Etsivä löytää

Tässä se nyt vihdoinkin töllöttää, kissojen ja koirien kanssa etsitty ja lopultakin päätyi levyhyllyyn. Ottamastani kuvasta tuli hiukka taiteellinen, sillä levyn kansi ei ihan tuolta todellisuudessa näytä. Tällä levyllä olevat äänitykset olivat vähällä unohtua Ylen Liisankadun studion arkistoihin, kunnes levy-yhtiö julkaisi ne vuonna 2005 ilmestyneellä vinyylillä. Lisäksi levyllä on kolme Kulttuuritalolla tehtyä live -äänitystä.

Äänitykset tehtiin jo 50 vuotta sitten vuonna 1966. Kyseinen vinyyli jäi myös Carolan ainoaksi jazz -levyksi, yleenhän hänet muistetaan ns. iskelmälaulajana. Sarmantomainen ote säilyy levyllä loppuun asti antaen myös solistille tilaa. Sarmantohan ottaa mielellään mukaansa naissolisteja levyilleen, joista ehkä Hapuoja ja Otis ovat niitä tunnetuimpia. Tosin Taina Lehdon esittämä, Scene From A Trance, kuuluu ehdottamasti blogistin lempilevyihin.

Tuolla levyllä Lehdon äänen hauraus ja herkkyys on käsin kosketeltavaa. Joitakin kuuljoita se voi jopa häiritä. Carola on taas astetta rähjäisempi ja karkeampi, mutta säilyttää kuitenkin sen inhimillisen puolen. Ja laulujen tulkitsijana Carola kuuluu siihen hyvin harvaan kärkirivistöön. Olen kirjoittanut Carolasta jo aikaisemmin, joten hänestä ei sen enempää tällä kertaa. Onni kuitenkin, että sai edes nämä kappaleet levyttää.

Sanotaan, että etsivä löytää. Timo Soinikin löysi vihdoin itsensä eli puolueensa. Nyt on hätä sitä korkeinta laatua. Kannatus hiipuu ja hiipuu ja jostain pitäisi löytyä se viisaan populistin viimeinen oljenkorsi ennen kuin kaikki romahtaa. Tosin hyviä vaihtoehtoja on toki tarjolla ja ainahan voi vaikka alkaa ajamaan äänestystä eu -jäsenyydestä. Kyllä silla muutamia kymmeniätuhansia ääniä saa taas kalasteltua seuraavissa vaaleissa.

Stubb taas on kadonnut jonnekin ja lukuisista etsintäretkistä huolimatta en ole miestä löytänyt. Tämä kukkopoikahan tunnettiin aikoinaan mm. sirkustempuista ja muista yllättävistä tempauksista. Taitaa keskittyä niihin teräsmieskisoihin, jossain Havaijilla ne kait pidetään. Orpostakin on tulossa pikku hiljaa urpo, ellei tahti parane. Lukuisista hakuretkistä huolimatta en vieläkään ymmärrä, mitä se mies oikein tahtoo. Onko Orpo jo löytänyt itsensä?

Sipilän pokka pitää vieläkin vaikka välillä naurattaakin. Hymy karehtii jo vähän niin kuin tyhmäntuntuisen ja huijattavissa olevan aikamiespojan suunpielessä. Ei kait nyt sentään, mitä ne maailmallakin ajattelee. Nyt rotia siihen puuhasteluun ja nyrkkiä pöytään. En ne asiat sillä vatuloinnilla parane.

Blogistikin tulee löytämään itsensä ensi viikolla Figueresista tai mistä sitä koskaan tietää. Tahtoo tuo suuntavaisto olla sitä luokkaa ettei oikein kehumaankaan pääse. Taivaallista taidetta on kuitenkin tiedossa, mikäli etsintä tuottaa tulosta. No, onneksi etsintäpartio Suomesta tulee muutaman päivän päästä perässä ettei ainakaan pahemmin joudu hunningolle.

