Muistattehan vielä Ukrainan, tuon surullisen kuuluisan tapauksen, joka vieläkin kaihertaa monen mielessä menetettynä ja hävittynä tapauksena. Tosin Hillary ei ole vielä luovuttanut vaan uhosi jossain puheessaan tekevänsä tilit vielä selviksi kunhan hänestä tulee se ensimmäinen nainen. Saas kattoo ny kuin akan käy. Krimi kuitenkin hävittiin ja Nato ei saanut uutta laivastotukikohtaa mutta senhän me kaikki viisaat tiesimme jo kauan sitten. Enough is enough niin kuin Venäjällä tavataan sanoa.
Non noi akat aika kovasuisia ja itsepäisiä, kun ne oikein vauhtiin pääsee. Vai mitä sanotte seuraavasta videonpätkästä, jossa rouva Nuland-Pyatt haistatti tai oikeammin sano suoraan niin kuin ne asiat tapaavat olla. Olivat "sattumalta" julkisuuteen vuotaneessa puhelinkeskustelussa vähän junailemassa uutta hallitusta Ukrainaan. YLEn Isolta Trollipajalta tämäkin keskustelu on jostain syystä jäänyt huomiotta, joten välillä on aina syytä palauttaa mieliin niitä tosiasiallisia "alkujuuria" niin kuin nykyään on tapana asiat ilmaista.
No jenkit hävis oman pelinsä ja painuivat koloihinsa uusia juonia pohtimaan. Tarvittiinhan siinä sitten loppupeleissä meidän omaa Angelaa, jotta päästiin mukaan vaikuttamaan, ja olemaan niin kuin juonessa mukana. Kanervakin Turusta on edelleen joka päivä niin huolissaan Donetskin rintamasta ja sen valtavista ihmisuhreista. Ja voishan se Kallion kirkkoherrakin taas pari kertaa kirkkonsa kelloja kalistella, kun ovat kuulemma hiljentyneet. Niissä on niin sopevan ontto ja kumajamainen kaiho, että itku melkein meinaa pillahtaa kun ohi kävelee.
Mutta eipä hätiä. Pasilan Iso Trollipaja palkkasi oikein Itämeren kirjeenvaihtajan, joka ensi töikseen lähetettiin vaativalle maasto- ja navigointikurssille. Harjoittelee kuulemma pintasukellusta, kaukokiikarointia ja vihreät kahluusaappaatkin taitavat kuulua nykyiseen työsasuun. Blogisti odottaakin suurella jännityksellä mitä uutisia tulemme kuulemaan Itämeren jännittäviltä rannoilta ja saarilta ja keitä kaikkia outoja tyyppejä se vielä ehtiikään siellä bongata.
Mutta sitä ennen laitetaan lautaselle Rottenin poikaa ja mitäs niistä palleista sen enempää. Ei kai ny sentään tartte, jokainen vinylistihän nyt ymmärtää, että tuo levy on vähän niin kuin pakkohankinta. Kuunnellaan ja muistellaan samalla kaukaisia osakunta-aikoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti