Ystävyyttä yli rajojen

Juhani Suomi tunnetaan lähinnä kekkostutkijana. Viimeisin Suomen teos käsittelee perusteellisesti pitkäaikaista YYA - sopimusta. Pakti solmittiin jo 1948 toisen maailmansodan jälkimainingeissa ja virallisesti sen voimassaolo päättyi 1992. Suomalaisilla oli kova kiire vaihtaa johtohevosta kun Euroopan unionin ovelle jo kolkuteltiin. Neuvostoliiton hajoaminen ja Saksojen yhdistyminen tarjosi mahdollisuuden, jota ei haluttu jättää hyväksikäyttämättä.

Suomi tarkastelee perusteellisesti ja suorastaan detaljinomaisen tarkasti niitä tapahtumia, joita sopimuksen voimassaolon aikana  ja Kekkosen johdolla neuvoteltiin. Näissä Neuvostoliiton tärkeimpänä tavoitteena oli maan luoteisrajan turvaaminen ja Naton toimien ankara arvostelu Euroopan maaperällä. Risteilyohjukset ja etenkin Norja Nato -maana aiheutti toimillaan harmaita hiuksia myös Suomen päättäjille.

Kekkonen taas pyrki ensisijaisesti korostamaan Suomen puolueettomuutta. Tämä oli naapurimaan johdolle usein liikaa. Vasta vuonna 1989 saatiin "virallinen tunnustus" maamme puolueettomuudesta. Tosin Gorbatsov oli jo tuolloin menettänyt mielenkiintonsa Suomea kohtaan, kun isommat asiat painoivat vaakakupissa. YYA-sopimus oli pitkälti Kekkosen takaama ja henkilökohtaisiin kontakteihin perustuva klausuuli, jolle virallisesti kumarrettiin kuuliaisen koulupojan tavoin.

Kirja on lähes 700-sivuinen tietopaketti niille, joita kiinnosta Suomen lähihistoria ja suhteet jo kuopattuun Neuvostoliittoon. Kun YYA-sopimusta tavaa niin tuntuu aika käsittämättömältä, että se on herättänyt niin paljon tunteita ja etenkin vastustusta. Paktissa liikutaan varsin avaralla kynällä piirretyillä sanankäänneillä, jotka ovat pikemminkin tuttua tavaraa siitä liturgisesta sanahelinästä, joka on ollut tyypillistä Suomen  "virallisissa ja luottamuksellisissa" idänsuhteissa. Sarkastisesti voidaan kysyä, että ottiko joku todella sen tosissaan ja vielä kirjaimellisesti.

Kirja kannattaa kahlata läpi ja syventyä sen mielenkiintoisiin yksityiskohtiin. Ehkäpä kaikkein auvoisemmaksi professorin teos kohoaa niissä sfääreissä ja tulkinnoissa, joiden ulottuvuutta tarkastellaan jo menneiden ja nykyisten kansainvälisten tapahtumien valossa. Professori reflektoi mielellään niin kuin blogistikin tekee. Suomalaisten takinkäännös oli niin nopea, että suorastaan hämmästyttää millä intensiteetillä ja nopeudella sitä päätöksiä oikein aikaansaadaan, kun siihen vain mahdollisuus annetaan.

YYA-sopimus oli sopimus, jota käytettiin sopivasti poliittisena lyömäaseena kumpaankin suuntaan. Suomettumiskeskustelut ovat hyvänä esimerkkinä tästä. Kirjoittaja ei peittele kritiikkiään nykymenoon. Suomi pitääkin nykysuhteita Venäjään lähinnä kulisseina, joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Isäntämaasopimus Naton kanssa ja piiloutuminen Brysselin selän taakse suhteessa Venäjään ovat turvallisuuspoliittisia ratkaisuja, joita kirjoittaja karsastaa. Eittämättä tulee mieleen Suomen kirjaa lukiessa, että kuka sitä tsuhnaa taas vetää höplästä.

Suomella on pitkä ura ulkoministeriössä. Hän on kunnostautunut ja arvostettu toisinajattelija, joka on Kekkosen miehiä. Nimimerkillä "Kunto Kalpa" hän kirjoitti aikoinaan hyvinkin kriittisiä kolumneja Suomen ulkopolitiikasta. Hän ei ole Suomen nykyisen poliittisen eliitin lemmikki vaan pikemminkin päinvastoin. Hänen kirjansa on monipuolinen katsaus siihen ajatusmaailmaan, jota Suomen ulkopolitiikassa näytetään harrastavan. Poikkeuksellista on, että hän näyttää myös osuvan maaliinsa ja löytävän juuri sen pahaisimman ytimen.