Julkisuudessa paljon polemiikkia herättänyt ns. yhteiskuntasopimus on jäänyt monelle hämäräksi käsitteeksi. Sitä se ei kuitenkaan ole. Kysymys on yksinkertaisesti palkkaneuvotteluista eli siitä miten pitkälle työtätekevät ovat valmiita tinkaamaan omista ansiotuloistaan. Kokoomuksen nykyinen kansanedustaja Vartiainen puki sen oikein kauniisti sanoiksi eilisessä A-Studiossa: "Kysymys on työn ja pääoman välisen tulonjaon oikaisemista".
Voiko sitä somemmin sanoa edes Somessa. Tulihan se sieltä ja ihan oikean ekonomistin suusta. Pääomapiirien mielestä duunarilla on mennyt ilmeisesti liian hyvin. Nyt on luopumisen aika tai sitten muut syrjäytetyt, työttömät ja ansiottomat saavat tuta kaiken pahan nahoissaan. Kuulostaa reilulta eikö totta. Pääoma on vihoissaan, kun ei tule riittävästi massia. Voitot kotiutetaan jo veroparatiiseissa ja muutenkin väki on ollut lähtötunnelmissa jo pitkään. Osa on jo ehtinytkin turvaan kaukomaille.
On tietysti hyvä, että pääomatuloillaan ja osingoillaan elävistä loisista päästään eroon. Tulijoita tähän maahan kyllä riittää. Samaisessa tv-ohjelmassa palattiin runsaan parinkymmenen vuoden aikaisiin tapahtumiin, jolloin myös väännettiin kuuluisaa yhteiskuntasopimusta. Tuolloin sopimusta ei syntynyt ja ongelma ratkaistiin devalvaatiolla, josta on jo syntynyt lähes kirosana suomalaisessa mediassa.
Oli hyvä, että palattiin. Suomihan oli tuolloin Pohjola Japani, jota ruotsalaisetkin ihailivat. Vahva markka näytti voimansa. Ostettiin mm. ilmaa Saksasta ja ruostuneita paperitehtaita Amerikasta miljardeilla markoilla ja tietysti veronmaksajien piikkiin. Nykyäänhän nuo rahat ohjautuvat paljon paremmin harkittuihin kohteisiin. Samaten silloinen suora pankkituki oli verraten mitätöntä verrattuna nykyiseen massiiviseen rahan kierrätysliikkeisiin. Yhteistä toki on, että maksumiehenä toimivat kuuliaiset veronmaksajat.
Vahva markka koitui lopulta Suomen tuhoksi. Ei auttanut tuolloin Viinasen vedonlyönti ei edes devalvaatio. Aivan samoin kävi vahvan euron kanssa. Suomeen syntyi massatyöttömyys, joka on peruja jo noilta ajoilta. Ei auta Sipilän uhkapelimäinen uho ei edes Stubbin monotoninen liturgia. Voidaan puhua melkein jo historiallisesta totuudesta pääomapiirien talutusnuorassa. Suomi valitsi oman kivikkoisen polkunsa ja eksyi jo monta vuotta sitten.
Kuinka luistaa Lylyllä vasemman jalan suksi näin kesähelteillä. Tökkiikö yhtä pahasti kuin Ihalaisella aikoinaan. Löytyykö sitä Forssan henkeä vai mennäänkö edelleen persujen tiellä. Ja älkää hyvät toimittajat kysykö vaan Soinilta yhtään mitään. Sillä meni kaksarit ihan vituralleen Vermossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti