Vain pieni kansannousu

 

Vain pieni kansannousu, ei rajoja laisinkaan

Vain pieni kansanlaulu, ei sanoja laisinkaan

Nato hajoaa?

Jimmy Dore kutsui vieraaksi Peter Lavellen ja utelee, että mikä siellä Ukrainassa oikein mättää. Lavelle  lienee useimmille lukijoille uusi tuttavuus vaikka hän on jo pitkään toiminut RT:n toimittajana suositussa Crosstalk -keskusteluohjelmassa. Mottona: sit down and talk. 

Lavelle pitää Natoa lyhyesti sanottuna propagandan levittäjänä jonka merkitys sotilaallisessa mielessä on ns. mennyttä kauraa. Nato on aseeton eikä se kykene saamaan edes yksittäisiä jäsenmaitaan tanssimaan suuren ja mahtavan USA:n pillin mukaan. Tätä taustaa vasten on huvittavaa seurata suomalaisen valtamedian viimeaikaista uutisointia ja narratiivia joistain optioista, joiden aika oli ja meni jo kauan sitten. 

Suomalaisilla toki on historiallisesti tarkasteltuna ollut ilmiömäinen taipumus ja kyky hypätä uppoavaan laivaan, mutta tuskin sentään enää tässä yhteydessä. Nyt voidaan pikemminkin jo kysyä, että hajoaako Nato ja oletko valmistautunut siihen. Venäjän mitta on nimittäin täysi. Mottona: enough is enough.

Venäjän rooli on muuttunut aikaisemmasta reaktiivisesta aktiiviseen toimintatapaan ja sekös näitä meidän median "natotrolleja" kismittää. Ei tuumaakaan enää itään päin, on lyhyt ja ytimekäs viesti Natolle. Lavelle tuo nämä pointit mainiosti eetteriin. Hän jopa vertaa tilannetta vuoden 1962 Kuuban ohjuskriisiin. Tällä kertaa on kuitenkin venäläisten vuoro hakea ne pois, mikäli ohjuksia aiotaan Ukrainan maaperälle sijoittaa.

Mitä sitten tulee tapahtumaan. Todennäköistä on, että ajan myötä Donbassin ja Luhanskin kriisi eskaloituu ja Minskin sopimuksella voidaan pyyhkiä peräpää puhtaaksi. Ukraina pelaa taitavasti kaksilla korteilla mutta tuskin tulee myöntämään edellä mainittujen tasavaltojen venäläisväestölle mitään erityisiä oikeuksia esim kielipolitiikan suhteen. 

Tasavallat tullaan liittämään Venäjään, halusit sitä sitten tai et. Tuleeko Nato apuun, ei tule. Tuleeko kauhea sotilaallinen yhteenotto, ei tule. Mottona: Crimea on my mind.

Käyttämättömiä kuva-aihioita

Blogistin päällimmäinen tavoite on tietenkin pyrkiä kirjoittamaan mahdollisimman elävästi ja monipolvisesti aiheista, jotta saisi näkyvyyttä ja lukijoita. Ei mikään helppo tehtävä ja usein huomaakin, että tulee toistettuja samoja asioita ja samoja "totuuksia" Nämä totuudet ovat luonnollisesti kirjoittajan omia näkökantoja ja mielipiteitä, jotka parhaimmillaan herättävät lukijan mielenkiinnon.

Ärsyttämällä ja haastamalla, huumorilla ja fiktiolla, myötäsukaisesti tai vastakarvaan. Olen tietoisesti pyrkinyt keventämään sanomaani. Yritän räksyttää vähemmän ja lähestyä käsiteteltävää aihetta tai henkilöitä hellemmin. Tunnustettakoon, ettei tämäkään lähestymistapa ole helppoa. Liian mauton tai hajuton ei toimi. Ja usein tekstin suoltamisen jälkeen jää tunne, että taas jäi jotain olennaista sanomatta.

Turhautuminen on tuttu tunne monille blogikirjoittajalle. En takuulla ole ainoa, joka painii saman ongelman kanssa. Kun kyseessä on kuitenkin ensi sijassa ns. poliittinen blogi niin särmää ja sähäkkyyttä pitäisi löytyä. Olen havainnut, että sopivan kuvan käyttäminen tekstin lisäksi toimii oivallisesti. Alla muutama käyttämätön aihio viime vuodelta.

Ministeriainesta

Tavoitteellisesti

Nimettömät

Tukipaketti

Henkilökohtaista