"Saksa on paska maa", sanoi Seppo Räty pudottuaan MM-finaalissa Stuttgartissa 1993. Iranilainen ystäväni kertoi nuorena miehenä matkatessaan pelänneensä aina Saksan rautatieasemillä, kun koväänisistä alkoi kuulua kovalla volyymilla Achtung, Achtung. Minäkin olen pelännyt kerran elämässäni kuullessani sanat Raus, Raus. Tosin nuo käskevät sanat kuulin Grodnossa, joka sijaitsee Valko-Venäjällä.
Vihainen konduktööri heitti minut ja kolme muuta matkustajaa ulos junasta, joka oli matkalla Varsovasta Riikaan. Rattoisa junamatka keskeytyi yllättäen keskellä yötä ja meidät ohjattiin kolmen sotilaan ja kalashnikovin voimin pimeään asemarakennukseen. Ymmärsin kyllä aika pian, että kauttakulku -viisumi oli jäänyt hankkimatta ja tyhmyyttäni tajusin sen liian myöhään. Nyt jo naurattaa mutta takaan, että silloin nauru oli aika kaukana.
Seuraukset olivat vielä arvailujen varassa. Sotilaat puhuivat vain venäjää ja naureskelivat keskenään. Onneksi yksi ulosheitetyistä oli latvialainen opiskelijatyttö, joka selitti, että ilmeisesti meidät passitetaan takaisin Puolaan. Ja niinhän siinä sitten kävi, että aamujunalla matka jatkui takaisin kohti Varsovaa. Tosin Maijan kanssa hyppäsimme jo Bialystokissa pois ja matkamme jatkui bussilla toista reittia, joka ei koukannut Valko-Venäjän puolelle.
Kaikkea sattuu ja venäläiset ja nyt jo turkkilaisetkin vain vittuilee. EU:n iki-ihanainen rauhanunioni -projekti ritisee, rätisee ja natisee liitoksissaan. Kyllähän me unionin hyvinvoivat ja yksituumaisuutta uhkuvat kansalaiset ymmärrämme, että poikkipuolista sanaa ei saa lausua. Jos joku siihen syyllistyy niin varotkoon. Komento se olla pitää.
EU:n komentokieli on pääsiasiassa englanti. On vähän vaikea ymmärtää, että nyt kun brititkin ovat hyppäämässä junasta niin Irlannista on tulossa ainoa maa unionissa, jossa puhutaan englantia äidinkielenä. Miten unionilaiset voivat ylipäätään hyväksyä moisen häpeätahran. Miten tuollaisella vähemmistökielellä voi ollakin niin merkittävä mahtiasema eurooppalaisessa ojennusliikkeessä.
Suuri ja mahtava rauhanprojekti tarvitsee nyt yhteisen ryhtiliikkeen. Vaadin, että saksasta on tehtävä unionin pääkieli. Onhan se nyt demokraattisesti ajateltuna ainoa järkevä vaihtoehto. Saksasta on tultava pakollinen kieli Suomen kaikissa yleissivistystä jakavissa kouluissa ja pakkoruotsi voidaan heittää vihdoinkin romukoppaan.
Jokaiselle unionilaiselle on myös ajoissa toimitettava Rammsteinin vinyyliboksi ja heidän on yhdessätuumin kuunneltava kaikki sen seitsemän tuplaa yhtenä päivänä ja kerran viikossa vuoden jokaisena viikkona, poislukien juhannusviikko. Ja on hyvä aloittaa se tankkaaminen vaikka Mutter biisistä, jossa lauletaan aina tärkeistä nänneistä ja äidin sylistä.
Keine Sonne die mir scheint keine Brust hat Milch geweint
Ich durfte keine Nippel lecken und keine Falte zum Verstecken
Mutter, oh gib mir Kraft
Rammsteinia pidetään mahtipontisena ja vähän natsahtavana. Saksan kieli on myös loogisesti järjestelmällinen ja säännöt ovat sopivasti hanskassa. Se sopii mitä parhaiten vasta-alkajille. Ja täytyy myöntää, että minäkin suorastaan ahmin saksaa lukion ensimmäisellä. Mutta pitikö sen hyvännäköisen blondimaikan vaihtaa toiseen kouluun. Pari seuraavaa vuotta menikin sitten vähän ja enemmän kuin unessa noissa saksan tärkeissä kieliopinnoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti