Suomalaiset hiihtäjät ovat sitten pöljää porukkaa. Ei ne vieläkään ilmeisesti ole ymmärtäneet, että suksien rasvaus on niin last seasonia kuin vain voi olla. Kyllösen Annekin oli niin suuttunut - ymmärrettävää kyllä - että ei se suksi taaskaan luistanut. Ei ollut pitoa, luistosta nyt puhumattakaan ja naapurin akat köröttelivät naurussa suin jonossa ohi.
Ei näin rakkaat naiset. Norjalaiset hiihtäjät ovat jo aikaa sitten ymmärtäneet, että huulet ne rasvata pitää, jos meinaa kisoissa pärjätä. Ja jos sekään ei auta niin ei muuta kuin astmapiippu rinkiä kiertämään, niin rööritkin puhdistuu ja aukenee samalla. Norjalaisten nelosvoitto Lahden kolmellakympillä oli niin jäätävää katseltavaa, että oli taas kerran naurussa pitelemistä ja hapenottokyky "astmaatikoilla" huipussaan.
Tänään on sitten miesten kuninkuusmatka jäljellä ja koko Suomen kansa jännittää, että miten se meidän Pikku-Matti oikein pärjää. Se on miehen kunto näemmä laskusuunnassa ja pahaa epäilen ja pahinta odotan. Taitaa voittaja tulla rajan takaa, kun Iivokin on poissa. Iivolle olisi suonut sen toisenkin kullan mutta parisprintin taktinen taklaus sen perkules vei. Heja Norge.
No Iivolla on vielä vuosia jäljellä mikäli halua on ja näyttää sitä kyllä olevan. Varmaa on, että tulemme näkemään lähivuosina Sergei Ustjugovin ja Iivo Niskasen välisiä kamppailuja. Miehet ovat samanikäisiä ja molemmat lahjakkuuksia vailla vertaa. Norjalaisia en oikein laske tuon rehdin hiihtourheilun kategoriaan, kun ne pöllyttelee ihan omissa sarjoissaan.
Pöljän Heikkisen aika on kuitenkin jo ohi ja muistikin tuntuu välillä pätkivän. Kommentoi, jossain antamassaan haastattelussa unohtaneensa kyseisen venäläisen mieshiihtäjän nimen. Tiedoksi Heikkiselle, että taitaa tuo kisojen paras mieshiihtäjä kyllä olla mansi eikä kasakka, jos se nyt jotain pöljälle kertoo. Tuskinpa, jotta tiedoksi, että suomalais-ugrilaista kieliperimää ja sukulaiskansaa ja kaukana kasakasta.
Mutta väliäkös tuolla. Tänään kuunnellaan taas Pohjosen Kimmon ainokaista vinyyliä. Ja ei oo muuten hanurista vaikka hanuriäijä onkin kyseessä. On saanut kerättyä ympärilleen sellaisen porukan soittajia, että oksat pois ja havuja perkele. Vaikka Kronos Quartet ei sinällään kuulu suosikkeihini niin kyllä nuo kvartetin jouset hyvin istuvat niihin kappaleisiin, joissa ne ovat mukana.
Levy on herkkyydessään niin puoleensä vetävä, että se taitaa pyöriä montakin kertaa taustalla kun äijät sivakoi viittäkymppiä Salpausselällä. Elektroninen äänimaailma on tällä levyllä sitä luokkaa, että se voi jopa hämätä Pohjosen rajuun tyyliin tottuneita. "Älkää halveksiko ihmisen herkkyyttä sillä ihmisen herkkyydessä piilee itsekunkin nerous", sanoi Baudelaire aikoinaan. Varmaa on kuitenkin se, että aina se selostaja Suomisen huutamisen voittaa. Suosittelen lämpimästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti