Puolustusministeri Jussi Niinistö juhli ylväästi yhdessä eduskunnan puhemies Paula Risikon kanssa tänään heidän omaansa eli ns. Vapaussodan päättymistä. Katsojan oli välillä siristettävä kuuloaan ja silmiään, kun ei oikein parhaimmalla tahdollakaan ymmärtänyt oliko kyseessä komedia vai tahaton väärinkäsitys sisällissodasta ja sen syistä. Niin uskomattoman iljettävä ja suorastaan pöyristyttävä kokemus oli tämä Niinistön masinoima muistojuhla.
Olisin ymmärtänyt, että vastaavan tyyppinen tilaisuus pidettäisiin joskus iloisella 1930-luvulla mutta että vielä tänään, huhhuh. Ylen suorassa lähetyksessä esitetty juhla oli selvästi tarkoitettu vähäjärkisille ja muuten vain jälkeen jääneille katsojille. Jääkärimarsseja ja muita sotalauluja laulettiin tavan takaa ja Vilppulan urhoillekin tiristettiin muutama kyynel. Juhlassa oli mukana näyteltyjä kohtauksia, jotka toteutukseltaan olivat erityisen tönkköä ja piinallista katseltavaa.
Muistojuhlassa suojeluskuntalainen ja jääkäri muistelivat menneitä. Änkyttäen esiintyneet lahjakkuudet mumisivat ja valoja vannottiin. Mannerheim sai lähes jumalallisen vastaanoton. Eräässä kohtauksessa pikkutyttö ihmetteli äidilleen, että kuinka se Mannerheim jaksoi peräti 1,5 tuntia pitää kättä lipassa ratsastaessaan Helsingin paraatissa joukkojensa edessä.
Hävinneitä ei tässä juhlassa muistettu. Punaiset mustamaalattiin ja todettiin, että oikein kävi. Niinistön puheen, joka onneksi oli lyhyt, todettiin, että terroristiti saivat ansaitsemansa palkkansa. Tämä oli puhtaasti ja rodullisesti keväinen lahtarien voitonjuhla, johon muilla ei ollut asiaa. Suomen päälahtari sai tilaamansa ja arvonsa mukaisen juhlan. Blogistille tämä oli yksi järkyttävimmistä näytöksistä, joka puistattaa vielä pitkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti