sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Plastinen Maailma

Plastic Maailma

Mitä liikkuu miehen mielessä näinä surullisina päivinä syksyllä 2015. Pariisin verilöyly lisää entisestään lohduttomuutta ja ihmisten hätää. Viattomien ihmisten terrorisointi ja järjetön tappaminen näyttää vain lisääntyneen viime vuosina. Ja loppua ei tuolle kostonkierteelle näytä tulevan. Länsimaiden johtajat vannovat pyhää vihaa ja kostoa samalla tavalla kuin pahimmat terroristit sosiaalisessa mediassa. Kielenkäyttö on jyrkentynyt molemmin puolin.

CNN:n uutiskanavalla todettiin yksiselitteisesti, että ISIS:n syntyyn ovat syypäänä George W Bush ja Barack Obama. Edellinen aloitti laajamittaisen sodan ja jälkimmäinen keksi demokraattisen vaihtoehdon, jota muokattiin sopivasti arabimaiden uusilla nukkehallituksilla. Deva kukku de, niin kuin Suomessakin todettiin jo kauan sitten. Molemmat miehet sekaantuivat ulkopuolisten maiden asioihin, joihin heillä ei ollut mitään oikeutusta.

Tarja Halonen tuomitsi aikoinaan Bushin toimet Irakin sodassa YK:ssa ja sai siitä tietenkin nuhteet suomalaisessa mediassa. Miten joku yleensä uskaltaa moittia suuren ja mahtavan maan päämiestä. Halonen kehtasi ja niin kehtaa blogistikin. Pidän nuorempaa Bushia yhtenä maailmanhistorian pahimpana sotarikollisena, jonka oikea paikka olisi istua syytettynä Haagin sotatuomioistuimessa. Suomalainen media sai sen sijaan hekumoida Irakin sodalla, jota pystyi seuraamaan lähes reaaliajassa.

Kuvitellaanpa tilannetta, jossa puikoissa olisikin ollut toisen maan valtionjohtaja vaikkapa Venäjältä. Suomalaisen iltapäivälehdistön trollitoimittajat olisivat sankoin joukoin tuominneet sodan ja levittäneet hysteriaa. Venäjä olisi tylytetty alimpaan helvettiin ja sitä rataa. Nyt on asiat toisin ja voimme kaikki yhdessä kauhistella ISIS:n säälimätöntä tappamista.

USA on käytännössä pitänyt pilkkanaan arabimaita jo vuosikausia. Ja uskottavia verukkeita sotilaalliseen puuttumiseen löydetään ja keksitään aina lisää nk. länsimaiden vapaan sivistyksen nimissä. Esimerkiksi Palestiinan jäätynyt konflikti on kestänyt jo vuosikymmeniä. Ja kun valta Washingtonissa vaihtuu niin eiköhän sieltä aina ensimmäisenä lennetä Israeliin tekemään ja solmimaan rauhaa. Ja neuvottelujen tuloksethan ovat olleet vallan mainiot. Sortovalta jatkuu niin kuin aina ennenkin ja viha  kasvaa.

------

Eurooppa on paperia vaikka Paroni Paakkunainen saattaakin muuta väittää. Paperi syttyy tuleen paljon helpommin kuin muovi. Plastiikkisesta maailmasta levyn tehnyt taitelija muokkaa musiikkiaan mielensä kulkujen mukaan. Ja tunnelmaa kohottaen: boleron, bluesin ja jazzin tahdissa. Aivan samalla tavalla kuin miltä se maailma näyttää. Ei yksinapaiselta eikä olkaansa kohauttavalta. Kyynisesti tässäkin yhteydessä voidaan todeta, että sitä saa, mitä tilaa.

Paronin esiintymiset eivät ole koskaan keränneet joukkoja ja massoja. Eurooppa sen sijaan imee väkeä sisäänsä kuin tehokas pölynimuri. Euroopan unionista piti tulla rauhan tyyssija ja onnela, jonka asukkaat saavat elää turvassa. Nyt näyttää siltä, että tuosta samaisesta paperiunionista onkin tulossa kovin rauhaton ja ristiriitainen. Kansallisvaltioiden aika ei ole ohi vaikka syvään tajuntaamme juurrutettu ismi muuta väittääkin.

Odotan jännityksellä, milloin Suomen hävittäjät käyvät yhdessä tuumin Naton kanssa irvokkaan, pahan ja ruman ISIS:n kimppuun. Onko Atlantin takaa tullut jo kutsu pyhään ja säälimättömään uskonsotaan. Saataisiin vähän lisää säpinää Helsingin niin hiljaisille kaduille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti