FUCK the EU

Muistattehan vielä Ukrainan, tuon surullisen kuuluisan tapauksen, joka vieläkin kaihertaa monen mielessä menetettynä ja hävittynä tapauksena. Tosin Hillary ei ole vielä luovuttanut vaan uhosi jossain puheessaan tekevänsä tilit vielä selviksi kunhan hänestä tulee se ensimmäinen nainen. Saas kattoo ny kuin akan käy. Krimi kuitenkin hävittiin ja Nato ei saanut uutta laivastotukikohtaa mutta senhän me kaikki viisaat tiesimme jo kauan sitten. Enough is enough niin kuin Venäjällä tavataan sanoa.

Non noi akat aika kovasuisia ja itsepäisiä, kun ne oikein vauhtiin pääsee. Vai mitä sanotte seuraavasta videonpätkästä, jossa rouva Nuland-Pyatt haistatti tai oikeammin sano suoraan niin kuin ne asiat tapaavat olla. Olivat "sattumalta" julkisuuteen vuotaneessa puhelinkeskustelussa vähän junailemassa uutta hallitusta Ukrainaan. YLEn Isolta Trollipajalta tämäkin keskustelu on jostain syystä jäänyt huomiotta, joten välillä on aina syytä palauttaa mieliin niitä tosiasiallisia "alkujuuria" niin kuin nykyään on tapana asiat ilmaista.

No jenkit hävis oman pelinsä ja painuivat koloihinsa uusia juonia pohtimaan. Tarvittiinhan siinä sitten loppupeleissä meidän omaa Angelaa, jotta päästiin mukaan vaikuttamaan, ja olemaan niin kuin juonessa mukana. Kanervakin Turusta on edelleen joka päivä niin huolissaan Donetskin rintamasta ja sen valtavista ihmisuhreista. Ja voishan se Kallion kirkkoherrakin taas pari kertaa kirkkonsa kelloja kalistella, kun ovat kuulemma hiljentyneet. Niissä on niin sopevan ontto ja kumajamainen kaiho, että itku melkein meinaa pillahtaa kun ohi kävelee.

Mutta eipä hätiä. Pasilan Iso Trollipaja palkkasi oikein Itämeren kirjeenvaihtajan, joka ensi töikseen lähetettiin vaativalle maasto- ja navigointikurssille. Harjoittelee kuulemma pintasukellusta, kaukokiikarointia ja vihreät kahluusaappaatkin taitavat kuulua nykyiseen työsasuun. Blogisti odottaakin suurella jännityksellä mitä uutisia tulemme kuulemaan Itämeren jännittäviltä rannoilta ja saarilta ja keitä kaikkia outoja tyyppejä se vielä ehtiikään siellä bongata.

Mutta sitä ennen laitetaan lautaselle Rottenin poikaa ja mitäs niistä palleista sen enempää. Ei kai ny sentään tartte, jokainen vinylistihän nyt ymmärtää, että tuo levy on vähän niin kuin pakkohankinta. Kuunnellaan ja muistellaan samalla kaukaisia osakunta-aikoja.

Kaiken maailman totuuksia

Nämä lyhyet videopätkät ovat aika mielenkiintoista kuultavaa kaikille niille, jotka ymmärtävät kieltä tai ovat innokkaita englannin kielen opiskelijoita. Eetteristä voi löytyä uskomattomia tosiasioita ja tokaisuja, joista Suomen vallassa oleva ja valtaa edustava valemedia vaikenee. Ylläolevassa pätkässä Obama tunnustaa "läheiset" suhteensa ISISiin viime vuoden keväällä.

Ja sitten toinen totuus, joka ilmeisesti aika monelta Suomen valtaa pitävältä valemedian seuraajalta on jostain syystä jäänyt vaille huomiota. Amerikkalaiset toimittajat olivat haastattelumatkalla ja saivat kuulla totuuden suoraan Putinilta. Että kuinka siellä arabimaailmassa noin niinkuin ylipäätään hurisee ja kuka siellä oikein pörisee.

Kenelle kellot soivat

Heikki Kinnusen saarna on tänään ajankohtaisempi kuin koskaan. Kallion kirkkoherrakin löysi vihdoin oman jumalansa. Kysyä voidaan, että miksi kirkon kellot ovat vaienneet silloin, kun Irak vastoin YK:n mandaattia pommitettiin takaisin kivikaudelle. Herra ja päällikkö se on näemmä meillä jokaisella.

Katalonian kummajainen

Dalimainen "utelias ote" irvistysten kera ja lisäksi hämmennystä ja ehkäpä vielä kaaosta, siinä kaiketi ne päällimäiset ennakkokäsitykset ennen matkaa Espanjaan tai paremminkin sanottuna Kataloniaan. Katalonian "virattomat" liput roikkuivat aika monen kerrostalon asunnon parvekkeella. Barcelonassa oli osoitettu mieltä pari päivää ennen saapumistani ja kymmenet tuhannet olivat marssineet maakunnan itsenäisyyden puolesta.

Se oli jonkinmoinen yllätys. Olin kyllä tietoinen baskien itsenäistymishaluista mutta että kataloonitkin. Tiettävästi äänestyksessä kyllä -äänet olisivat jonnin verran niskan päällä muttä sitähän ei itse emämaa salli eikä katalaaneilta tulla mitään kyselemään ainakaan näillä näkymin. Espanjan hallituksen muodostaminenkin on takkuillut ja jo kahdesti käytyjen vaalien jälkeenkään sitä ei vieläkään ole saatu kasaan.

Hyvin näyttää silti menevän. Turistit ramppaavat Barcelonan Ramblaa edestakaisin ja heitä riittää. Tuntui kuin turistikausi olisi parhaimmillaan. Ihmismäärä oli valtaisa vaikka paras sesonki olikin jo ohi. Joukkoliikenne pelasi ja muutenkin kaupungin yleisilme oli siisti ja säyseä.

Tuli mieleen, että tuota samaa voisi kokeilla myös Suomessa. Siis sitä, että oltaisiin ilman virallisesti vaaleilla valittua ja soviteltua hallitusta. Juoksevat asiat hoidettaisiin mutta muuten oltaisiin kuin Ellun kanat. Siinä sitä säästöä kertyisi kun nykyisen ulkoministerin ei tarvitse enää reissata  vaan voisi keskittyä Vermon raveihin ja Englannin ykkösliigaan.

Ja vielä kun nykyinen puolustusministeri voisi paneutua pelkästään perusnatsien tutkimiseen, josta varmasti löytyy avartavia aihioita. Lapuan liikkeen "ihailijaksi" tunnustautuneen tohtorin nykyiset toimet kun ovat vähän siinä ja siinä ja kukaan ei oikein tunnu tietävän mihin sopimuksiin ja papereihin se tyyppi oikein nimeänsä rustaa. Varmaa kuitenkin on, että selvää säästöä siitä Suomelle syntyisi ja ainakin suuremmilta vahingoilta vältyttäisiin.

Ja jos oikein tiukka pojilla tekisi niin voisi se Suomen valtio ainakin kerran lähettää kaverukset ihan paikan päälle sinne Milwallin matsiin. Olisihan se somaa, kun kaksi sinisen suomalaista pipopäätä pääsisi heiluttelemaan sinivalkoisia huivejaan muiden uusnatsien kanssa. Eikä tarttisi enää meidän muiden suomalaisten tuntea sitä syvää myötähäpeää, joka aina välillä pääsee yllättämään karskeimmankin ja jo kaiken nähneen kansalaisen.

Girl from Figueres

Pari ensimmäistä päivää vierähti ensin Figueresissa Salvador Dalin synnyinseudulla. Käynti Dalin Teatterimuseossa kuului niihin vähäisiin pakollisiin vierailukuvioihin. Dalihan oli aikoinaan tunnettu showmies vailla vertaansa ja myös taiteilijaksi häntä tituuleerattiin. Äkkinäisen nopea liikkeissään ja käänteissään, ja ilmeisesti kuitenkin ymmärsi naisen viehkouden siinä määrin, että heistä syntyi mitä mielenkiintoisimpa teoksia, joissa katsojan silmä edelleenkin lepää. 

Surrealisti ja ehkäpä jotain ammettuna myös dadaismista, kukapa sen tietää mitä mies milloinkin touhusi. Andalusialainen Koira lienee ainakin kaikille elokuvista kiinnostuneille tuttu. Teatterimuseon jokainen huone on jo sinällään vähän niin kuin taideteos, sieltä löytyy mobileja ja muita veistoksia, ajan ja toden tajun hämmentäviä esineitä, joiden merkitystä "asiantuntijat" pohtikoot rauhassa. Minä viihdyin ja suosittelen muillekin.

Vinkkinä vielä se, että menkää heti aamusta paikalle, kun museo aukeaa. Silloin on mahdollisuus päästä sisään jonottamatta. Tultuani museosta ulos parin tunnin päästä, niin jono ulkopuolella oli kymmenien metrien pituinen. Kiitos vieläkin sille sedälle, joka melkein talutti eksyneen matkailijan ajoissa museon portille. Dalin museo on Espanjan suosituin yksityinen museo, joten kävijöitä riittää.

Portrait of Picasso

Yleensä sediltä ei kannata kysyä mitään ainakaan englanniksi. Englantia puhuvat korkeintaan vain nuoret naiset, jotka mielellään neuvovatkin ja opastavat epätietoista turistia. Paikalliset puhuvat vain espanjaa, katalaania ja ranskaa. Muilla kielillä on turha edes yrittää.

Dalin "muusana" toimineen vaimon, Galan kanssa välit rikkoutuivat ja se oli ilmeisesti syynä siihen, että  taiteilijan anti lopullisesti ehtyi. Kuriositeettina mainittakoon, että Salvador osti eronneelle vaimolleen linnan Pohjois-Espanjasta, jossa hän sai vierailla vain Galan erityisestä kutsusta. Dali itse muutti takaisin kotiseudulleen ja vietti loppuelämäsä lähes erakoituneena. Dalille oli varattu hautapaikka Galan linnassa vaimonsa viereltä mutta hän valitsi viimeiseksi leposijakseen oman Teatterimuseonsa kryptan.

jatkuu...