Suomen omat pakolaiset

Suomesta on historian saatossa useinkin paettu ja haettu turvaa muualta, jos olot meillä ovat olleet väkivaltaiset ja rauhattomat. Harva lienee koskaan kuullutkaan ns. ruptuurisodasta, jolloin Suomi hajosi ja hajotettiin. Sotaa käytiin vuosina 1656-1658. Ruotsin armeija vainosi karjalaisia ortodekseja ja luterilainen sotaväki karkotti maasta arvioiden mukaan jopa 30 000 pakolaista. Kyseistä sotaa voidaankin hyvällä syyllä nimittää myös uskonsodaksi.

Tuolloin Ruotsin suurvalta-aikana sodan taustalla oli myös kruunun harjoittama väkivaltainen pakkorekrytointi, kun Ruotsi tarvitsi nuoria miehiä sotaväkeen. Ruotusotilaaksi joutuminen merkitsi käytännössä kuolemista Ruotsi -nimisen suurvallan monilla taistelukentillä. Ja ellei kuolemaa tullut rintamalla taisteluissa niin monet sairaudet johtivat käytännössä samaan lopputulokseen.

Suomen itäisessä kolkassa asuneet ortodoksit pakenivat Ruotsin armeijaa ja luterilaisten vainoa Venäjälle. Stolbovan rauhansopimuksessa Käkisalmen lääni ja Inkeri olivat päätyneet Ruotsille ja ne käytännössä tyhjentyivät talonpojista, kun potentiaalinen nostoväki perheineen pakeni rajan taakse. Tuosta pakolaisten joukosta syntyi myöhemmin vieläkin Tverin alueella asuva karjalaisväestö. Putininkin esi-isät ovat siis pakolaisia, mikäli hänen karjalaisuuteen on uskomista.

Kantaväestön jättämän tyhjiön täyttivät myöhemmin savolaiset ja kainuulaiset luterilaiset talonpojat. Ortodoksiväestö oli "lopullisesti" karkotettu kotimaastaan. Sota oli myös armottoman raakaa, sillä ruotsalaisjoukot tuhosivat käytännössä Laatokan alueella asuvan väestön. Kaikki kiinnisaadut tapettiin ikään ja sukupuoleen katsomatta. Koko Ruotsista paenneiden "laittoman" maastamuuton arvioidaan kohonneen jopa 100 000 henkeen. Osa pakeni aina Baltiaan ja Liivinmaalle.

Vaikka tuosta sodasta on satoja vuosia, niin huomattavan paljon yhteistä löytyy tähän päivään. Järjetön tappaminen minkä minkäkin -ismin nimissä on totisinta totta ja nykypäivää. Ja uskonnolla on edelleenkin aivan keskeinen rooli vääräuskoisten vainoamisessa. Samoin kuin suhteuttaa ruptuurisodan aikaisia väestölukuja, sillä Suomessa asui noina vuosina runsaat 300 000 asukasta. Suomi koki melkoisen kansainvaelluksen ja suunta oli tällä kertaa poispäin.

Aina on paettu ja aina on haettu turvaa. Viimeisin suurin yksittäinen pakoaalto koettiin kesällä 1944, kun pääosin ruotsinkielisen Pohjanmaan pojat päättivät olla palaamatta rintamalle. Visusti julkisuudessa vaiettu sotilaskarkuruus kiinnosti peräti 800 miestä, jotka pakenivat Suomen armeijaa Ruotsiin. Rikokseen syyllistyneet tuomittiin tietenkin myöhemmin sotilaskarkuruudesta. Liittoutuneiden valvontakomissio päätti kuitenkin suuressa viisaudessaan, että karkurit tukivat heidän sotaponnisteluja ja pojat selvisivät pälkähästä.

Mutta miten sohlataan ja mihin jengi matkustaa nykyisin Hitlerin rakennuttamilla baanoilla. Sitä seuratessa kannattaa kuunnella Kraftwerkin levyä, nimeltään Autobahn. Vinyyli julkaistiin jo vuonna 1974 ja bändikin on vielä elossa. Kokoonpano on tietenkin ehtinyt vaihtumaan moneen kertaan ja Ralf ja Floriankin ovat päätyneet eri teille. Silti konserttilippuja varatessani huomasin, että nehän ovat järjestään loppuunmyytyjä. Säästellen esiintyvä yhtye myy kuin kuuluisa häkäpönttö ja heidän klassikkolevynsä kuuluu ehdottomasti niihin kolmeen suureen musiikkituotteeseen, jotka on pakko hankkia.

Matkalla banaanitasavaltaan

Suomesta on tulossa kovaa vauhtia banaanitasavalta, jossa pieni eliitti pitää valtaa ja hallitsee. Työsopimukset on tehty rikottavaksi ja huutolais- ja pestuumarkkinat ovat jo ovella niin kuin jo kolme vuotta sitten blogissani povasin. Maahan lappaa uutta porukkaa ovista ja ikkunoista ja eliitti huutaa duunareille kuinka te kehtaatte ja kyllähän ne kehtaavat. Maa siis seisoo perjantaina.

Ranskan äärioikeiston puhenainen Marine Le Pen irvaili jo Saksalle, että hienoa kun saatte ja otatte vastaan niin paljon ilmaista orjatyövoimaa turvapaikanhakijoihin viitaten. Suomi lupasi ottaa ensimmäisessä vaiheessa 2400, joista pääomapiirien intressissä on saada lisää uutta halpatyövoimaa. Eliitin puheet turvapaikanhakijoiden hädästä ovat lähinnä hurskastelua ja farisealaista viisastelua. Pääoman juoksupojilla on aivan oma agendansa.

O. Henryn mukaan banaanitasavallalle on tyypillistä suuri ero rikkaiden ja köyhien välillä, poliittinen epävakaus, yksipuolisen haavoittuva vientiteollisuus ja ulkopuolisten valtioiden ja yritysten sekaantuminen maan talouteen ja politiikkaan. Suomi täyttää jo hyvinkin kyseiset kriteerit. Aikoinaan puulle, paperille ja metallille rakennettu vientiteollisuus on toreissaan. Myöhemmin Nokian varaan pohjautunut IT-klusteri haukkoo happea ja pelailee aikansa kuluksi. Suomen politiikasta ja taloudesta päätetään Brysselissä. Ja samalla maahamme on syntymässä ennennäkemättömän suuri kurjalisto, joka viruu toimettomana ja turhautuneena.

Oikeastaan täytyy kummastella, että vieläkin mennään niin rauhallisissa merkeissä. Luulisi, että kansan syvät rivit rakoilisivat jo pahemminkin. Odotellaan siis vain rauhassa ja toivotaan, että ne tosiasialliset syytkin Suomen katastrofiin alkavat hiljalleen löytyä. Väärinkäsitysten välttämiseksi blogisti toteaa ykskantaan, että en todellakaan syytä asioiden tolasta duunareita enkä myöskään turvapaikanhakijoita. Suomi oikenee aivan toisilla metodeilla kuin leikkaamalla.

Mutta vielä on aikaa ja banaanitkin ovat edelleen halpoja näinä euroaikoina. Ja sitä suuremmalla syyllä on aikaa kuunnella maailman kuuluisinta banaanilevyä. The Velvet Undergroundin, Lou Reedin ja Nicon tahdittama levy kuuluu niihin kolmeen äänilevyyn, joka pitää löytyä jokaisen itseään kunnioittavan hifistin hyllystä. Levy ilmestyi jo vuonna 1966 ja siitä on otettu jo kymmeniä uusintapainoksia eri formaateilla vuosien saatossa.

Nicon maanisen lakoninen ääni ja Reedin monotonisen intensiivisesti särisevä kitara ja karhea laulu ovat parhaimmillaan vinyylilevyllä. Muut formaatit kannattaa melkein unohtaa. Kuvalevy tuo vielä omat särönsä ja huminansa, joka tekee levystä "täydellisen". Omassa älppärissä löytyy vielä plussana Chelsea Girls -raita, joka on ehkä tunnetuin Nicon hiteistä. Mitkä ovat ne kaksi muuta pakko hankkia -levyä, se selviää seuraavissa blogikirjoituksissa. Sitä ennen kannattaa toki popsia terveellistä ja halpaa banaania.

