Koiran elämää

Neuvostoliittolainen pilakuva vuodelta 1940 kertoo kaiken olennaisen siitä, mikä oli Suomen rooli toisessa maailmansodassa natsi-Saksan aseveljenä. Kuva on ajankohtainen tänäänkin ja vain käskijä on muuttunut. Nyt uhitellaan Naton määräämään tahtiin. Kenraalikuvernööri Sauli Niinistön syvällä ja hartaalla myötätunnolla varustetut Nato-hävittäjät pörräävät parhaillaan iloisesti Suomen ilmatilassa.

Suurin osa suomalaista ei ilmeisesti edes tiedä, että Arctic Challenge Exercise 2017 on parhaillaan käynnissä Suomen Lapissa. Sotaharjoitukseen "osallistuu noin sata ilma-alusta 11 maan asevoimista", kertoo harjoituksen johtaja Petteri Seppälä. Kuopii kuopii ja taas pahasti kuopii. Niinistön mukaan kyse on kuitenkin vain "ilmeisesti joistain teknisistä yksityiskohdista ja detaljeista".

Paras selitys sille, jonka olen kuullut, että sotaharjoitus pidetään juuri Suomen Lapissa on se, että siellä on runsaasti tilaa. Blogisti on kovin huolissaan, ettei nyt vain sattuisi mitään ilmatilaloukkaksia, kun tuota naapurimaa Venäjää ei ilmeisesti ole kutsuttu tähän mittavaan ja kansainvälisesti suureen sotaharjoitukseen. Nuo Nato-hävittäjät kun tunnetusti lentävät vimmattua vauhtia ja suunistustaito on joskus ollut pahasti hakoteillä.

Niinistön kaudella Suomea on natotettu savuverhon turvin. Siitä on pitänyt ns. itse itsensä totuumediaksi julistanut valtamedia huolen. Välillä tosin putkahtaa tiettyjä ristiriitaisuuksia julkisuuteen, jotka tietenkin heti torpataan. Se, mitä kulissien takana todellisuudessa tapahtuu, jää suomalaisille kertomatta. Valtamedia on valjastettu palvelemaan Suomen pienen ja sisukkaan Natoklubin yhteistä agendaa. Varmaa on vain se, että kansa pidetään tietämättömänä siitä, mitä todella tapahtuu.

Sopimuksia on väännetty urakalla ties minkä Nato-maan kanssa. Puhutaan ja huhutaan kaikenlaista. Hiljattain solmittu Naton isäntämaasopimus rikkoo perustuslakia mutta väliäkös tuolla. Vaihdetaan ylintä lainvalvojaa sopivaan ja homma jatkuu entistä ehompana. Naurunsekaista kauhua herättää vastanimitetyn uuden oikeuskansleri Pöystin kommentti, jossa hän kertoi aikovansa olla "ärhäkkä paimenkoira".

Jokainen, joka tuntee paimenkoiran luonteen, tietää, että paimenkoira on nöyrä ja kuuliainen isäntänsä palvelija. Huvittavaa on kaiken päälle vielä se, että isäntä itse valitsee oman ns. vahtijansa. Valtiosääntöoikeuden professori Veli-Pekka Viljanen, jota oli ehdotettu jo kyseiseen virkaan, saa tuntea nahoissaan, että kenraalikuvernöörin lausuntoja on turha kommentoida lainsäädännöllisesti ja ainakaan kriittisesti. Pitäisi se nyt tietää, että nilkin kosto on yleensä julmettu.

Ehkäpä kaikkein irvokkainta on juuri se, että vallanpitäjä itse valitsee oman kaitsijansa. Oikeus-kanslerin tärkeimpiä tehtäviä on ylimpänä lainvalvojana valvoa etenkin tasavallan päämiehen ja hallituksen toimien lainmukaisuutta. Ja tähän valintaprosessiin Niinistö puuttui mitä härskeimmällä tavalla. Niinistön toivottavasti lyhyeksi jäävällä kaudella, kaikki on todellakin näemmä Suomessa mahdollista.

Pulinat pois

Turkin diktaattori kävi kylässä tapaamassa Trumpia ja meteli oli melkoinen. Sauli Niinistön ja Timo Soinin hyvää kamua vastaan erehdyttiin osoittamaan mieltä ja sehän ei nyt käy, kuten alla olevasta videon pätkästä ilmenee.

Erdoganin turvamiehet saivat käskyn johtajaltaan ja Washingtonissa kävi melkoinen sekamelska. Blogisti arvuuttelee mielessään, että millainen meno mahtaakaan käydä Turkin vankiloissa.

Taas tuli jälki-istuntoa

Angela Merkel puhui "sosiaalisen markkinatalouden" saamasta riemuvoitosta, kun Macron valittiin Ranskan presidentiksi. Se kuulostaa hienolta tuo sosiaalinen markkinatalous. Tosin vähemmän edellä mainittua ja meille ilmeisesti kummallista ja outoa "sanahirviötä" on kuultu Suomessa käytettävän. Meillä tuo sosiaalisuus pakkaa usein unohtumaan ja tapana on pikemminkin ollut kyykyttää köyhiä ja syrjäytettyjä niin paljon kuin jumala sallii ja omatunto kehtaa.

