Aufstehen

Sahra ja Oskar

Olen jo pitkään kummastellut sitä, että suomalainen vasemmisto on niin hampaaton, mauton ja tuoksuukin vielä oudolle. Siinä vaiheessa, kun Vasemmistoliiton puheenjohtajasta Li Anderssonista tehdään valtamedian lemmikkiä, on syytä huoleen. Onko eliitin rakkikoirasta tullut vain ihana puudeli, jota on kiva silittää ja taputella. Vaalit ovat lähestymässä ja luulisi, että sopivia vaaliteemoja löytyy yllin kyllin.


Toista on Saksassa, jossa puhaltavat uudet tuulet. Saksaan perustettiin syksyllä puoluerajat ylittävä vasemmistolainen liittouma, jonka taustavoimina hääräävät entinen demaripuolueen puheenjohtaja Oskar Lafointane yhdessä puolisonsa Sahra Wagenknechtin kanssa. Lafointane on nykyisin myös Linkenin jäsen ja Wagenknecht puolueen ryhmäjohtaja. - Jos katsomme toimettomina oikeiston vahvistumista, niin Linke, SPD ja vihreät tulevat kärsimään katkeran tappion, Lafontaine kertoi Tagesspiegelissä.

Erityisen ärhäkkä Wagenknecht on ollut ns. pakolaiskeskusteluissa. -Keskustelua ei edistä, jos henkilökohtaisia käsityksiään esittävät ihmiset leimataan rasisteiksi Puolustamme edelleen oikeutta turvapaikkaan. Rajojen on pysyttävä auki vainotuille ihmisille, mutta avoimet rajat kaikille on meille vieras ajatus, sanoi Wagenknecht Neue Passauer-lehdessä.

- Saksa on muuttunut, eikä suinkaan parempaan suuntaan. Asiaa ei edistä solvaaminen rasistiksi tai se, että tätä mielipidettä esittävät sijoitetaan lähelle AfD:tä, Wagenknecht toteaa. Ehkäpä kaikkein poikkeuksellisinta oli se, että Linke asettui julkisesti ja äänesti yhdessä AfD:n kanssa, jota pidetään äärioikeistolaisena puolueena, vastustamaan hiljattain YK:n ns. vapaata siirtolaissopimusta . Wagenknechtin mukaan Marokossa hyväksytty sopimus palvelee ennen kaikkea globaaleja suuryrityksia. Hän on Marxinsa lukenut, joka taasen Anderssonilta on ilmeisesti jäänyt pahasti kesken.

Wagenknecht nostaa esiin myös yhden ja asiallisen argumentin esiin, jota meillä ei julkisuudessa ole tuotu esiin. Mikä on se meidän oikeus haalia työntekijöitä maista, jotka ovat olleet hirvittävän sotien ja pommitusten kohteena vuosikausia ns. länsimaiden vapauden nimissä. Eikö se ole vain yksi neokolonialismin järkyttävä muoto toteuttaa ns. modernin imperialismin härskiä politiikkaa.

Wagenknecht omaa iranilaiset sukujuuret. Ehkäpä se myös selittää sen, että hän osaa suhtautua asiallisesti ja realistisesti hallitsemattomaan siirtolaistulvaan. Suomessa ns. sotapakolaisten hyysääminen on saanut aikaan naurettavia piirteitä ja samalla erittäin järkyttäviä tekoja, jotka ovat pöyristyttäneet suomalaisia. Epäilemättä näillä teemoilla tullaan ratsastamaan myös kevään eduskuntavaaleissa.

SPD koki rökäletappion Saksan vaaleissa ja maa olikin pitkään ilman hallitusta. Ylös, ulos ja toimeen saksalaiseen malliin. Vaarana on, että todellinen vaihtoehto nykymenolle jää pahasti paitsioon ja someraivon varaan. Ennen kaikkea kysymys on siitä, että miten pääomapiirejä ja globalisaatiota vastustava rintama kykenee vakuuttamaan suomalaiset äänestäjät.