Iso veli valvoo

Kotkan lailla ja haukan katseen alla NSA seuraa liikkeitäsi, tulkitsee ajatuksiasi, lukee sähköpostiasi ja kuuntelee puheluitasi. Lupaa ei siihen tarvita, kun se tehdään ns. USA:n kansallisen edun nimissä. Kansainvälistä tietoliikennettä ja tiedonkulkua valvoo joukko vainoharhaisia NSA -virkamiehiä ja kaikki keinot ovat sallittuja.

Edward Snowden teki paljastuksia, jotka järkyttivät koko maailmaa. Näyttää siltä, että monet tärkeät vaikuttajat ovat tikun silmässä. Eurooppalaisia valtionjohtajia, komissiota ja parlamenttia vakoillaan. Valtioita ja yrityksiä vakoillaan ja yksityiset kansalaiset maasta riippumatta ovat päätyneet NSA:n seurantalistalla, jossa epäilyttäviä nimiä taitaa olla peräti 1,2 miljoonaa.

Apple, Google ja Microsoft ovat amerikkalaisia yrityksiä, joiden laitteiden ja käyttöjärjestelmien markkinaosuus on huomattava internetin valtakaudella. Internetistä on tehty väline, jota ilman ei nykyaikana selviä. Kuluttajatottumuksia ja -tapoja muokataan ja kontrolloidaan tarpeen mukaan. Median ja yleensäkin länsimaiden tiedotusvälineiden jakamaan informaatioon on vähintäänkin syytä suhtautua epäillen. Trollitoimittajat levittävät maksettuja "tiedotteitaan" puolueettoman sananvapauden nimissä. 

Obama taisi jopa pyytää jossain vaiheessa anteeksi eurooppalaisilta USA:n häikäilemättömäksi paisunutta vakoilua. Tuskin mikään on muuttunut. Vakoilutoiminta ja suoranainen valehtelu jatkuu entisellään. Terrorismin kitkemisen nimissä  mitään keinoja ei kaihdeta. NSA:n mukaan kaikki mahdottomatkin tapaukset ovat ilmeisesti mahdollisia terroristeja. FBI värvää ja rahoittaa terroristeja CIA:n tuella. On saatava kunnon sotku aikaan.

Ehkä huolestuttavinta koko asiassa on, että meilläkin asiasta mieluimmin vaietaan. Todetaan lakonisesti, että niinhän ne kaikki tekevät. Toisin- ja väärinajattelijoita ei suvaita. On helpompi mennä massan mukana ja hokea opittua mantraa. Syiden ja seurausten pohdinta on niin pirun työlästä.

Olisiko aika siirtyä kynään ja paperiin takaisin Jari Litmasen tapaan. En halua kuulua siihen muodottomaan massaan, jota manipuloidaan ja kontrolloidaan täysin tietoisesti. En halua itsestäni robottia, joka muodostaa mielipiteensä puolueellisen tiedonvälityksen ehdoilla ja ohjeilla. On pakko kaivaa ja etsiä. Kyllä se sieltä löytyy, se jonkinasteinen tietämyksen taso, jonka pohjalta voi ponnistaa. Eihän tässä muuten selviä terveen kirjoilla.

Kuka ovellesi kolkuttaa?

Eilisessä A-studiossa keskusteltiin pakolaisista otsikolla: Päästä pakolainen kotiisi! Ohjelmassa kerrottiin, että Järviluoman perhe oli majoittanut kolme (isä, äiti ja lapsi) turvapaikanhakijaa kotiinsa. Tämänaamuisessa Ykkösaamussa Sipilä ilmoitti majoittavansa pakolaisia kotiinsa Kempeleelle, kun perhe itse asuu pääosin muualla. Pääministeri teki samalla julkisuustempun, joka herättää varmasti huomiota myös ulkomailla.

