Vaihda jo neulaa

Audio-Technica 440Mlb

Vinyyliharrastuksessa tarpeet vaihtelevat ja usein niillä on taipumus kasvaa. Ja se taas tietää rahanmenoa. Uskottelin itselleni vielä vuosi sitten, että se on tässä ja muuta en tarvitse. Ei onnistunut. Vielä pitäisi löytää se parempi soundi ja korvia miellyttävä kuuntelukokemus. Kaiuttimet ja kaapelit ovat vaihtuneet jo aikapäivää sitten ja nyt on edessä äänirasian vaihto.

Hifistely ja pihistely ei sovi yhteen. Yksistään pelkän äänirasian hinta nousee helposti pariin sataan. Ja isolla rahallakaan ei välttämättä saa juuri sitä sopivinta. Uskomatonta, että äänirasiatkin ovat niin laitekohtaisia. Ja äänirasiaan on tietenkin vielä hankittava sopiva kelkka liittimineen. Ja kaikkein tärkein on tietenkin itse rasian neula.

Millainen on neulan kyky hakea ja löytää kaikki se tieto, mikä vinyylilevyn uraan on kaiverrettu. Neulan erottelukyky soittimien suhteen korostuu varsinkin niin sanotussa korkealaatuisessa musiikissa. Jo musiikkimakusi antaa osviittaa siitä minkälainen äänirasian tulee olla. Klassisen musiikin tai rockin kuuntelijalle sama äänirasia ei toimi niin kuin sen parhaimmillaan kuuluisi toimia.

Tässä vaiheessa kannattaa harkita tasapainoista äänimaailmaa. Teknariini oikeastaan ainoat vaihtoehdot ovat Audio-Technican, Nagaokan ja ehkä myös Ortofonin tuotteet. Olen päätynyt AT:hen, joka tavallaan on helpoin ratkaisu. Vaikka musiikkimakuni on proge/jatsi -painotteinen, kuuntelen mielellään myös vaikkapa Rammsteinia, J J Calea ja Airaksisen Pekkaa. Avaramielinen musiikkimakuni pakottaa minut väkisinkin kompromissiin.

Pienellä budjetilla ei ole varaa kokeilla kaikkea kivaa ja jännää. Toki tiedän, että äänirasiani neula ui syvällä, onhan se "minimikro" ja elliptinen timantti. Sen pitäisi siis löytää kaikki instrumentit. Parhaillaan hierotaankin kauppaa sopivasta ja toivotaan, että kaveri tinkaa vielä vähäsen. Ja aina on muistettava, että neula ei kestä ikuisuuksia. Joku vaihtaa jo 300 kuuntelutunnin jälkeen. Käytössäni parhaillaan olevalla teknarin omalla äänirasialla on jo meneillään ties kuinka mones uusi vaihtoneula. Onneksi niitä on saanut Lontoosta edulliseen hintaan.

Toki ymmärrän, että hyvällä akustiikalla saadaan aikaan myös ihmeitä. Ja kaikki on aina ajettava sisään niin äänirasia kuin kaiuttimetkin.  Hämmästys oli suuri, kun jokin aika sitten käännyin ajatuksissani katsomaan, että kuka se sitä kontrabassoa oikein näprää tuossa vieressä. Olin ikäänkuin fiilistelemässä sisällä itse studion konserttilavalla.

Nykyinen äänirasiani ei todellakaan ole huono. Parasta siinä on, että äänimaailma on lämmin ja yllättävän erottelukyinen. Heikkoa siinä on, että basso jää joskus vajaaksi. Joku voisi syyttää vahvistinta mutta tiedän, että siinä on potkua riittävästi. Todennäköistä myös on, että tulevalla äänirasialla basso myös jonkin verran kärsii tai mistäpä sen vielä tietää. Kerrostalon betoniseinät kun eivät välttämättä takaa parasta kuuntelukokemusta.