Tässä se nyt vihdoinkin töllöttää, kissojen ja koirien kanssa etsitty ja lopultakin päätyi levyhyllyyn. Ottamastani kuvasta tuli hiukka taiteellinen, sillä levyn kansi ei ihan tuolta todellisuudessa näytä. Tällä levyllä olevat äänitykset olivat vähällä unohtua Ylen Liisankadun studion arkistoihin, kunnes levy-yhtiö julkaisi ne vuonna 2005 ilmestyneellä vinyylillä. Lisäksi levyllä on kolme Kulttuuritalolla tehtyä live -äänitystä.
Äänitykset tehtiin jo 50 vuotta sitten vuonna 1966. Kyseinen vinyyli jäi myös Carolan ainoaksi jazz -levyksi, yleenhän hänet muistetaan ns. iskelmälaulajana. Sarmantomainen ote säilyy levyllä loppuun asti antaen myös solistille tilaa. Sarmantohan ottaa mielellään mukaansa naissolisteja levyilleen, joista ehkä Hapuoja ja Otis ovat niitä tunnetuimpia. Tosin Taina Lehdon esittämä, Scene From A Trance, kuuluu ehdottamasti blogistin lempilevyihin.
Tuolla levyllä Lehdon äänen hauraus ja herkkyys on käsin kosketeltavaa. Joitakin kuuljoita se voi jopa häiritä. Carola on taas astetta rähjäisempi ja karkeampi, mutta säilyttää kuitenkin sen inhimillisen puolen. Ja laulujen tulkitsijana Carola kuuluu siihen hyvin harvaan kärkirivistöön. Olen kirjoittanut Carolasta jo aikaisemmin, joten hänestä ei sen enempää tällä kertaa. Onni kuitenkin, että sai edes nämä kappaleet levyttää.
Sanotaan, että etsivä löytää. Timo Soinikin löysi vihdoin itsensä eli puolueensa. Nyt on hätä sitä korkeinta laatua. Kannatus hiipuu ja hiipuu ja jostain pitäisi löytyä se viisaan populistin viimeinen oljenkorsi ennen kuin kaikki romahtaa. Tosin hyviä vaihtoehtoja on toki tarjolla ja ainahan voi vaikka alkaa ajamaan äänestystä eu -jäsenyydestä. Kyllä silla muutamia kymmeniätuhansia ääniä saa taas kalasteltua seuraavissa vaaleissa.
Stubb taas on kadonnut jonnekin ja lukuisista etsintäretkistä huolimatta en ole miestä löytänyt. Tämä kukkopoikahan tunnettiin aikoinaan mm. sirkustempuista ja muista yllättävistä tempauksista. Taitaa keskittyä niihin teräsmieskisoihin, jossain Havaijilla ne kait pidetään. Orpostakin on tulossa pikku hiljaa urpo, ellei tahti parane. Lukuisista hakuretkistä huolimatta en vieläkään ymmärrä, mitä se mies oikein tahtoo. Onko Orpo jo löytänyt itsensä?
Sipilän pokka pitää vieläkin vaikka välillä naurattaakin. Hymy karehtii jo vähän niin kuin tyhmäntuntuisen ja huijattavissa olevan aikamiespojan suunpielessä. Ei kait nyt sentään, mitä ne maailmallakin ajattelee. Nyt rotia siihen puuhasteluun ja nyrkkiä pöytään. En ne asiat sillä vatuloinnilla parane.
Blogistikin tulee löytämään itsensä ensi viikolla Figueresista tai mistä sitä koskaan tietää. Tahtoo tuo suuntavaisto olla sitä luokkaa ettei oikein kehumaankaan pääse. Taivaallista taidetta on kuitenkin tiedossa, mikäli etsintä tuottaa tulosta. No, onneksi etsintäpartio Suomesta tulee muutaman päivän päästä perässä ettei ainakaan pahemmin joudu hunningolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti