Seuraava dokkari on järkyttävää katsottavaa. Ajankohtainen tilannekatsaus I-95:ltä USA:n itärannikolta Floridasta Kanadan rajalle Maineen. Huumeet tappavat USA:ssa jo enemmän amerikkalaisia kuin mikään muu yksittäinen syy. BBC Three palaa maahan kahden vuoden jälkeen ja katsokaa itse. Tämä ei ole mikään Route 66. Ei suositella heikkohermoisille.
"Drug overdose is now the main cause of death for Americans under the age of 50, they are more likely to die from a drug overdose than a car accident or gun. More than 70,000 people died from overdoses last year as opioids and illegal fentanyl – which is up to 50 times stronger than heroin – unleashed the worst public health crisis in American history.
Two years ago, BBC News reported on the growing problem of opioid addiction in the US, now we return to find out what happened to the people we met along our journey down the notorious I-95, the interstate that runs from Florida to Maine, and to see what has become of their struggle against addiction".
Jarmo Ekmanin videolla puhuu nuori mies ja vieläpä rehellisen tuntuisesti. Ekman näkee ns. suorien kansanäänestysten olevan ratkaisu Suomen nykyiseen suuntaan. Hieman naiviisti hän ajattelee, että eduskunta on se päättävä elin, joka meidän asioista päättää. Nuorella miehellä on vielä paljon sisäistettävää ja opittavaa mutta kehityskelpoinen yksilö on ilmiselvästi kyseessä.
Blogisti näkee edustuksellisen demokratian lähinnä välineenä toteuttaa nöyrästi ja kuuliaisesti niitä käskyjä ja ohjeita, jotka Brysselin ei-demokraattisesti valittu komissio meiltä vaatii. Jo 70 prosenttia Suomen lainsäädännön sisällöstä päätetään Brysselin byrokraattien toimesta. Myös Suomen eduskunta on "edustuksellisesti ulkoistanut" oman päätöksenteonsa parille kolmelle kulloinkin hallitusvastuussa olevalle puoluepampulle. Tämän pienen klikin johdolla Suomessa tehdään kaikki poliittiset päätökset, ja tavallisella rivikansanedustajalla ei käytännössä ole mitään valtaa.
Laitetaan vielä tämäkin video, joka kuvaa tilannetta Suomen Mansessa nääs. Eihän näistä nuorista ja viattomista ja tietämättömistä voi olla kuin ylpeä. Taistelu globaalia pääomaa, pääomapiirien juoksupoikia ja muita hyödyllisiä idiootteja vastaan jatkuu. Valta kansalle, jolle se kuuluu. Itsenäisyys takaisin ja irti Brysselin kahleista. Ja lukijoille vielä se, että älkää uskoko valtamedian teille syöttämää paskaa. Ottakaa selvää mitä maailmalla tapahtuu.
että keltaliivit ovat historiaa niin pahastippa erehtyy. Suomalainen valtamedia ja etenkin Pasilan Iso Trollipaja ovat tosin olleet kovin vaitonaisia asioiden etenemisen suhteen. Tiedostavan kansalaisen täytyy toki ymmärtää, että se mistä ns. suomalainen totuusmedia vaikenee ei suinkaan tarkoita sitä, ettei jotain outoa ja poikkeavaa kansalaisten käyttäytymistä esiintyisi parhaillaan Euroopan ns. räyhäunionin maaperällä.
Onneksi meillä kuitenkin on (ainakin vielä vähän aikaa) mahdollisuus selvittää itse, mistä oikein on kyse. Sitä varten on olemassa internet ja sosiaalinen media, joka paikkailee näitä tietoisesti vaiennettuja ikäviä tosiasioita. Vai ovatko ne ikäviä. Ranskalaiset keltaliivt vaativat Macronin eroa. Eivät kuulemma lopeta ennen kuin presidentti eroaa. Tuohan on hyvä idea ja blogisti ainakin toivoo, että Macron ymmärtää väistyä ja siirtyä vaikkapa kansainväliseksi pankkiiriksi. Olisi kaikille hyväksi, että mies pääsisi näyttämään todelliset kykynsä.
Keltaliivit eivät ole vain ranskalainen ilmiö. Saksassa, Italiassa, Hollannissa ja muissakin jäsenmaissa esiintyy jatkuvasti levottomuuksia, joista yhdelläkään ns. suomalaista valtamediaa seuraavalla ei ole harmainta aavistusta. Köyhät, virattomat, työttömät, eläkeläiset ja muu sekalainen seurakunta on parhaillaan barrikadeilla. Sadat tuhannet unionilaiset protestoivat yleensä lauantaisin kaupunkien kaduilla, turuilla ja toreilla. Viha ja katkeruus kohdistuu pääasiassa maassa vallitseviin epäoikeudenmukaisuuksiin, sosiaalisiin oloihin ja globalistisen eliitin hyvän tahdon sanomaan.
Ei jargonit enää tehoa. Ei enää juhlapuheet iske. Köyhä on köyhä eikä se puheilla muuksi muutu. Taitaa olla jo peräti 14. lauantai peräkkäin, kun unionin väki mieltänsä osoittaa. Erityisen huolestuttavaa on myös se, että mielenosoitukset ovat väkivaltaistuneet. Turpiin annetaan ja pampulla pamputetaan niin, että oikein pahaa tekee. Kaasuiskut, kumiluodit ja vesitykit ovat arkipäivää nykyisessä Euroopan unionissa.
Mutta mitäpä Suomessa. Täälläkin kuulemma joku porukka ulisee lauantain ainakin Helsingissä ja Tampereella. Tosin näitä lienee vain kourallinen, kun ei missään näy eikä mitään kuulu. Herätkää suomalaiset ja antakaa toki Euroopan tulla tykö. Eihän teistä ole mihinkään, perkeleen juntit. Nyt toreille ja sassiin. Jää pian vallankumous tekemättä.
Euroopan parlamentti äänesti Venezuealan kohtalosta. Suomalaiset mepit olivat yhdessä rintamassa tukemasta laitonta vallankaapausta. Vain Kyllönen äänesti tyhjää. On tietysti perusteltua äänestää tyhjää, jos pää käy tyhjää ja taustalla soi Beethovenin säveltämä hehkeä ja uhkea Euroopan unionin kansallishymni. Vähemmästäkin sitä häkeltyy. Pietikäinen oli poissa ja välttyi äänestämisen aiheuttamalta vaivalta.
Ruotsalaisten meppien äänet jakautuivat tasan. Puolet vastusti ja sanoi EI. EI tarkoittaa siis NEJ. Det går inte, että pienen vähemmistöpuolueen edustaja julistautuu maan presidentiksi ja ties miksi suurvisiiriksi, oli Trump sitten mitä mieltä tahansa. Täytyy nostaa ruotsalaisille taas kerran pipoa, siellä sitä on näemmä uskallusta ja järkjenjuoksukin on välillä kohdallaan. Myös Tulsi Gabbard on samaa mieltä ruotsalaisten kanssa, että USA:n ei tule sekaantua vieraan valtion asioihin.
Havaijilainen ja demokraattisen puolueen senaattori on viime aikoina ollut kovasti julkisuudessa. Hänen mielipiteensä poikkeavat kovasti nykyään vallitsevan Trumpin hallinnon ja myös demokraattien valtavirrasta. Edellisissä vaaleissa hän julkisesti kannatti Bernie Sandersin ehdokkuutta, joka sitten tylysti torpattiin Clintonin mafian toimesta.
“We need a commander in chief who has foresight, who exercises good judgment, and who understands the need for a robust foreign policy which defends the safety and security of the American people, and who will not waste precious lives and money on interventionist wars of regime change,” Ms. Gabbard said. “We can elect a president who will lead us into more interventionist wars of regime change, or we can elect a president who will usher in a new era of peace and prosperity.” The New York Times
Tulsi on ehtinyt tapaamaan jo Syyrian presidentin Basar al-Assadin ja muutenkin hän tuntuu viihtyvän ns. kultivoituneemman ja terveellä ajattelupohjalla varustetun väen parissa. Kun Tulsi on nyt ilmoittautunut olevansa ehdolla USA:n seuraavaksi presidentiksi, niin täytyy toivoa, että hän tapaa mahdollisimman pian myös Putinin. Tunnettu tosiasiahan on, että Putin valitsi Trumpin presidentiksi, joten senaattorin olisi mahdollisimman viipymättä pyytää audienssia Kremlin pyhättöön. Täytyy toki vielä toivoa, että henkilökemiat pelaa. Lopputulos onkin sitten silkkaa silkkiä vaan.
