Uskon eiliseen

Meillä vinyylihörhöillä on ainakin yksi yhteinen piirre: me uskomme eiliseen. Paula Koivuniemi on jokseenkin hakoteillä laulaessaan "Uskovansa huomiseen". Kuinka kukaan itseään arvostava artisti voi väittää noin, sillä eihän kukaan tiedä mitä huominen tuo tullessaan. Samalla Koivuniemi siis uskoo, että huominen tulee yhtä varmasti kuin eilinen päivä. Tuleeko huominen jää täysin arvailujen varaan näin ammattilaisen silmin katsottuna. Vasta ylihuomenna voi tietää, että tuliko se huominen.

Jokin roti sentään näissäkin totuuksissa. Psykedeelisen rockin sanotaan olevan myös eilistä päivää eli se on siis todellista, totta ja koettua.  Ja yhä vieläkin tuo genre jaksaa kummastuttaa ja hämmästyttää. Löysin kirpparilta jokin aika sitten levyn, joka edustaa tuon ajan vähemmän tunnettua parhaimmistoa. Varmaa on vain, että se tehtiin kauan sitten ja eilen. Levyn ilmestymisajankohta oli 1969 ja yhtyeen nimi oli Velvett Fogg.

Mutta ehkäpä kaikkein oudointa on, että tuon vinyylin yhden kappaleen "Come Away Melinda" kertosäkeen melodia on soinut päässäni alitajuisesti siitä lähtien, kun sen ensimmäisen kerran kuulin. Ainakin otaksuisin näin, sillä Melinda pikkutytön nimenä on muistissani kuin eilinen päivä silloin, kun tytön isä hänelle kertoi menneistä ja surullisista tapahtumista. Kappaleen kuulin kuitenkin radiosta jo kauan ennen eilistä päivää.

Come Away Melinda:

Daddy, daddy, come and look
See what I have found
A little ways away from here
While digging in the ground

Come away Melinda
Come in and close the door
Its nothing, just a picture-book
They had before the war

Daddy, daddy, come and see
Daddy, come and look
Why, there's four or five
Little Melinda girls
Inside my picture book

Come away Melinda
Come in and close the door
There were lots of little girls like you
Before they had the war

Oh daddy, daddy, come and see
Daddy, hurry do
Why, there's someone
In a pretty dress
Shes all grown up like you
Wont you tell me why

Come away Melinda
Come in and close the door
That someone is your mummy
You had before the war

Daddy, daddy, tell me if you can
Why can't things be
The way they were
Before the war began

Come away Melinda
Come in and close the door
The answer lies in yesterday
Before they had the war

Eipä tuon kappaleen sanat nyt kovin kummoista mielikuvitusta tai hallusinaatiota vaadi ja aika ymmärrettävässä muodossa riimit on siihen ripoteltu. Laulua voi aivan hyvin kuunnella selvinkin päin ilman huumeita ja muita nautintoaineita. Ellei sitten näe jotain psykedeellistä siinä, miten löydöstään tohkeissaan olevan pikkutytön ilo sammutetaan tiedolla eilisestä.

Totta on myös, että psykedeelinen rock on vaikuttanut monenkin kaupallisesti menestyneen bändin tuotantoon. Mm. Beatlesiltä löytyy parikin älpeetä, jotka täyttävät tarvittavat kriteerit. Ja varsinkin George Harrisonin oma tuotanto Intia-sekoiluineen ja muine huumehörhöilyineen kuului tuon hippiajan lyhyeen mutta intensiiviseen ajanjaksoon. Suomeen ei hippiaate sen sijaan oikein koskaaan päässyt kotiutumaan.

Meillä Kingston Wall on ehkäpä tunnetuin kyseisen genren edustajista. Suomessa psykedeelinen rock ei myös jostain syystä oikein sopeutunut ja Kingston Wallinkin ura loppui lyhyeen, kun yhtyeen johtohahmo Petri Walli päätti kokeilla siipiensä kestävyyttä hyppäämällä Töölön kirkon tornista. Ja huonostihan siinä kävi. Peten kuolemasta, jota myös itsemurhaksi väitetään, tulee pian aika tarkkaan 22 vuotta.

Ja tosihifisteille vielä lopuksi tiedoksi, että tiedän, että Velvett Foggin ainokaisen levyn miksaamisessa ja puhumattakaan sen masteroinnista olisi parantamisen varaa. Nuo urut, lienevätkö sitten ne kuuluisat Hammondit, soivat korvaan turhan piikikkäänä. Helppo se on urputtaa näin digitaaliaikaan. Tuohon aikaan ääniraidat miksattiin analogisesti ja levytysstudiossa kulutettiin runsaasti aikaa ja elettiinkin välillä kuin eilistä päivää.

Paavo tuli järkiinsä

Ihmeen kauan se kesti, että Paavo Väyrynenkin ymmärsi vetää tukensa pois Niinistön toiselta presidenttikaudelta. Vanhaa ja virkeää politiikan kehäkettua on sumutettu yllättävän kauan.  Se, että Niinistön ulko-ja turvallisuuspolitiikan "ulottuvuus" vasta nyt paljastuu Väyryselle, on blogistille yllätys.

Niinistön hörhöilyt EU:n yhteisen armeijan luomisessa ovat vain osa lopullista Nato-agendaa. Ujutus onnistuu parhaiten porstuan kautta, kun köökissä hämmennetään jo maittavaa soppaa. Unionin liittovaltioistamisella alkaa olla kiire ennen kuin tuli pesässä sammuu. Tämän Niinistö tietää vallan hyvin ja sitä taustaa vasten hänen viimeaikaiset julkiset ulostulonsa ovat ymmärrettävissä.

Puuttuminen yhden suomalaisen puolueen puheenjohtajan valintaan ja tuomitseminen EU:sta eroamispuheet sopimattomaksi, osoittaa, että hätä on suuri. Samaan aikaan kun Euroopassa etenkin Saksassa ja Ranskassa debatti unionin tulevaisuudesta käy kuumana niin meidän ei pitäisi edes keskustella asiasta, mikäli tasavallan päämiestä on uskominen.

Valtamedia kertoo, että Halla-Aho on epäkelpo, koska hänellä on nuiva suhtautuminen sotaa paossa oleviin. Älkää menkö halpaan. Todellinen syy on aivan jossain muualla. Halla-Aholla on nuiva suhtautuminen myös EU:hun ja tämä ei todellakaan Suomen pienelle valtaklikille sovi. Suomessa on sopivaa olla vain yhtä mieltä.

Tunnettu taloustieteen professori Sixten Korkman sanoi yhdessä haastattelussa, että liittyminen Euroopan rahaunioniin oli Suomelta virhe. Samalla hän jatkoi, että se on peruuttamaton. Blogisti uskaltaa kuitenkin olla eri mieltä. Yleensä kun talouspolitiikassa tehdään virheitä niin ne ovat myös aikaa myötä korjattavissa. Mikään ei talouspolitiikassa ole peruuttamaton, ei edes euro.

Korkman oli aikoinaan EU-eliitin lemmikki ja hääri taustalla ja usemman vuoden myös valtakabineteissa. Myös Ecofinin monivuotinen pääjohtajuus antaa hänelle riittävästi kompetenssia siitä, että hän tietää mistä puhuu. Mikä on saanut mielen muuttumaan on kuitenkin jäänyt blogistille epäselväksi.

Paavo ja blogisti ovat yksinäisiä miehiä, joilla on yhteinen agenda. Olemme rauhansotureita, joiden tavoitteena on vapaa, puolueeton ja riippumaton isänmaa. Meidän tiemme on diplomatia. Me tulemme toimeen naapurinkin kanssa. Emme lähetä suomalaisia sotilaita mihinkään maailman kolkkaan minkään ismin nimissä. Olemme vahvalla itsetunnolla varustettuja, rehtejä ja vastuunsa tuntevia kansalaisia.

Meidän vahvuutemme on herkkyys. Tiedämme, että suomalaiset ovat sinnikästä ja reilua porukkaa, jotka uskovat tasa-arvoon. Minun on helppo äänestää Paavoa, mikäli hän kehtaa vaikkapa presidenttiehdokkaksi asettua. Kun ei sieltä parempaakaan näytä olevan tulossa. Uskon Paavon vilpittömyyteen. Niinistö sen sijaan rakastaa ja rahastaa tämän maan kuoliaaksi.

Lisää velkakestävyyttä

Tilastot kertovat karua kieltä. Valtionvelkaa oli vajaat 103 mrd euroa viime vuoden lopulla. Velan määrä on kasvanut viimeiset kahdeksan vuotta ja se on lähes tuplaantunut vuodesta 2008. Velkaa on otettu siis huikeat 54 mrd lisää tuona ajanjaksona. Ihmettelemistä riittää, että mihin tuo velkaraha on käytetty. Koettelee oletettavasti kansan kestävyyttä, kun tulot eivät riitä menojen kattamiseen.

Lainaa pitäisi tänä vuonna ottaa 22,7 mrd, josta kuoletusten ja muiden suoritusten jälkeen nettosumma olisi noin 5,5 mrd lisää valtionvelkaa yksistään tänä vuonna. Valtion saamat verotulot eivät riitä ja lisää velkaa pitää siis taas ottaa. Nykyinen hallitus on kieltäytynyt verojen korottamisesta ja suosinut verojen alentamista ja jopa suoranaista veronkiertoa. Mottona on ollut, että maksetaan mahdollisimman vähän tai jätetään verot kokonaan maksamatta niin kaikilla menee hyvin.

Otetaanpa taas selvää luvuista. Vuonna 2008 ansio-, pääoma- ja yhteisövero tuotti yhteensä 14 mrd euroa Suomen valtiolle. Ja kuinka sattuikaan niin arvonlisävero tuotti kyseisenä vuonna täsmälleen saman verran. Viime vuonna ansio-, pääoma- ja yhteisövero tuotti vain 12,8 mrd euroa. Arvonlisäveroa kertyi kuitenkin peräti 17 mrd euroa.

Muutos on melkoinen. Eläkeläiset, työttömät, ja muut makkaranjärsijät ja kaurapuuron syöjät tuottavat valtiolle paljon enemmän verotuloja kuin työssäkäyvät, rikkaat pääomatuloa ansaitsevat ja kokoomus- ja pääomapiirien sinnikkäät yrittäjät. Eiköstä olekin hassua, että Suomen sadattuhannet köyhät ja vielä enemmän köyhät pitävät Suomen valtionvelkaa kurissa ja jonkinmoisessa kuosissa.

Vuosi        Ansio-, pääoma-            Arvonlisävero          Nettovelanotto
                 ja yhteisövero, mrd        mrd                          mrd

2008                14,0                        14,0                       0,0  

2009                 9,4                         13,3                     10,5

2010                 9,5                         13,7                     11,5

2011               11,0                         15,2                       4,7

2012               10,8                         15,8                       4,7

2013               11,1                         16,4                       6,4

2014               11,5                         16,6                       5,6

2015               11,9                         16,6                       4,4

2016               12,8                         17,0                       6,0
Lähde Veronmaksajat

Ja kuin sattuman oikusta tuo valtion nettovelanotto on suurinpiirtein samaa kokoluokkaa kuin mitä on jäänyt noita a-, p- ja y-verotuloja saamatta verrattuna arvonlisäveroon. Tämä on siis sitä kuuluisaa kestävyyvajetta, josta pääministeri ja valtiovarainminsteri hokevat hokemistaan kuorossa. Eli suomeksi sanottuna valtion velanoton tarve eli se kestävyysvaje on saamatta jäänyttä verotuloa. Tavataan myös sanoa, että pidä kansa kurissa ja nöyrässä nuhteessa.

Eli vielä kerran: tuo 54 mrd on käytetty ansiossa käyvien, pääomatuloa nauttivien ja yhteisöveroa maksavien yritysten "suoriin tulonsiirtoihin". Kurjalistolta paremmalle väelle, tavataan myös joissain piireissä lausua. Suomi näyttää edelleenkin olevan vahvasti mukana EU:n iänkaikkisen ikiaikaisessa ikiliikkujassa, jossa keksittiin tasa-arvoinen, länsimaisia arvoja ja yhdenmukaisia sosiaalisen ja pyhästi perusteltujen ja aina rakastetun sekä matkalla loppuun asti vietyjen ja peruuttamattoman unionin jaloja prinsiippejä noudattaen kohti rauhaisaa paratiisia.

Mutta tässä vaiheessa täytyy lainata Olavi Ahosta, joka laulaa, että nälkä lähtee naidessa. Pikkuisen "Lautanen Guatemalan Verta", joka on oikein mukavan ja tutunoloinen älpee. Tai sitten täytyy yrittää syödä vielä enemmän, jolloin saadaan valtionvelkaa pienemmäksi. Se voi tosin koetella siihen osallistuvien mahalaukun kestävyyttä.