Katalonian kummajainen

Dalimainen "utelias ote" irvistysten kera ja lisäksi hämmennystä ja ehkäpä vielä kaaosta, siinä kaiketi ne päällimäiset ennakkokäsitykset ennen matkaa Espanjaan tai paremminkin sanottuna Kataloniaan. Katalonian "virattomat" liput roikkuivat aika monen kerrostalon asunnon parvekkeella. Barcelonassa oli osoitettu mieltä pari päivää ennen saapumistani ja kymmenet tuhannet olivat marssineet maakunnan itsenäisyyden puolesta.

Se oli jonkinmoinen yllätys. Olin kyllä tietoinen baskien itsenäistymishaluista mutta että kataloonitkin. Tiettävästi äänestyksessä kyllä -äänet olisivat jonnin verran niskan päällä muttä sitähän ei itse emämaa salli eikä katalaaneilta tulla mitään kyselemään ainakaan näillä näkymin. Espanjan hallituksen muodostaminenkin on takkuillut ja jo kahdesti käytyjen vaalien jälkeenkään sitä ei vieläkään ole saatu kasaan.

Hyvin näyttää silti menevän. Turistit ramppaavat Barcelonan Ramblaa edestakaisin ja heitä riittää. Tuntui kuin turistikausi olisi parhaimmillaan. Ihmismäärä oli valtaisa vaikka paras sesonki olikin jo ohi. Joukkoliikenne pelasi ja muutenkin kaupungin yleisilme oli siisti ja säyseä.

Tuli mieleen, että tuota samaa voisi kokeilla myös Suomessa. Siis sitä, että oltaisiin ilman virallisesti vaaleilla valittua ja soviteltua hallitusta. Juoksevat asiat hoidettaisiin mutta muuten oltaisiin kuin Ellun kanat. Siinä sitä säästöä kertyisi kun nykyisen ulkoministerin ei tarvitse enää reissata  vaan voisi keskittyä Vermon raveihin ja Englannin ykkösliigaan.

Ja vielä kun nykyinen puolustusministeri voisi paneutua pelkästään perusnatsien tutkimiseen, josta varmasti löytyy avartavia aihioita. Lapuan liikkeen "ihailijaksi" tunnustautuneen tohtorin nykyiset toimet kun ovat vähän siinä ja siinä ja kukaan ei oikein tunnu tietävän mihin sopimuksiin ja papereihin se tyyppi oikein nimeänsä rustaa. Varmaa kuitenkin on, että selvää säästöä siitä Suomelle syntyisi ja ainakin suuremmilta vahingoilta vältyttäisiin.

Ja jos oikein tiukka pojilla tekisi niin voisi se Suomen valtio ainakin kerran lähettää kaverukset ihan paikan päälle sinne Milwallin matsiin. Olisihan se somaa, kun kaksi sinisen suomalaista pipopäätä pääsisi heiluttelemaan sinivalkoisia huivejaan muiden uusnatsien kanssa. Eikä tarttisi enää meidän muiden suomalaisten tuntea sitä syvää myötähäpeää, joka aina välillä pääsee yllättämään karskeimmankin ja jo kaiken nähneen kansalaisen.

Girl from Figueres

Pari ensimmäistä päivää vierähti ensin Figueresissa Salvador Dalin synnyinseudulla. Käynti Dalin Teatterimuseossa kuului niihin vähäisiin pakollisiin vierailukuvioihin. Dalihan oli aikoinaan tunnettu showmies vailla vertaansa ja myös taiteilijaksi häntä tituuleerattiin. Äkkinäisen nopea liikkeissään ja käänteissään, ja ilmeisesti kuitenkin ymmärsi naisen viehkouden siinä määrin, että heistä syntyi mitä mielenkiintoisimpa teoksia, joissa katsojan silmä edelleenkin lepää. 

Surrealisti ja ehkäpä jotain ammettuna myös dadaismista, kukapa sen tietää mitä mies milloinkin touhusi. Andalusialainen Koira lienee ainakin kaikille elokuvista kiinnostuneille tuttu. Teatterimuseon jokainen huone on jo sinällään vähän niin kuin taideteos, sieltä löytyy mobileja ja muita veistoksia, ajan ja toden tajun hämmentäviä esineitä, joiden merkitystä "asiantuntijat" pohtikoot rauhassa. Minä viihdyin ja suosittelen muillekin.

Vinkkinä vielä se, että menkää heti aamusta paikalle, kun museo aukeaa. Silloin on mahdollisuus päästä sisään jonottamatta. Tultuani museosta ulos parin tunnin päästä, niin jono ulkopuolella oli kymmenien metrien pituinen. Kiitos vieläkin sille sedälle, joka melkein talutti eksyneen matkailijan ajoissa museon portille. Dalin museo on Espanjan suosituin yksityinen museo, joten kävijöitä riittää.

Portrait of Picasso

Yleensä sediltä ei kannata kysyä mitään ainakaan englanniksi. Englantia puhuvat korkeintaan vain nuoret naiset, jotka mielellään neuvovatkin ja opastavat epätietoista turistia. Paikalliset puhuvat vain espanjaa, katalaania ja ranskaa. Muilla kielillä on turha edes yrittää.

Dalin "muusana" toimineen vaimon, Galan kanssa välit rikkoutuivat ja se oli ilmeisesti syynä siihen, että  taiteilijan anti lopullisesti ehtyi. Kuriositeettina mainittakoon, että Salvador osti eronneelle vaimolleen linnan Pohjois-Espanjasta, jossa hän sai vierailla vain Galan erityisestä kutsusta. Dali itse muutti takaisin kotiseudulleen ja vietti loppuelämäsä lähes erakoituneena. Dalille oli varattu hautapaikka Galan linnassa vaimonsa viereltä mutta hän valitsi viimeiseksi leposijakseen oman Teatterimuseonsa kryptan.

jatkuu...