Uskon eiliseen

Meillä vinyylihörhöillä on ainakin yksi yhteinen piirre: me uskomme eiliseen. Paula Koivuniemi on jokseenkin hakoteillä laulaessaan "Uskovansa huomiseen". Kuinka kukaan itseään arvostava artisti voi väittää noin, sillä eihän kukaan tiedä mitä huominen tuo tullessaan. Samalla Koivuniemi siis uskoo, että huominen tulee yhtä varmasti kuin eilinen päivä. Tuleeko huominen jää täysin arvailujen varaan näin ammattilaisen silmin katsottuna. Vasta ylihuomenna voi tietää, että tuliko se huominen.

Jokin roti sentään näissäkin totuuksissa. Psykedeelisen rockin sanotaan olevan myös eilistä päivää eli se on siis todellista, totta ja koettua.  Ja yhä vieläkin tuo genre jaksaa kummastuttaa ja hämmästyttää. Löysin kirpparilta jokin aika sitten levyn, joka edustaa tuon ajan vähemmän tunnettua parhaimmistoa. Varmaa on vain, että se tehtiin kauan sitten ja eilen. Levyn ilmestymisajankohta oli 1969 ja yhtyeen nimi oli Velvett Fogg.

Mutta ehkäpä kaikkein oudointa on, että tuon vinyylin yhden kappaleen "Come Away Melinda" kertosäkeen melodia on soinut päässäni alitajuisesti siitä lähtien, kun sen ensimmäisen kerran kuulin. Ainakin otaksuisin näin, sillä Melinda pikkutytön nimenä on muistissani kuin eilinen päivä silloin, kun tytön isä hänelle kertoi menneistä ja surullisista tapahtumista. Kappaleen kuulin kuitenkin radiosta jo kauan ennen eilistä päivää.

Come Away Melinda:

Daddy, daddy, come and look
See what I have found
A little ways away from here
While digging in the ground

Come away Melinda
Come in and close the door
Its nothing, just a picture-book
They had before the war

Daddy, daddy, come and see
Daddy, come and look
Why, there's four or five
Little Melinda girls
Inside my picture book

Come away Melinda
Come in and close the door
There were lots of little girls like you
Before they had the war

Oh daddy, daddy, come and see
Daddy, hurry do
Why, there's someone
In a pretty dress
Shes all grown up like you
Wont you tell me why

Come away Melinda
Come in and close the door
That someone is your mummy
You had before the war

Daddy, daddy, tell me if you can
Why can't things be
The way they were
Before the war began

Come away Melinda
Come in and close the door
The answer lies in yesterday
Before they had the war

Eipä tuon kappaleen sanat nyt kovin kummoista mielikuvitusta tai hallusinaatiota vaadi ja aika ymmärrettävässä muodossa riimit on siihen ripoteltu. Laulua voi aivan hyvin kuunnella selvinkin päin ilman huumeita ja muita nautintoaineita. Ellei sitten näe jotain psykedeellistä siinä, miten löydöstään tohkeissaan olevan pikkutytön ilo sammutetaan tiedolla eilisestä.

Totta on myös, että psykedeelinen rock on vaikuttanut monenkin kaupallisesti menestyneen bändin tuotantoon. Mm. Beatlesiltä löytyy parikin älpeetä, jotka täyttävät tarvittavat kriteerit. Ja varsinkin George Harrisonin oma tuotanto Intia-sekoiluineen ja muine huumehörhöilyineen kuului tuon hippiajan lyhyeen mutta intensiiviseen ajanjaksoon. Suomeen ei hippiaate sen sijaan oikein koskaaan päässyt kotiutumaan.

Meillä Kingston Wall on ehkäpä tunnetuin kyseisen genren edustajista. Suomessa psykedeelinen rock ei myös jostain syystä oikein sopeutunut ja Kingston Wallinkin ura loppui lyhyeen, kun yhtyeen johtohahmo Petri Walli päätti kokeilla siipiensä kestävyyttä hyppäämällä Töölön kirkon tornista. Ja huonostihan siinä kävi. Peten kuolemasta, jota myös itsemurhaksi väitetään, tulee pian aika tarkkaan 22 vuotta.

Ja tosihifisteille vielä lopuksi tiedoksi, että tiedän, että Velvett Foggin ainokaisen levyn miksaamisessa ja puhumattakaan sen masteroinnista olisi parantamisen varaa. Nuo urut, lienevätkö sitten ne kuuluisat Hammondit, soivat korvaan turhan piikikkäänä. Helppo se on urputtaa näin digitaaliaikaan. Tuohon aikaan ääniraidat miksattiin analogisesti ja levytysstudiossa kulutettiin runsaasti aikaa ja elettiinkin välillä kuin eilistä päivää.