sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Plastinen Maailma

Plastic Maailma

Mitä liikkuu miehen mielessä näinä surullisina päivinä syksyllä 2015. Pariisin verilöyly lisää entisestään lohduttomuutta ja ihmisten hätää. Viattomien ihmisten terrorisointi ja järjetön tappaminen näyttää vain lisääntyneen viime vuosina. Ja loppua ei tuolle kostonkierteelle näytä tulevan. Länsimaiden johtajat vannovat pyhää vihaa ja kostoa samalla tavalla kuin pahimmat terroristit sosiaalisessa mediassa. Kielenkäyttö on jyrkentynyt molemmin puolin.

CNN:n uutiskanavalla todettiin yksiselitteisesti, että ISIS:n syntyyn ovat syypäänä George W Bush ja Barack Obama. Edellinen aloitti laajamittaisen sodan ja jälkimmäinen keksi demokraattisen vaihtoehdon, jota muokattiin sopivasti arabimaiden uusilla nukkehallituksilla. Deva kukku de, niin kuin Suomessakin todettiin jo kauan sitten. Molemmat miehet sekaantuivat ulkopuolisten maiden asioihin, joihin heillä ei ollut mitään oikeutusta.

Tarja Halonen tuomitsi aikoinaan Bushin toimet Irakin sodassa YK:ssa ja sai siitä tietenkin nuhteet suomalaisessa mediassa. Miten joku yleensä uskaltaa moittia suuren ja mahtavan maan päämiestä. Halonen kehtasi ja niin kehtaa blogistikin. Pidän nuorempaa Bushia yhtenä maailmanhistorian pahimpana sotarikollisena, jonka oikea paikka olisi istua syytettynä Haagin sotatuomioistuimessa. Suomalainen media sai sen sijaan hekumoida Irakin sodalla, jota pystyi seuraamaan lähes reaaliajassa.

Kuvitellaanpa tilannetta, jossa puikoissa olisikin ollut toisen maan valtionjohtaja vaikkapa Venäjältä. Suomalaisen iltapäivälehdistön trollitoimittajat olisivat sankoin joukoin tuominneet sodan ja levittäneet hysteriaa. Venäjä olisi tylytetty alimpaan helvettiin ja sitä rataa. Nyt on asiat toisin ja voimme kaikki yhdessä kauhistella ISIS:n säälimätöntä tappamista.

USA on käytännössä pitänyt pilkkanaan arabimaita jo vuosikausia. Ja uskottavia verukkeita sotilaalliseen puuttumiseen löydetään ja keksitään aina lisää nk. länsimaiden vapaan sivistyksen nimissä. Esimerkiksi Palestiinan jäätynyt konflikti on kestänyt jo vuosikymmeniä. Ja kun valta Washingtonissa vaihtuu niin eiköhän sieltä aina ensimmäisenä lennetä Israeliin tekemään ja solmimaan rauhaa. Ja neuvottelujen tuloksethan ovat olleet vallan mainiot. Sortovalta jatkuu niin kuin aina ennenkin ja viha  kasvaa.

------

Eurooppa on paperia vaikka Paroni Paakkunainen saattaakin muuta väittää. Paperi syttyy tuleen paljon helpommin kuin muovi. Plastiikkisesta maailmasta levyn tehnyt taitelija muokkaa musiikkiaan mielensä kulkujen mukaan. Ja tunnelmaa kohottaen: boleron, bluesin ja jazzin tahdissa. Aivan samalla tavalla kuin miltä se maailma näyttää. Ei yksinapaiselta eikä olkaansa kohauttavalta. Kyynisesti tässäkin yhteydessä voidaan todeta, että sitä saa, mitä tilaa.

Paronin esiintymiset eivät ole koskaan keränneet joukkoja ja massoja. Eurooppa sen sijaan imee väkeä sisäänsä kuin tehokas pölynimuri. Euroopan unionista piti tulla rauhan tyyssija ja onnela, jonka asukkaat saavat elää turvassa. Nyt näyttää siltä, että tuosta samaisesta paperiunionista onkin tulossa kovin rauhaton ja ristiriitainen. Kansallisvaltioiden aika ei ole ohi vaikka syvään tajuntaamme juurrutettu ismi muuta väittääkin.

