Vaihtakaa jo levyä

Kukkopoika

Ei ole kaikki todellakaan sitä, miltä se näyttää. Tämän huomasin konkreettisesti muutama päivä sitten, kun aloin kuunnella kirpparilta ostamaani levyä. Levyn kannessa ja etiketissä luki Lumipallo ja yhtyeen väitettiin olevan Mustin Lasien. Kun kuuntelin älppärin ensimmäistä raitaa, olin pudota tuoliltani. Josko olin täysin sekaisin tai sitten Jukka oli tietämättäni vaihtanut tyylilajia. Genre oli nimittäin sitä rajumman puoleista heviä ja vielä englannin kielellä. Koko levyn A-puolen kuuntelin hämmentyneenä jonkun minulle täysin tuntemattoman bändin tykitystä.

Oliko minua kusetettu vai mitä perkelettä. Levy kuitenkin näytti ihan normaalilta ja soikin vielä mallikkaasti. Jännityksellä käänsin levyn toisen puolen ja sieltä löytyikin tuttu mies. Karjalainen oli taas puikoissa ja tutut biisit soivat lautasella. Täytyy myöntää, että kontrasti oli melkoinen.

Ja tutkiva blogisti ryhtyi tietenkin selvittämään levyn historiaa. Pienen salapoliisityön jälkeen sainkin selville, että ykköspuolella esiintyi Loud Crowd -niminen bändi ja heidän ainokaisen LP-levynsä A-puoli. Kakkosella soi sen sijaan Karjalainen normaalisti niin kuin pitikin. Jotain merkillistä oli siis tapahtunut. Oliko prässimies ollut taas pelti kiinni vai jotain muuta siihen viittaavaa.

Laitoin vielä varmuuden vuoksi meiliä Tampereelle ja - vaikka Poko Records onkin jo kuopattu - selvisi, että prässäyspeltien vaihdossa oli tietenkin mokailtu. Epe ei tätä tapausta muistanut, vuosi oli siis 1988, mutta Sielun Veljien yhdellä levyllä oli kuulemma sattunut vastaavaa. Veljien toisella puolella kuulemma oli soinut jotain sotilasmarsseja ja levystä tulikin heille muutamia kymmeniä asiakaspalautuksia.

Ymmärrän toki hyvin, että jotkut tuon levyn ostaneet eivät välttämättä pitäneet sotilasmarsseista. Minä en kuitenkaan aio palauttaa levyäni, sillä sitä kuunnellessa tulee niin elävästi mieleen nykyinen hallitus. Prässiviasta tulikin oikein mieltä kiehauttava ässävika. Ässät suhisee ja sihisee vaan korvissa, kun sosiaali- ja terveystoimen uudistuksia väännetään. Soinikin on taas niin kukkona tunkiolla ja rinta rottingilla.

Hevillä mennään ensimmäinen erä ja sitten toisessa erässä onkin taas niin auvoinen tunnelma. On tietenkin selvää, että yksityistä pääomaa kiinnostaa kovasti tuo terveyspuoli. Ihmisten terveydellä on helppo tehdä fyrkkaa ja näillä säännöillä kotiuttaa rahat vaikkapa veroparatiiseihin. Näistähän meillä löytyy jo muutamia esimerkkejä. Sosiaalipuolen asiakkaat taas hoidetaan tietenkin julkisella puolella. Ja tietenkin myös yksityisellä, kunhan valtio ensin kustantaa tarvittavan pääsylipun oven aukaisua varten.

Mielenkiintoista on myös kolmannen sektorin roolin korostaminen näissä kysymyksissä. Onko tarkoituksena pelkän vapaaehtoistoiminnan pohjalta hoitaa ne kaikkein heikoimmassa asemassa olevat, jotka eivät kelpaa enää julkisen hoidonkaan piiriin. Punaisen Ristin terveyspisteilläkö hoivataan köyhälistöä ja kurjalistoa, kun ei muuta enää keksitä. Sysätäänkö vastuuta tahoille, jotka jo muutenkin painivat ylikuormittuneena ihmisten sosiaalisten ja terveydellisten ongelmien parissa.

Aivan keskeiset kysymykset siitä, kuka saa hoidon ja millä hinnalla, ketä hoidetaan ja millä ehdoilla näyttävät jääneen taka-alalle. Ässien keskinäinen nokittelu ja uhittelu saa jo niin härskimäisiä piirteitä, että hyvällä syyllä voidaan puhua farssista. Olisiko syytä jo vaihtaa levyä. Vaarinajattelijan ei tarvitse sitä enää tehdä. Riittää vallan mainiosti, kun kääntää sen toisen puolen.

Kulisseissa väännetään kättä keskeisistä hyvinvointiyhteiskunnan pelisäännöistä ja normeista. Moraalin kanssa näyttää olevan vähän niin ja näin. Se, mikä oli ennen itsestään selvää, näyttää jatkossa olevan vähintäänkin epäselvää. Todennäköistä kuitenkin lienee, että syrjäseuduilla vielä asuvien pahoinvointia ei näillä toimenpiteillä paranneta.

Ps. Ja lopuksi kannattaa vielä mainita, että hyviä ostotarjouksia otetaan tietenkin aina vastaan. Olisiko levyni Suomen ainoa hyvässä kunnossa oleva keräilyharvinaisuus.