Lipposka muuttaa - muuta sinäkin

Luin tänään, että Päivi Lipponen muuttaa ensi keväänä Pietariin kirjailemaan tietokirjoja. Kauan se kestikin sitä änkyrää, tuli ensimmäisenä mieleen. Itsekin olen ollut muuttopuuhissa jo viimeiset 15 vuotta, mutta jumissa ollaan. Jonnekin pitäisi muuttaa, sillä paikallaanolo voi pahimmillaan tylsistyttää täällä Suomessa. Ongelmana on tietenkin se, että mihin helvettiin sitä oikein itsensä raahaisi.

Ainahan sitä voi muuttaa vaikkapa kesämökille. Olo olisi kuin sisiliskolla, eikä tarvitsisi katkaista edes häntäänsä. Meri olisi vieressä ja sauna lämpiäisi joka ehtoo. Voisi paistatella auringossa ja kirjoitella ahkerasti vaikkapa blogia. Naapureiden kanssa olisi mukavaa kinastella på svenska ja soittaa täysillä Jätkän humppaa omassa rauhassa. Voi niitä auvoisia syksyn pimeitä öitä ja talven paukkupakkasia. Pilkilläkin olisi mukava istuskella. Laitetaan vakavasti harkintaan.

Kaukokatseisena miehenä mieli kuitenkin tähyää pitemmälle, ehkä ihan kaukomaille saakka. Tytärkin muuttaa syksyllä Saksaan ja siinähän sitä olisi hyvä peesin paikka. Helpompaa se on aina muuttaa paikkaan, jossa tuntee jonkun jo ennestään. Sopeutuminen, integroituminen ja sosialisaatio yhteisön täyspäiseksi jäseneksi sujuisi mutkattomasti. Saksan kielen oppiminenkin olisi käytännössä, Ein Bier, bitte, paljon helpompaa.

Brasilia on monen nuoren ja miksei myös vanhemmankin miehen kaukainen haavemaa, jossa olisi hauskaa asustella. Voisi opetella tanssimaan sambaa ja juomaan Caipirinhaa. Ja jos mikään ei auta niin ainahan voi tilata Para mim uma cerveja, por favor. Ja jos mikään ei vieläkään suju, niin silloin kannattaa muuttaa Penedoon. Suomalaisen pastori Uusikallion perustamassa siirtokunnassa kuulemma vieläkin tanssitaan välillä humppaa.

Onhan noita maita ja mantuja. Euroopassakin on parhaillaan käynnissä valtava muuttoaalto. Sadat tuhannet turvapaikkaa hakevat ihmiset pyrkivät hakemaan turvaa ja parempia elinolosuhteita. Syyhän se on aina oltava muutolle, on se sen verran mutkikas prosessi. Kuka sitä nyt vapaaehtoisesti muuttaisi kotoaan. Kreikkalaiset ja turkkilaiset ovat helisemässä sotaa pakenevien pakolaisten kanssa.

Suomeenkin on lehtitietojen mukaan tulossa 15 000 turvapaikanhakijaa. Uusia pakolaiskeskuksia avataan, kun niitä joku vuosi sitten kilvan suljettiin. Anna sijaa vieraalle sanotaan vapaasti lainaten pyhässä kirjassa. Tuostahan voisi ottaa opiksi ja muuttaa. Tulijoita löytyy tilalle ja mikäs sen hienompaa. Suomestakin tulisi paljon eläväisempi ja parempi paikka elellä, kun muutamat tuhannet jurottajat ja marmattajat muuttaisivat ulkomaille.

Tosin tuon pakolaisstatuksen hankkiminen voi olla ongelmallista. Ainakin kerran yksi suomalainen aseistakieltäytyjä haki turvapaikka Belgiasta, mutta se taidettiin sillä kertaa evätä. Nyt tilanne on siltäkin osin selkeämpi. Ja syitä muuttoon löytyy yllin kyllin. Sipilän porukka on tarttumassa meitä köyhiä pillistä kiinni ja se ote pitää. Iltapäivälehtien trollitoimittajat lietsovat sotaa päivästä toiseen. Naton hävittäjät pörräävät Suomen kauniilla ja rakkaalla sinitaivaalla jo kuin kotonaan.

