Kaikki on näemmä kaupan, kun puhutaan Suomen kansallisomaisuudesta. Metsät, tiet, rautatiet, järvet ja muut luonnonvarat ovat myynnissä. Enää taitaa tuo hengitettävä ilma olla jatkossa ilmaista. Tosin siitäkin on eräs upporikas rosvoparoni jo pohdiskellut, että rahaa tuostakin olisi helposti saatavissa. Puhtaan hengitysilman yhtiöittäminen lieneekin jo hallituksen seuraavalla asialistalla.
Valtion omistuksia ja liikelaitoksia on jo kilvan ehdittykin myydä yksityisille sijoittajille. Tuoreessa muistissa on Fortumin sähköverkkojen myynti. Sähkön siirtohinnat nousevat ja veronmaksajat maksavat nk. yksityisten pääomasijoittajien ottamat riskilainat. "Todella fantsua", Brysselin Kataista vapaasti lainaten. Yhtiöitetty Digita, lähinnä langaton viestintäverkko, myytiin aikoinaan ranskalaisille ja taitaa tällä hetkellä olla australialaisten hallussa. Digitan hinnoittelu on luonnollisesti herättänyt asiakkaissa närää ja juristeilla on taas kertynyt lisää töitä.
Ja lisää esimerkkejä löytyy yllin kyllin. Pohjimmaisen ajatuksena näyttää olevan aina pilkkoa busineksen parhaat ja varmaa tuottoa tekevät osat ja myydä ne pois pääomasijoittajille eli siis yksinkertaisesti yksityistää vaikka muuta todistetaan. Valtion rautatiet ovat odottamassa vuoroaan. Suomea johdetaan tänään kuin yritystä. "Turhat työntekijät ja muut turhakkeet" ulkoistetaan ja potkaistaan ojaan, pellolle tai metsään. On marjanpoiminnan aika. Ei liene sattumaa, että eräs tamperelainen pieni marjastaja herätti jokin aika sitten sympaattisia tunteita aina valtakunnan ylimmän johdon tasolla.
Ahlström Capital osti Destian, yhtiöitetyn Tieliikelaitoksen, kesällä 2014 Suomen valtiolta. Kyseisellä pääomasijoittajalla on luonnollisesti hollantilaisia tytäryhtiöitä, joiden kautta veroilla päästään taas kikkailemaaan. Tieverkot ja muut kärrytiet ovat nyt herran huomassa ja hallussa. Yksityinen mökkite on aina poikaa, minäkin maksan joka vuosi 60 euroa vajaan kilometrin pituisesta asfalttitiestä. Eikä silläkään rahalla pääse vasta kuin postilaatikolle, perille mökille on vielä matkaa parisen kilometriä ja se tietää taas lisää rahan menoa.
Huhtikuun lopulla, 28.4.2014, Outokummun suurimpien omistajien listalle ilmestyi yllätten Ac Invest Four B.v. niminen pääomasijoittaja 104 miljoonalla osakkeella. Jo seuraavan vuoden maaliskuussa, 30.3.2015, tuo samainen "pitkäaikainen" pääomasijoittaja oli marjansa poiminut ja poistui tyylikkäästi takavasemmalle. Vajaan vuoden sijoitus tuotti omistajilleen 436 prosentin tuoton Arvopaperi -lehden laskelmien mukaan. Kyseinen taho on luonnollisesti Ahlström Capitalin hollantilainen tytäryhtiö, joka ei edes ollut Outokummun omistajia ennen suunnattua osakeantia.
Suomalaisille Outokummun piensijoittajille ei Thyssenin omistamia (30%) Outokummun osakkeita tietystikään tarjottu eikä myyty suunnatussa osakeannissa. Hinta oli tuolloin ostajille viisi senttiä kappaleelta, kun yrityksen pörssikurssi oli aivan muuta. Kyseinen osakkeiden alennusmyynti on yksi niistä räikeimmistä tapauksista, jolloin piensijoittajien oikeuksia on poljettu. Ei nyt muistu mieleen mitään vastaavaa Suomen pörssihistoriasta. Muuan Jorma Ollila toimi tuolloin Outokummun hallituksen puheenjohtajana.
Terveydenhoito ja hoiva-ala kiinnostavat luonnollisesti yksityisiä pääomasijoittajia. Varmaa ja vakaata tuloa, kun ihmiset sairastavat ja elävät pitempään. Jo nyt veroparatiisiyhtiöt mellastavat Suomen terveysbusineksessä. Pikku hiljaa kuin parasiitit ne ovat ujuttauneet mukaan systeemiin nk. lähipiirin suosiollisella avustuksella. Kauhulla odotan mitä sieltä kuuluisasta sotesta mahtaakaan vielä putkahtaa ulos.
Blogikirjoituksen kuvassa oleva kaveri tuskin vielä kärsii happikadosta. Ilmeisesti hän on muuten vaan kauhuissaan jostain parhaillaan tapahtuvasta King Crimsonin maineikkaan levyn kannessa. In The Court Of The Crimson King, on proge -klassikko, joka löytyy jokseenkin jokaiselta vakavasti harrastukseensa suhtautuvan vinylistin levyhyllyltä. Pidetäänhän jo vuonna 1969 tehtyä levyä progressiivisen musiikin ensimmäisenä sellaisena vakavasti otettavana.
Erityisesti kappale nimeltään Epitaph miellyttää ja mietityttää. Kyseisessä kappaleessa ei anneta kovin mairittelevaa arvosanaa vallankäyttäjille, "The fate of all mankind I see, Is in the hand of fools, Confusion will be my epitaph". Tuleekin mieleen, että mikä mahtaa olla sen muistokirjoituksen asiasisältö, joka valtion omistusten hautakivelle tullaan aikoinaan kirjoittamaan. Kuka muistaa hautakummulla vainajaa kiitoksella ja kuka siellä mahdollisesti vollottaa. Ehdotuksia otetaan vastaan.
Saatanan tunarit, sanos Kekkonen.
VastaaPoistaAhlström Capital on liikelaitos, jonka tehtävänä on tuottaa voittoa omistajilleen. Ei ole laitonta ostaa valtion myyntiin laittamaan liikelaitosta, parantaa sitä ja myydä voitolla pois. Se on liiketoimintaa, jota yritys saa tehdä. Globalisaation ja vapaiden säätelyn seurausta on se, että raha ja pääoma liikkuvat entistä vapaammin maasta toiseen. Tätähän monet valtiot haluavat ja toivovat. Miksi yritykset eivät käyttäisi hyödykseen sellaista etua, joka heille annetaan? Eri asia on se kun toimitaan laittomasti mutta se onkin eri stoori.
VastaaPoistaJorma Ollilan kytkökset Ehnrootheihin, Ahlströmeihin ja muihin Outokummun "Putte-Possu"-osakkeita pilkkahinnalla ostaneisiin pitäisi selvittää heti eikä viidestoista päivä. Veronkiertäjät ja muut puliveivarit on saatava kuriin.
VastaaPoistaICIJ julkistaa 9. päivä toukokuuta joiltain osin ns. Panama paperinsa. Mielenkiinnolla odotan, että mitä sieltä mahtaa putkahtaa ja miten kytkökset Luxemburgin puliveivreihin mahdollisesti näkyvät listoilla. Firmoja on listalla ilmeisesti yli 200 000.
VastaaPoistaSuomen Yle luonnollisesti varjelee nk. meidän talouseliitiin lähipiiriä lähdesuojaansa vedoten. Salailut ja veronkierto jatkuu ja itse asiassa herättävät enemmänkin epäluuloja ja arvauksia asioiden oikeasta tilasta.