin yksinkertainen: on tehtävä tulosta. On määriteltävä tietty tulostavoite ja mikäli siinä tehtävässä ei onnistuta, vaihdetaan miehiä. Näinhän kait markkinataloudessa on tapana toimia. Tosin 10 vuoden päästä ei tarvitse tätäkään enää pähkäillä, sillä tällä vauhdilla kaikki on jo ehditty myydä.
Toimitusjohtaja Järvinen perusteli viimeisintä, noin 1080 miljoonan arvoista TeliaSoneran osakkeiden myyntiä 11.2.2015 ilmestyneessä tiedotteessaan mm. sillä, että Solidium varautuu 600 miljoonan suuruisen joukkovelkakirjalainan takaisinmaksuun. Tuntuu kovin oudolta selitykseltä, varsinkin kun yhtiö maksoi 1087 miljoonaa voitonjakoa valtiolle vasta pari kuukautta sitten. Kuka tahansa muu salkunhoitaja olisi saanut välittömästi potkut.
Solidiumin sijoitusstrategian perusta ja keskeisin tavoite on nykysalkun hyvä hoito ja sen arvon kasvattaminen, lukee yrityksen kotisivuilla. Katsotaan miten se on onnistunut vaativassa tehtävässään. Alla olevasta kuviosta ilmenee mm. seuraavaa: 2.1.2004 salkun arvo oli 8,95 mrd euroa ja 26.2.2015 salkku oli keventynyt 7,48 mrd euroon. Ei oikein vakuuta.
 |
| Solidiumin osakesalkun kehitys 1.1.2004 - 26.2.2015 |
Tarkkaavaisimmat lukijat toki huomauttavat, että Solidium aloitti vasta vuoden 2008 lopulla. Tuolloin elettiin parhainta aikaa Goldman Sachsin ja Lehman Brothersin viitoittamalla tiellä, jolloin amerikkalaiset päomapiirit olivat kaatamassa koko hienoa kansainvälistä rahoitusjärjestelmää. Salkun arvo ennen 12.12.2008 on ajalta, jolloin Solidiumin osakkeet olivat suoraan valtion omistajaohjauksessa. Salkun arvo oli 5,17 mrd Solidiumin ottaessa vetovastuun.
Elettiin dramaattisia aikoja, Solidiumin osakesalkun arvo oli tippunut 8,1 mrd vajaassa kahdessa vuodessa ja hätä oli suuri. Tarvittiin taloudellista osaamista, enää ei riittänyt sopivan hallituspuolueen jäsenkirja yhteisen varallisuutemme hoidossa. Solidium aloitti pohjilta ja viisarit osoittavat sen mukaan koilliseen. Tämä on syytä pitää mielessä, kun asioita tarkastellaan pidemmällä horisontilla.
Solidium on ollut myös ostolaidalla. Suorastaan Hannu Hanhimaisen tapaiset kaupat yhtiö teki helmikuussa 2014 ostaessaan ThyssenKruppin omistamat Outokummun osakkeet pilkkahinnalla. Outokumpu oli kompastunut eurooppalaisen kilpailusäädäntöön ja Solidium riensi hätiin.
Tämä herätti tietenkin valtavasti närää yksityisissä sijoittajapiireissä ja lohdutukseksi muutama hyvä veli -verkostoon kuuluva suursijoittaja pääsikin nauttimaan Solidiumin tapaan yritysjärjestelyn tuottamasta ansiottomasta arvonnoususta. Osa ei edes omistanut ko. yrityksen osakkeita. Outokummun piensijoittajille ei näihin kesteihin kutsua lähetetty.
Outokummun osakekaupan arvo oli 167,5 miljoonaa. Muuten ostolaidalla on ollut hyvin hiljaista. Talvivaaran osakeanteihin Solidium on toki ehtinyt osallistua. Ministeri Vapaavuoren isällisessä ohjauksessa Solidium on ehtinyt tärveltämään jo 294 miljoonaa Talvivaaran kahteen osakeantiin. Ja lisää lienee tulossa. Veronmaksajien rahoja tarvitaan lisää, jotta kaivosyhtiö voidaan myydä yksityisille sijoittajille.
Solidium on ollut jo pitkään puun ja kuoren välissä. Toisaalta pitää tehdä tulosta ja samaan aikaan täyttää valtion kirstua kulloinkin vallitsevan poliittisen agendan mukaan. Suunta on ollut selvä kokoomuksen hallituskausilla: yhteisestä on tehtävä yksityinen. Tätä oppia renki on noudattanut kuuliaisesti.
Vaarinajattelija suosittelee, että Solidiumin toimintaa valvottaisiin ja ohjattaisiin taloudellisin perustein. Poliittisista kytköksistä on päästävä eroon. Tämä tuottaa myös enemmän lisäarvoa osakesalkun omistajille pitkällä aikavälillä. Solidiumin maksamat miljardien suuruiset voitonjaot valtiolle ovat valuneet pääasiassa eurokriisin hoitokuluihin. Jos Solidium jatkaa salkkunsa ulostamista samalla vauhdilla, niin loppuuhan ne rahat väkistenkin.
Järvinen kertoi tiedotteessaan, että viimeisin TeliaSoneran ulostus sujui hyvin. Piti myydä vain 175 miljoonaa kappaletta, mutta myytiinkin 200 miljoonaa, kun kysyntää oli. Solidiumille ei ilmeisesti kelpaa enää 6 prosentin reaalituotto sijoitetulle pääomalle. Vai onko toimitusjohtaja Järvisellä kiikarissa kenties parempituottoisia euromaiden velkapapereita.
Ministeri Paatero perusti hiljattain työryhmän, joka arvioi Solidiumin roolia. Sijoitusyhtiön rooli on hyvin yksinkertainen: on tehtävä tulosta. On määriteltävä tietty tulostavoite ja mikäli siinä tehtävässä ei onnistuta, vaihdetaan miehiä. Näinhän kait markkinataloudessa on tapana toimia. Tosin 10 vuoden päästä ei tarvitse tätäkään enää pähkäillä, sillä tällä vauhdilla kaikki on jo ehditty myydä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)