Vapauttakaa itsenne

Tilasin muutama päivä sitten vinyylilevyn Espoosta ja kun viimeksi vilkaisin lähetyksen kulkua, oli paketti ehtinyt jo Seinäjoelle asti. En tosin ymmärrä. mitä tuo, jo kauan etsimäni Carola ja Heikki Sarmanto Trion lp-levy tekee Seinäjoella, mutta hällä väliä. Varsinais-Suomi kun kuitenkin sijaitsee aika kaukana tuosta Pohojanmaan kuuluisasta jalkapallokaupungista.

Kuljetuksesta käytetään vielä Smart -posti nimitystä, joten jotain fiksua taka-ajatusta siinä täytyy takuulla olla. Tuo logistiikka on välillä niin hämärää, ettei sitä tavallinen kanssakulkija oikein tahdo ymmärtää. No eihän tuo nyt vielä mitään. Maanantaina onnistuin lukitsemaan itseni toimistoon. Se jo vaatii todellista aivotyötä ja harjoitusta, että moiseen suoritukseen kykenee.

Kyseisestä konttorista on vielä kaksi ovea ulos, ja molemmat ovet olivat takalukossa ja avaimeni riippuivat toisen oven ulkopuolella. Omin voimin en päässyt ulos ja olin siis pahassa jumissa. Onneksi sain kuitenkin pihalla haravoimassa olevan miehen tajuamaan, että täällä olen ja ulos en pääse. Hän kävikin muutaman piinallisen minuutin jälkeen toisella ulko-ovella, jossa avaimeni riippuivat ja väänsi avaimia, ja niin olin taas vapaa kulkemaan. Kauhea kiirus tietenkin oli ja piti vielä ehtiä Turkuun.

Keskiviikkona A-studiossa keskusteluun osallistuneet politiikot olivat myös lukinneet itsensä. Joku kokoomuksen sliipattu tyyppi, nimeä en nyt valitettavasti edes muista, kertoi, että verot alas niin Suomi pelastuu. Työttömyys kohenee, kun ei tarvitse veroja maksaa, Hän oli erityisen pahassa lukossa ja oman puolueensa jargoninsa vanki. Ja jos sekään ei auta niin vähän keppiä vielä ansiosidonnaista nauttiville, niin eiköhän se sitten siitä. Ihan sääliksi kävi nuorta miestä ja välillä toki naurattikin miehen puheet.

Antti Rinne ja Sampo Terho kinastelivat taas tuttuun tyyliinsä siitä, että kumpi on tehnyt enemmän työttömien hyväksi. Pojat olivat pahassa takalukossa ja tasapeliin taisivat lopulta väännössään päätyä. Rinnekin taisi olla ihan kahvilla, kun hänkin jo ehdotti arvonlisävero -alennuksia pienyrittäjille. Suomeen olisi tulossa oikein virkeä kahvilakulttuuri, mikäli Rinnettä on uskominen. Kaikki Suomen työttömät tulkaa ja täyttäkää uudet kahvilat.

Ja sitten paikalle oli haalittu vielä yksi työnhakija, joka oli käynyt Uudessa-Seelannissa ja kokenut siellä vapautuksen. Kuudessa kuukaudessa hän oli vapautunut omista synkistä ajatuksistaan ja ymmärtänyt Suomen ahdistavan ilmapiirin ja sen mukanaan tuomat paineet työtä vaille oleville. Työnhakijoita syyllistetään turhaan ja hävetäkin vielä pitäisi. Jotenkin tuo naispuolinen työnhakija vaikutti selväjärkiselta ja emansipoituneelta. Ymmärsi yskän ja kehuakin vielä tajusi päättäjiä kera pienen sarkasmin.

Persujen käynnistämät työttömyystilastojen siivoustalkoot ovat perseestä ja vanhaa perua. Jo Lipponen aikoinaan siivosi ja kaunisteli tilastoja poistamalla kymmeniätuhansia "sinne kuulumattomia". Nyt kun yli 60 -pitkäaikaistyöttömät ollaan lakaisemassa ulos eläkkeelle niin mikä silloin muuttuu. Kun yksi luukku lukitaan niin toinen avautuu, ei se ole vapauttamista. Ne ovat häivetalkoot, jossa itse ongelma on ja pysyy tallella.