Olo meille poloisilla on vähintäänkin turvaton ellei peräti lohduton. Olisiko nyt jo vihdoinkin korkea aika muuttaa. Muutto kannattaa aina tehdä hyvän sään aikana ennen kuin kaikki romahtaa. Nyt juuri on se hetki ottaa kartat esiin ja tutkailla tarkkaan, mihin sitä päänsä kellistää. Eihän sitä koskaan tiedä miten se ruoho siellä toisella puolen vihertää.

Mystinen yhteiskuntasopimus

Julkisuudessa paljon polemiikkia herättänyt ns. yhteiskuntasopimus on jäänyt monelle hämäräksi käsitteeksi. Sitä se ei kuitenkaan ole. Kysymys on yksinkertaisesti palkkaneuvotteluista eli siitä miten pitkälle työtätekevät ovat valmiita tinkaamaan omista ansiotuloistaan. Kokoomuksen nykyinen kansanedustaja Vartiainen puki sen oikein kauniisti sanoiksi eilisessä A-Studiossa: "Kysymys on työn ja pääoman välisen tulonjaon oikaisemista".

Voiko sitä somemmin sanoa edes Somessa. Tulihan se sieltä ja ihan oikean ekonomistin suusta. Pääomapiirien mielestä duunarilla on mennyt ilmeisesti liian hyvin. Nyt on luopumisen aika tai sitten muut syrjäytetyt, työttömät ja ansiottomat saavat tuta kaiken pahan nahoissaan. Kuulostaa reilulta eikö totta. Pääoma on vihoissaan, kun ei tule riittävästi massia. Voitot kotiutetaan jo veroparatiiseissa ja muutenkin väki on ollut lähtötunnelmissa jo pitkään. Osa on jo ehtinytkin turvaan kaukomaille.

On tietysti hyvä, että pääomatuloillaan ja osingoillaan elävistä loisista päästään eroon. Tulijoita tähän maahan kyllä riittää. Samaisessa tv-ohjelmassa palattiin runsaan parinkymmenen vuoden aikaisiin tapahtumiin, jolloin myös väännettiin kuuluisaa yhteiskuntasopimusta. Tuolloin sopimusta ei syntynyt ja ongelma ratkaistiin devalvaatiolla, josta on jo syntynyt lähes kirosana suomalaisessa mediassa.

Oli hyvä, että palattiin. Suomihan oli tuolloin Pohjola Japani, jota ruotsalaisetkin ihailivat. Vahva markka näytti voimansa. Ostettiin mm. ilmaa Saksasta ja ruostuneita paperitehtaita Amerikasta miljardeilla markoilla ja tietysti veronmaksajien piikkiin. Nykyäänhän nuo rahat ohjautuvat paljon paremmin harkittuihin kohteisiin. Samaten silloinen suora pankkituki oli verraten mitätöntä verrattuna nykyiseen massiiviseen rahan kierrätysliikkeisiin. Yhteistä toki on, että maksumiehenä toimivat kuuliaiset veronmaksajat.

Vahva markka koitui lopulta Suomen tuhoksi. Ei auttanut tuolloin Viinasen vedonlyönti ei edes devalvaatio. Aivan samoin kävi vahvan euron kanssa. Suomeen syntyi massatyöttömyys, joka on peruja jo noilta ajoilta. Ei auta Sipilän uhkapelimäinen uho ei edes Stubbin monotoninen liturgia. Voidaan puhua melkein jo historiallisesta totuudesta pääomapiirien talutusnuorassa. Suomi valitsi oman kivikkoisen polkunsa ja eksyi jo monta vuotta sitten.

Kuinka luistaa Lylyllä vasemman jalan suksi näin kesähelteillä. Tökkiikö yhtä pahasti kuin Ihalaisella aikoinaan. Löytyykö sitä Forssan henkeä vai mennäänkö edelleen persujen tiellä. Ja älkää hyvät toimittajat kysykö vaan Soinilta yhtään mitään. Sillä meni kaksarit ihan vituralleen Vermossa.

Tapaus Ahvenanmaa

Iltapäivälehtien mukaan puolustusministeri Niinistö on kovaa vauhtia miehittämässä Ahvenanmaata, kun ei sitä koskaan tiedä milloin Putin päättää pysyvästi asettua saarivaltakuntaan. Ylimääräisiä kulujahan siitä vain syntyy. Ahvenanmaa on kuuleman mukaan strategisesti tärkeä tulevan sodan näkövinkkelistä katsoen. Saari on ns. demilitarisoitu eli käytännössä suomalaisia vihreitä miehiä ei siellä pitäisi näkymän ainakaan rauhan aikana.

Niinistön agendalla lienee myös ns. puolustusmäärärahojen kasvattaminen ja tulevien hävittäjähankintojen pohjustaminen. 10 miljardia euroa ei ole pikkuraha, kun kuulemma valtion budjettikin on viturallaan. Säästää pitää ja siitä tulikin heti mieleen muutama hyvä idea. Ei muuta kuin myyntilaidalle ja heti.

Myydään koko saari pois, kun siitä kerran ongelma on tullut. Ostajiakin lienee tarjolla. Putin varmastikin on kiinnostunut Ahvenanmaasta ja ainahan voidaan ehdottaa vaikkapa vaihtokauppaa. Viipurista Sortavalaan on mukavasti rajamaata ja niistähän suomalaiset ovat aina olleet kiinnostuneita. Samalla Putin saisi iloisen, hyvinvoivan ja eloisan kielivähemmistön elävöittämään muuten harmaan ja synkän naapurimme ulkoista maakuvaa.

Nato on myöskin kiinnostunut Ahvenamaasta ja hintakin voisi olla kohdallaan. Saisihan sotilasliitto kerralla Itämeren pohjukat ja karikot tarkkailun ja kontrollin alle, kun ei sitä koskaan tiedä mitä aluksia siellä pinnan alla ja päällä oikein liikkuu. Muutamalta iltapäivälehden trollitoimittajalta tosin loppuisi journalistiset työt, mutta se ei nyt paljon paina isossa kuvassa.

Ja jos Naton kanssakaan kauppoja ei synny, niin ainahan Amerikasta löytyy muutama liikemies, joita Ahvenanmaan poikkeuksellisen kaunis luonto ja maantieteellinen sijainti kiinnostaa. Heti tulee mieleen Warren Buffett, joka jo ehtikin ostaa saaren Kreikasta. Ja tietenkin Donald Trump, joka tunnettuna kiinteistömogulina varmasti tarjoaisi oivan hinnan. Onhan Trump jo sijoittanut Levillekin, joten kiinnostusta takuulla löytyy.

Suomi olisi todellinen voittaja kaikissa tapauksissa. Saisimme vähän vipinää Maarianhaminan ummehtuneeseen kaupunkikuvaan. Saaduilla rahoilla Suomi voisi heti antaa muutaman miljardin anteeksi kreikkalaisille ja lisääkin tarvittaessa. Englantia tai venäjää, riippuen vähän ostajasta voisi sujuvasti opiskella Ahvenanmaan merellisissä maisemissa vain pienen laivamatkan päässä.

Säästöt olisivat melkoiset. Verorahat ohjautuisivat emomaan järjellisiin hankkeisiin. Eduskunnastakin poistuisi yksi kallispalkkainen kansanedustaja. Ulkomaille olisi lyhyt matka. Ei tarvitsisi murehtia suomen kielen opetuksesta Ahvenanmaan kouluissa. Ja ruotsalaisilta ei kannata edes kysyä tai mainita koko asiasta. Olisi erityisen nautinnollista seurata, miten naapurimaa reagoisi siihen, että mikä lippu se siellä liehuu entisen Eckerön posti- ja tullitalon katolla.

Marssittiin sitä ennenkin

Valtakunnanjohtaja vappumarssilla

Jyväskylässä osoitettiin mieltä ja mellakoitiin. Uusnatsit ilakoivat keskenään ja pitelivät pahoin muutamaa mielenosoitusta seurannutta. Suomen Vastarintaliike näytti voimansa. Täältä pesee ja tarvittaessa väkivaltaakaan ei kaihdeta. Niinistön Suomessa kaikki on mahdollista.

Jos joku ei tiedä niin ei siitä nyt niin montaa kymmentä vuotta ole, kun valtakunnanjohtaja Pekka Siitoin osoitti joukkoineen mieltä Turun koleassa vappusäässä. Olivat saanet kerättyä kymmenkunta miestä marssille ja miesten univormutkin olivat nätisti aatteen mukaiset. Tuohon aikaan, 1970-80 luvun taitteessa, natseille kuitenkin lähinnä naurettiin. Ajat ovat muuttuneet ja enää ei naurata.

Siitoimella oli valokuvausliike Kaskenkadulla ja poikkesin kerran tapaamassa itse valtakunnanjohtajaa.  Olin juuri suorittanut viimeisen ajokokeen hyväksytysti ja ajokorttiin piti tietenkin hankkia valokuva. Muistan vieläkin elävästi astuneeni hämärästi valaistuun liikkeeseen, jossa Pekka ja vanhempi kaljupäinen mies päivystivät.

Herrat ilmeisesti säpsähtivät, kun outo pitkätukka lampsi ovesta sisään. Asiakkaita tuossa paikassa kun ei paljon käynyt, joten se varmaankin hämmensi herroja, jotka olivat innokkaasti tutkimassa mystiikkaa käsittelevää kirjallisuutta. Liike oli täynnä natsihenkistä rekvisiittaa, teräaseita ja muuta sopivaa kirjallisuutta. Valokuvaaminen taisi olla vain sivujuonne valtakunnanjohtajan kuvioissa.

Se kamerakin sitten jostain nurkasta löytyi. Siinä vaiheessa, kun laatikkokamera räpsähti ja Siitoin löysi kuvani sen kätköistä, aavistin, että tulisin luultavasti kokemaan ennennäkemättömän taiteellisen pettymyksen. Nähdessäni oman kuvani mutisin, että tämä ei nyt ainakaan ole sitä, mitä ajattelin. -Kyllä se kelpaa, Pekka totesi lakonisesti.

Mustavalkoinen valokuvani muistutti, jos ei nyt pikkunatsia tai pedofiilia niin vähintäänkin juuri vankilasta karannutta roistoa. Siitoimen pistävän katseen alla en kuitenkaan uskaltanut valittaa enempää otoksen laadusta, vaan maksoin kiltisti valtakunnanjohtajan vaatimat 10 markkaa. Olin tyytyväinen, kun ovikello kilkatti iloisesti astuessani ulos valtakunnanjohtajan taideateljeesta.

Selvisin onnellisesti hengissä ja pahemmilta traumoilta. Valtakunnanjohtajan ottamat kuvat ovat vieläkin tallella mutta tietyistä syistä jätän ne julkaisematta. Ajokorttiani varten kävelinkin suoraan seuraavaan liikkeeseen, jossa hehkeä nainen saikin kuin saikin otettua normaalin ihmisen näköisen kasvokuvan.

Kekkosen Suomessa asiat olivat toisin. Natseja oli vain kourallinen. Nyt niitä löytyy massoittain jokaisesta eurooppalaisesta maasta. Etenkin Euroopan unioniin kuuluvat maat ovat kunnostautuneet näissäkin asioissa. Talous sakkaa ja kapitalistinen talousjärjestelmä elää suurinta maailmanlaajuista kriisiään. On sopivien syyllisten etsinnän aika.