Eilisessä ohjelmassa haastateltiin myös irakilaista turvapaikanhakijaa. Mies oli elokuussa tullut Suomeen ja ilmeisesti hakemassa turvapaikkaa. Jokin särähti iljettävältä blogistin päässä, kun hän kuuli, että samaisen pakolaisen vaimo ja kaksi lasta jäivät Bagdadiin. Mies lähti pakosalle ja muu perhe jäi heitteille. Itse olisin toiminut toisin, perheeni olisi toimitettu ensin turvaan ja miehenä olisin jäänyt "miehekkäästi" paikalle.

Toimittajana olisin myös kysynyt, että  miksi sinä lähdit ja muut jäivät. Tätä aivan olennaista kysymystä ei tehty ja asia jäi vaivaamaan. Suomen Punaisen Ristin mukaan vastaanottokeskusten asiakkaista 80 prosenttia on miehiä. Ylivoimaisesti suurin osa tulee edelleen Irakista ja Somaliasta. Maahanmuuttoviraston tilastojen mukaan irakilaisia turvapaikanhakijoita oli 1337 ja somalialaisia 945 heinäkuun loppuun mennessä. Syyrialaisia turvapaikanhakijoita oli samaan aikaan vain 119. Elokuun tilastoja ei valitettavasti vielä ole käytössä, mutta voidaan olettaa, että luvut ovat kasvaneet dramaattisesti.

USA:n ja Britannian kokoama väkivaltakoneisto, joka pommitti ja tuhosi Irakin, hajotti
käytännössä maan. Saddam hirtettiin jo vuonna 2006 ja syitähän syrjäyttämiselle löydettiin ja tehtiin ns. länsimaisen sivistyksen nimissä. Ja jos kaikki keksityt syyt eivät aina pitäneetkään paikkansa niin eihän sillä ole nyt niin väliä. Pääasia oli, että muslimit saatiin sotajalalle selvittämään välejään keskenään. Vanha ja oivallinen: USA ja Nato - rauhan perikato -prinsiippi toimii aina käytännössä.

Irakin sota päättyi virallisesti jo vuonna 2003. USA:n sotajoukot poistuivat maasta vuoden 2011 loppuun mennessä. Silti maa on edelleen täydellisessä kaaoksessa. Uusi väkivaltaryhmä ISIS nousi tuhkasta kuin Feeniks-lintu aikoinaan. Syitä ja seurauksia pohtivan kannattaa pitää kokonaiskuva mielessä, kun asioista keskustellaan. Onni onnettomuudessa oli, että Bush ns. tyhmemmän kaavailema sota Iraniin jäi toteutumatta. Suomeen hakevien iranilaisten turvapaikanhakijoiden määrä oli 36 heinäkuun lopussa.

"Mission completed" voidaan jo todeta arabien osalta. Onko Eurooppa seuraavana vuorossa. Nato on tehnyt invaasion Itä-Eurooppaan ja syitähän sillekin löydetään taas yllin kyllin. Suomalaisen iltapäivälehdistön trollitoimittajat suoltavat tekstiä eetteriin otsa hiessä. Nato on toimittanut jo kymmeniä panssarivaunuja Baltiaan idästä nousevan "suuren uhan" takia. Ukrainan sisällissota ja pakolaisten kansainvaellus vain lisäävät epävarmuutta.

On selvää, että amerikkalainen sotateollisuus on suuressa hädässä. Tarvitaan kaluston ostajia. Tuon suuren ja mahtavan maan vakivaltakoneisto on henkitoreissaan ellei tilauksia ala tippumaan. Robottilentokoneillakaan ei aukkoa paljoa paikata. Yksi asia kannattaa kuitenkin pitää mielessä ennen kuin ovensa avaa. Vanha sananlasku pitänee tässäkin tapauksessa paikkansa. Kun pirulle antaa pikkusormen niin se vie huomaamatta vielä koko käden.