Taas ahdistaa

Trump astuu perjantaina johtoon ja maailma on varpaillaan, mikäli Suomen valtamediaa on uskominen. Siellä on taas maalailtu jos jonkinlaista näkymää ja epävarmuutta. Ottakaa rauhassa. Ei mitään uutta länsirintamalta: sama uho jatkuu toisin sanakääntein. Se, miten tuleva presidentti näkee Israelin aseman ulkopolitiikassaan, on tietenkin suurin riski, joka voi aiheuttaa lisää yllättäviä levottomuuksia tuolla sotatantereella. Trumpin näkemys on ennakkokäsitysten perusteella vähintäänkin huolestuttava.

Obama on erityisen huono häviäjä. Sen näkee hänen toiminnassaan. Pientä piikkiä joka ilmansuuntaan. Siirtämällä seuraajalleen päätöksiä, jotka hänen kaudellaan jäivät tekemättä ovat merkki kyvyttömyydestä. Se, että on sössinyt oman pesänsä ja ulkopoliittisen uskottavuutensa jo kauan sitten ei ole kenenkään muun vika. Uskon, että demokraatit tulevat vielä pitkään pesemään omaa likapyykkiään. Ja sieltä voi löytyä ihan mitä tahansa.

Obamallakin on ollut kiireitä viimeisinä vallanpäivinään. Ei pitänyt vaalilupaustaan ja Guantanamon vanki- ja kidutusleiri jatkaa toimintaansa Kuuban maaperällä niin kuin ennenkin vaikka sulkea piti. Israelin ja Palestiinan väliset rauhanneuvottelut käynnistettiin taas kovalla kiireellä ja yllätys yllätys palkitun rauhantekijän kompuroidessa jo kautensa kalkkiviivoilla. Yllätys tietysti ei ole, että Israel ei ole edes mukana neuvotteluissa. Näillä mennään ja tragedia jatkuu.

Tai mistä sitä vielä tietää mitä väistyvä presidentti ehtii saamaan aikaan 620 miljardin dollarin suuruisella sotilasbudjetilla. Muutama päivä vielä olisi säilyttävä hengissä ja ainahan voi kuunnella rauhoittavaa musiikkia. Siihen saumaan hyvä vaihtoehto on läntisen naapurimaan jo 25 vuotta "pinnalla" ollut orkesteri.

Bo Kaspers Orkester on ruotsalainen bändi, joka soittaa miellyttävää ja yllättävää kyllä usein myös mollivoittoista medodista musikkia. Yleensähän svedut vetävät kaiken duurissa, oli se sitten progea tai jatsia, mutta Bo Sundströmin poppoo osaa myös kaihomielisen soundin salat. Liekö tämä yksi syy siihen, että orkesteri on varsin suosittu myös Suomessa.

Bändi syntyi nk. cd-aikaan, joten heidän vinyylejään on ollut vähän - jos ollenkaan - tarjolla. Nyt asia on korjattu ja mm. yhtyeen ensimmäinen: Söndag i Sängen löytyy myös sinisenä kiekkona. Pehmeää, sulavaa ja jatsahtavaa melodiaa, jossa myös groove on kohdallaan. Orkesterista ei voi olla pitämättä ja ainakin se saa kuulijan hyvälle tuulelle. Angstimaisuus on siirretty siististi syrjään ja musiikissa on jopa Bossa novalle tyypillisiä vivahteita.

Bändin johtohahmo Sundström on kovin tutun oloinen ja eittämättä hänen ulkoisesta habituksestaan tulee mieleen "vakavamielinen" Vaahteramäen Eemeli. Sanoitukset ovat monimielisiä ja -tulkinnallisia ja silti niin tutun tuntuiset. Det går en man omkring i mina skor, Att vara ung att veta allt osv, pohdiskelua olemisesta ja tunteista ja välillä julistavaa sanomaa. Eipä se haittaa, olisiko mysig sopiva adjektiivi luonnehtimaan orkesterin soitantaa.

Pojat ovat tulossa taas kesällä Suomeen, joten kannattaa käydä bongaamassa. Vaatimattomia ovat ja osaavat myös käyttäytyä. Olen joskus vaihtanut pari sanaa Bossen kanssa. Jos pidät tunnelmallisesta ja helposti lähestyttävistä melodioista, joissa on jotain suomalaista niin ei muuta kuin kuulolle. Taisivat joskus myös "lainata" Rauli Badding Somerjoen sävellystä Paratiisi, josta muistaakseni tuli joku hittikin vielä.