Suomi on taas saamassa muistutuksen Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitealta. Edellisellä kerralla asia painettiin villaisella ja unohdettiin melko pian kera pyhien lupausten. Ja niin käy tälläkin kertaa. Suomi rikkoo rinta rottingilla yhä säälimättömästi ja tunteettomasti unionin peruskirjan määräyksiä. Ja "hyviä" selityksiä ja selittelijöitä on taas tukku luvassa, takaan sen. Sen verran voimme aina luottaa asiantuntijoihin ja ns. valtamedian luottotoimittajiin.

Otetaanpa selvää luvuista, jotka ovat suoraan Kelan maaliskuussa julkaistusta tilastokatsauksesta. Viime vuonna Kela maksoi työmarkkinatukea 1 833 milj. euroa. Tuen saajia oli vuoden aikana 306 600 henkilöä, mikä on 5 % enemmän kuin vuonna 2015. Keskimääräinen työmarkkinatuki oli 35,57 €/pv eli 765 €/kk.

Samaan aikaan ansiopäivärahaa saavien osuus on laskussa ja työmarkkinatukea saavien vastaavasti nousussa. Työttömyyskassat maksoivat ansiopäivärahaa viime vuonna 2 708 milj. euroa. Ansiopäivärahan saajia oli vuoden aikana 337 000 henkilöä, mikä on 3 % vähemmän kuin vuonna 2015. Keskimääräinen ansiopäiväraha oli 65,56 €/pv eli 1 410 €/kk.

Tarkkaavaista lukijaa varmaan kummastuttaa nuo luvut. Suomessa oli siis viime vuonna yhteensä 643 600 ihmistä, jotka saivat joko työmarkkinatukea tai ansiosidonnaista päivärahaa. Näitä lukuja kun vertaa "virallisiin" työttömyystilastoihin niin kummastuttaa luultavasti vieläkin enemmän. Ja lisäksi täytyy vielä ottaa huomioon, että näihin lukuihin eivät sisälly ne ryysyläiset, vilua ja nälkää kokevat, ruokajonoissa jonottavat ja kaikki ne muut, joilla ei ole oikeutta kuin peruspäivärahaan ja/tai toimeentulotukeen.

Euroopan unionin yhteinen ja iänkaikkisen ikuinen rauhan- ja sosiaalisen tasa-arvon projekti etenee siis vauhdilla. Suomessa tosin tahti on mollivoittoinen. Alimmillaan työmarkkinatuki on 32,40 €/pv, josta verojen jälkeen jää 557 €/kk. Tätä summaa pitäisi siis korottaa 50 %, mikäli tuohon komitean suosituksiin päästäisiin.

Mutta eihän meillä ole varaa, tavataan sanoa. Summahan on hirvittävä ja mistä ne otetaan. Mieleen juolahtaa vain yksi vaihtoehto eli tuo viimeisin tapaus, jossa hallituksen tavoitteena oli "kilpailua vääristävien" yritystukien poistamisesta viimeisessä ns. hallituksen puoliväliriihessä. Kaikkihan me muistamme, että kuinka siinä kävi. Tukia ei tietenkään poistettu. Ja summakin on sattumalta samaa koko luokkaa kuin mitä tämä työmarkkinatuen korotus maksaisi. Petteri Orpo selitteli ja kansa oli tyytyväinen ja orvon kaverit saivat pitää tukensa.

Ja kun Euroopan unionin yhteisestä rauhan projektista on kysymys niin nyt jo jännittää, miten noiden kymmenien miljardien suuruiset hävittäjähankinnat rahoitetaan. Sipilä jo valotti, että velalla tietysti. Blogistilla on lisää hyviä ehdotuksia: Solidiumin omistukset lihoiksi, nipistetään peruspäivärahasta euro/pv ja nostetaan ruuan arvonlisäveroa 2 %:lla. Kyllä se siitä. Aamen.

Yrjöllä on asiaa

Harvoin joku tv:ssä esitetty ohjelma on jäänyt niin elävästi mieleen kuin tämä, missä Hilkka Pietilä suloisen viattomasti haastattelee Yrjö Kallista. Tuosta on aikaa jo 46 vuotta mutta sanoma on vieläkin ajankohtainen. Kallinen tunnetaan etenkin pasifistina, joka sai eläessään peräti neljä kuolemantuomiota, menetti jossain vaiheessa kansalaisluottamuksensa ja toimi muutaman vuoden jopa puolustusministerinä.

Kärsiessään vankilassa tuomiotaan hänen kerrotaan vannonneen itselleen valan, jota hän noudatti koko loppuelämänsä:

"...en enää ikinä tässä tai tulevissa maailmoissa tottele ketään enkä mitään arvovaltaa, käskijää, hallitusta, jumalia tai enkeleitä, missään muussa kuin siinä, minkä myönnän oikeaksi tai parhaaksi mahdolliseksi." 

Kallisen elämä oli uskomaton selviytymistarina ja pitkä. Itseoppinut opetusneuvos kuoli 90-vuotiaana. Tulisieluinen puhuja ja hänen kirjoittamansa kirjat, "Tässä ja nyt" sekä "Elämmekö unessa", jättivät blogistiin aikoinaan pysyvän jäljen. Ja tuon ohjelman muistan vielä tänäänkin mutta laitetaan jakoon, jos se joltain on jäänyt näkemättä. Eittämättä tulee mieleen, että mitähän Yrjöllä olisi sanottavaa tämän päivän menosta.