Letit sen tekee

Harva tietää, että Adolf Hitlerillä ja Greta Thunbergillä on jotain yhteistä. Molemmat ovat olleet ehdolla Nobelin rauhanpalkinnnon saajien listalla ja jopa jonkinlaisia ennakkosuosikkeja. Hitler oli ehdokkaana vuonna 1939 ja Thunberg 80 vuotta myöhemmin. Kummatkaan eivät sitten menestyneet. Hitler aloitti toisen maailmansodan muutamaa kuukautta myöhemmin hyökkäämällä Puolaan. Nähtäväksi jää, mitkä ovat Thunbergin jatkosuunnitelmat.

Tosin ehtihän Times -lehti julistaa Hitlerin jo edellisenä vuonna vuoden mieheksi, Time Person of the Year 1938. Myös Thunberg on jo kerännyt maallista mammonaa ja palkittiin mm. Freedom pokaalilla. Yhteistä löytyy siis yllättävän paljon, molemmat kun osaavat tai osasivat propagandan taidon jalot salot.

Olen seurannut hyvin vähän Thunbergin toimia. Kerran silmiini osui joku New Yorkissa pidetty YK:n ilmastotapahtuma, jossa 15-vuotias ns. ilmastoaktivisti esiintyi. "How dare you", jäi lähinnä mieleen. Täytyy myöntää, että voin suorastaan pahoin seurataessani Thunbergin puhetta. Mieleeni juolahti, että tyttöhön oli jo lähes psykoosissa. Puhe oli selvästi opetettu ja opittu. Blogistin syyttävä sormi osoittaa tässä yhteydessä kuitenkin ensi sijassa Thunbergin taustavoimiin. Jouduin vaihtamaan kanavaa kaiken jorinan keskellä, sillä katselukokemus oli niin vastenmielinen ja kuvottava.

Pyrin tietoisesti välttämään kaikenlaista propagandaa. Erityisesti valtakunnan televisiossa eli  ns. suomalaisessa totuus ja valtamediassa se on erityisen vaikeaa. Valikoivan totuuden ja yksipuolisen maailmankuvan tarjoaminen sekä suorastaan vihamielinen syyllistäminen ovat jokapäiväistä uutistarjontaa. Suomalainen mediapooli on valjastettu palvelemaan isäntäänsä. Itse journalismin kanssa sillä on valitettavan vähän tekemistä.

Taitava propaganda on tarkoitettu massojen hallitsemiseen ja hillintään. Toistamalla ja toistamalla ja toistamalla ja mielellään yhtä ja samaa "totuutta" päivästä toiseen, saadaan alamaiset ymmärtämään, mistä kenkä kulloinkin puristaa. Ja valheesta tulee totuus. Tätähän se on ollut kautta historian. Ja erityisesti silloin, kun ajat ovat olleet arvaamattomat.

Paljon mieluummin pohdin ja odotan toimituksellisia reportaaseja niistä todellisista ongelmista, joihin meillä on mahdollisuus vaikuttaa. Otetaanpa esimerkkinä vaikkapa negatiiviset reaalikorot, Jos joku pitää normaalina sitä olotilaa, että jo runsaan vuosikymmenen korot ovat olleet miinusmerkkiset niin hallelujaa. Jos joku pitää normaalina sitä, että reaalitalous on ollut kriisissä jo parikymmentä vuotta, joka näkyy valtavana massatyöttömyytenä ja köyhyyden kasvuna länsimaissa niin avot.

Täytyy muistaa, että fasismilla on monet kasvot. Voidaan aiheellisesti jopa kysyä, että onko pelkästään ns. perinteisen fasismin vastustamisesta tullut vasemmistolle eräänlainen veruke olla vastustamatta kapitalismia. Samalla kun itse leikitään yleismaailmallista fasistia, sillä ainoalla ja oikealla tavalla tietenkin, sisäistämättä sitä, että juuri nyt eletään totalitarismin hehkeintä kukoistuskautta. Seurauksia voidaan vain arvailla ja historiaa tuntevat tietävät, että ne eivät välttämätta ole mairittelevia.

Päivän ykkösagenda on ylikansallinen kapitalismi, jonka keskeisenä faktorina Suomessa toimii Euroopan unioni. EKP ja Brysselin kasvoton byrokraattinen koneisto ja arvopohjana rahavalta. Kun nämä iskostetaan globalisaation kaikkivoipaisuuteen ja tämä puetaan kaiken ihanuuden kaapuun ja yltiöpäiseen liberalismin ihailuun seurauksia ymmärtämättä ja jopa niistä välittämättä niin kehnostippa tulee käymään. Demokratia sanana voidaan kuopata. On itsevaltiaiden aika.