Odotan jännityksellä, milloin Suomen hävittäjät käyvät yhdessä tuumin Naton kanssa irvokkaan, pahan ja ruman ISIS:n kimppuun. Onko Atlantin takaa tullut jo kutsu pyhään ja säälimättömään uskonsotaan. Saataisiin vähän lisää säpinää Helsingin niin hiljaisille kaduille.

tiistai 10. marraskuuta 2015

Vaihtakaa jo levyä

Kukkopoika

Ei ole kaikki todellakaan sitä, miltä se näyttää. Tämän huomasin konkreettisesti muutama päivä sitten, kun aloin kuunnella kirpparilta ostamaani levyä. Levyn kannessa ja etiketissä luki Lumipallo ja yhtyeen väitettiin olevan Mustin Lasien. Kun kuuntelin älppärin ensimmäistä raitaa, olin pudota tuoliltani. Josko olin täysin sekaisin tai sitten Jukka oli tietämättäni vaihtanut tyylilajia. Genre oli nimittäin sitä rajumman puoleista heviä ja vielä englannin kielellä. Koko levyn A-puolen kuuntelin hämmentyneenä jonkun minulle täysin tuntemattoman bändin tykitystä.

Oliko minua kusetettu vai mitä perkelettä. Levy kuitenkin näytti ihan normaalilta ja soikin vielä mallikkaasti. Jännityksellä käänsin levyn toisen puolen ja sieltä löytyikin tuttu mies. Karjalainen oli taas puikoissa ja tutut biisit soivat lautasella. Täytyy myöntää, että kontrasti oli melkoinen.

Ja tutkiva blogisti ryhtyi tietenkin selvittämään levyn historiaa. Pienen salapoliisityön jälkeen sainkin selville, että ykköspuolella esiintyi Loud Crowd -niminen bändi ja heidän ainokaisen LP-levynsä A-puoli. Kakkosella soi sen sijaan Karjalainen normaalisti niin kuin pitikin. Jotain merkillistä oli siis tapahtunut. Oliko prässimies ollut taas pelti kiinni vai jotain muuta siihen viittaavaa.

Laitoin vielä varmuuden vuoksi meiliä Tampereelle ja - vaikka Poko Records onkin jo kuopattu - selvisi, että prässäyspeltien vaihdossa oli tietenkin mokailtu. Epe ei tätä tapausta muistanut, vuosi oli siis 1988, mutta Sielun Veljien yhdellä levyllä oli kuulemma sattunut vastaavaa. Veljien toisella puolella kuulemma oli soinut jotain sotilasmarsseja ja levystä tulikin heille muutamia kymmeniä asiakaspalautuksia.

Ymmärrän toki hyvin, että jotkut tuon levyn ostaneet eivät välttämättä pitäneet sotilasmarsseista. Minä en kuitenkaan aio palauttaa levyäni, sillä sitä kuunnellessa tulee niin elävästi mieleen nykyinen hallitus. Prässiviasta tulikin oikein mieltä kiehauttava ässävika. Ässät suhisee ja sihisee vaan korvissa, kun sosiaali- ja terveystoimen uudistuksia väännetään. Soinikin on taas niin kukkona tunkiolla ja rinta rottingilla.

Hevillä mennään ensimmäinen erä ja sitten toisessa erässä onkin taas niin auvoinen tunnelma. On tietenkin selvää, että yksityistä pääomaa kiinnostaa kovasti tuo terveyspuoli. Ihmisten terveydellä on helppo tehdä fyrkkaa ja näillä säännöillä kotiuttaa rahat vaikkapa veroparatiiseihin. Näistähän meillä löytyy jo muutamia esimerkkejä. Sosiaalipuolen asiakkaat taas hoidetaan tietenkin julkisella puolella. Ja tietenkin myös yksityisellä, kunhan valtio ensin kustantaa tarvittavan pääsylipun oven aukaisua varten.

Mielenkiintoista on myös kolmannen sektorin roolin korostaminen näissä kysymyksissä. Onko tarkoituksena pelkän vapaaehtoistoiminnan pohjalta hoitaa ne kaikkein heikoimmassa asemassa olevat, jotka eivät kelpaa enää julkisen hoidonkaan piiriin. Punaisen Ristin terveyspisteilläkö hoivataan köyhälistöä ja kurjalistoa, kun ei muuta enää keksitä. Sysätäänkö vastuuta tahoille, jotka jo muutenkin painivat ylikuormittuneena ihmisten sosiaalisten ja terveydellisten ongelmien parissa.

Aivan keskeiset kysymykset siitä, kuka saa hoidon ja millä hinnalla, ketä hoidetaan ja millä ehdoilla näyttävät jääneen taka-alalle. Ässien keskinäinen nokittelu ja uhittelu saa jo niin härskimäisiä piirteitä, että hyvällä syyllä voidaan puhua farssista. Olisiko syytä jo vaihtaa levyä. Vaarinajattelijan ei tarvitse sitä enää tehdä. Riittää vallan mainiosti, kun kääntää sen toisen puolen.

Kulisseissa väännetään kättä keskeisistä hyvinvointiyhteiskunnan pelisäännöistä ja normeista. Moraalin kanssa näyttää olevan vähän niin ja näin. Se, mikä oli ennen itsestään selvää, näyttää jatkossa olevan vähintäänkin epäselvää. Todennäköistä kuitenkin lienee, että syrjäseuduilla vielä asuvien pahoinvointia ei näillä toimenpiteillä paranneta.

Ps. Ja lopuksi kannattaa vielä mainita, että hyviä ostotarjouksia otetaan tietenkin aina vastaan. Olisiko levyni Suomen ainoa hyvässä kunnossa oleva keräilyharvinaisuus.

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Paremman puutteessa

Ihannemittainen
 
Kaksi kuvaa kertoo enemmän kuin kaksituhatta sanaa, mikäli sanontoihin on uskomista. On siis parempi lisätä myös toinen samaisesta äänilevystä tehty kansikuva. Samasta asiasta kun voidaan kertoa ja laulaa niin monella eri tavalla ja on hyvä tietää kunkin sanoman viestin moninaiset taustat ja puolet. Ensimmäisessä kuvassahan komeilee Leonardo Da Vincin hahmotelma ns. Vitruviuksen ihannemiehestä 1400-luvun loppupuolelta.

Ylläoleva kuva on Canned Heatin pitkäsoitolta, joka ilmestyi vuonna 1978. Da Vincin kuva oli kuitenkin liikaa amerikkalaisille. Siispä levyn "Human Condition" kansikuvaa stailattiin  paremmin sopivaksi ahdasmielisen ja alastomuutta häpeävän yhteiskunnan normeihin. Italialaisen monitoimimiehen kuvahahmotelman sensurointi on vain yksi malliesimerkki hallitsijan moraalista ja käsityskyvystä oikeasta maailmankuvasta.


Sopivan muodokas


Mitä sitten tarkoittaa tuo "ihmisen inhimillisen tilan" kontrollointi. Väitetään, että nykyajan massojen yhteiskunnissa vallitsee tila, jossa ylipäätään ei ole edes mahdollista hallita kaikkea inhimillistä toimintaa. Yhteiskunnan jäseneltä odotetaan pikemminkin käyttäytymistä ja sääntöjen noudattamista. Kansalaisaktivismikin nähdään usein yhteiskuntaa tuhoavana voimana. Sisältäähän aktivistien toiminta usein ennalta arvaamatonta ja poikkeavaa käyttäytymistä.

Nykyisen individualismin valtakaudella korostetaan mielellään yksilön vapautta toimia ja ajatella. Tosiasiassa niiden taustalla muhii se perinteinen ja opittu käyttäytyminen, joiden oletetaan kuuluvan luonnonmukaiseen ihmisen tilaan. Oman paremmuuden ja oikeassa olemisen osoittaminen nähdään tavoiteltavana ja inhimillisenä tilana. Ehdottomuus on hyväksyttävämpää totuutta kuin ehdollisten vaihtoehtojen paljastama totuus.

Mikään ei pelota valtaa pitävää enemmän kuin se, että hän menettää kykynsä kontrolloida ja hallita. Luottamuksen menettäminen instituutioihin ja vallalla oleviin totuuksiin on usein se pahin painajainen, johon päättäjä voi tuskaisena herätä. Helpompaa on hallita silloin, kun toiminnasta on tullut ennalta ennustettavaa ja normaalia käyttäytymistä.  

Horoscope


Ja sitten tulee tietenkin vielä Paananen, joka sekoittaa kaiken. Matti Rag teki levynsä jo vuonna 1973. Munaton mies pääsi levyn kanteen jo monta vuotta ennen Canned Heatin julkaisua. Amerikkalaisen blues-rockia soittavan yhtyeen pojat olivat kovia kännäämään nuorempina. Ja kuuleman mukaan viihtyivät hyvin myös Turun yössä ja kosteissa merkeissä. Lieko jotain tarttunut käteen ja jäänyt mieleen.

Ihmisen mielen- ja olotilan pohtiminen on sen verran mutkikasta. Evoluutioteorian ja filosofisen pohdintojen väliin on hyvä nauttia oivallisesta humalatilasta. Älkää kuitenkin maistako canned heatia, joka tiettävästi on amerikkalaisten spurgujen janojuomaa, jota nautitaan paremman puutteessa. Lienee sukua suomalaiselle pakkasnesteelle. Levyllä pojat örisee sen sijaan ihan ymmärrettävässä, hyväksyttävässä ja inhimillisessä mielentilassa.