Paskaa puhumalla paras

Jari Sarasvuo kertoi iltapäivälehdessä, että hän on puhumalla tienannut miljoonia. Suomalainen yritysjohto ja muu sekalainen seurakunta on kuunnellut vuosikausia konsultin visionäärisiä ajatuksia menestymisestä ja johtamisesta. Voi vain huokaista helpotuksesta, kun ajattelee sitä tilannetta, että missä jamassa meidän yritykset olisivatkaan ilman Sarasvuon hohdokasta sparrausta.

Tai sitten Sarasvuon opit eivät ole ehkä tehonneetkaan. Onko mies sittenkin tienannut miljoonansa puhumalla paskaa. Amerikkalaisesta yrityskulttuurista suoraan kopioidut neuvot ovat menneet kovin huonosti perille, kun suomalaisyritysten tilaa seuraa. Puhetta ja valitusta kuitenkin riittää ja jos mikään ei auta niin aina kannattaa syyttää kamalaa verottajaa ja hirvittävää byrokratiaa.

Kirjoittamista ja lukemista ei kannata harrastaa eikä opetella. Sillä tavalla ei menesty kukaan. Jari Tervokin ymmärsi sen jo vuosia sitten ja siirtyi televisioon puhumaan paskaa. Tasavallan päämies kävi kuitenkin vielä virkansa puolesta kirjamessuilla ja kertoi mielikirjansa olevan erään Hessen teoksen. Joitain aikoja sitten se oli vielä eräs Wilden teos mutta väliäkö tuolla sitten on ja taas puhuttiin paskaa.

Vaarinajattelija tosin on sitä mieltä, että lempikirjasta ei mahdollisesti päästy Mäntyniemessä yksimielisyyteen ja jotain piti vain sanoa. Olisi kuitenkin todella hauska tietää, mikä Aku Ankan vuosikirjoista mahtaakaan olla se perheen ikimuistettavin ja puhki luetuin teos.

Timo Soini on puhunut jo pitkään paskaa mutta senhän tietävät nyt jo kaikki. Kymmenet tuhannet äänestäjät ymmärsivät sen tosin liian myöhään ja nyt on edessä pakkomuutto toiseen leiriin. Tuhannet persupakolaiset etsivät parempaa kotia ja sijaa. Hyvää asiassa toki on se, että he ainakin ovat tervetulleita melkein mihin tahansa puolueeseen. Hyviä äänestäjiä tarvitaan aina.

Ja jos jokapäiväinen paskapuhuminen alkaa kyllästyttää on aika virittää levysoitin. Pekka Pohjolan ääniteos "Pihkasilmä Kaarnakorva" on levy, jossa ei jauheta paskaa. Levy on instrumentaalinen ja kuulijaa saattaa järkyttää korkeintaan Pohjolan vahvat bassokuviot. Olisin valinnut toisen Pohjolan levyistä, mutta kun siinä joku ulkomaalainen nainen ääntelee joitain käsittämättömyyksiä niin tyydytään nyt sitten tänään tähän. Ja ei oo tämäkään huono, ei oo.

Aina maistuu

Keitetty kukkakaali oli oikeastaan ainoa ruoka, jota inhosin nuorempana. Nyt olen oppinut pitämään jo siitäkin. Tänään etoo korkeintaan suomalaiset jauhomakkarat, joissa lihapitoisuus on vähän "Sitä Sun Tätä". Edellä mainittu  ruokalaji oli muuten aikoinaan kovin suosittua eräässä legendaarisessa turkulaisessa opiskelijaravintolassa, jossa sitä ahmittiin - mikäli ehdittiin - olutkolpakkojen iloisessa kilinässä.

Asuessani Helsingissä kävin usein vietnamilaisessa ravintolassa, jonka omistajaan olin tutustunut. Tuikku oli niitä ns. venepakolaisia, jotka pakenivat Vietnamin sodan kauhuja. Annokset olivat runsaat ja ruhtinaalliset ja opinkin pitämään monista vietnamilaisen keittiön erikoisuuksista. Sääli, että tuokin ravintola on jo hävinnyt Helsingin katukuvasta.

Eilen söin maistuvaa lihasoppaa asunnottomien yössä. Grillimakkaraa, kahvia ja pullaakin oli tarjolla kaikille tapahtumaan osallistujille. YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaista päivää vietetään lokakuun 17. päivä, jos joku ei nyt sattumalta sitä tiedä. Asunnottomien yön logon musta tuli symboloi asunnottomien yöllistä arkea. Tulet sytytetään tasan klo 19.

Suomalainen velli ei sen sijaan tunnu kelpaavan joillekin turvapaikkahakijoille. Hätä ei liene sitä pahinta laatua, kun ruuastakin pitää valittaa.  Lapsena kehotettiin muistamaan biafralaisia nälkää näkeviä, kun ruoka ei tahtonut maistua ja lautanen piti tyhjentää. Olenkin vahvasti sitä mieltä, että ruuasta marmattaminen on lähinnä lapsellista tai korkeintaan kultivoituneelle ruokafriikille myönnetty harvinainen erityisoikeus.

Maahan pyrkiville annankin sen neuvon, että kannattaa tutustua paremmin suomalaisen keittiön salaisuuksiin ja sen tuotoksiin. Sieltä löytyy uskomattomia makukokemuksia ja herkkuja, kun asiaan tarkemmin perehtyy. Ja sitä paitsi Suomessa on pakko syödä tai muuten tulee vilu ja horkka. Suomalainen kotiruoka on yksinkertaista, terveellistä ja pelkistettyä, joka valmistetaan pääosin puhtaista raaka-aineista.

Pelkistettyyn suomalaiseen todellisuuteen voi tutustua myös kuuntelemalla Kari Peitsamon aikaansaannoksia.  Muusikko on tehnyt pitkän ja vivahteikkaan uran musiikin saralla. Peitsamo on palavasilmäinen arkipäivän havainnoija ja yhteiskuntakriittinen sananikkari.

"Levylaulaja" on Kari Peitsamon vuonna 1980 julkaistu äänilevy. Silloinkaan joillakin ei mennyt kovinkaan fantsusti, kun Peitsamon mukaan  "äiti kuoli, isä auton vei ja mimmit pihtaa". Voiko sitä enää paremmin tiivistää elämänmenon julmuutta.

Muusikko on sittemmin levyttänyt laulelmiaan oikein urakalla ja taitaa olla peräti Suomen ennätysmiehiä julkaistujen levytysten määrällä mitattuna. Nykyään artisti kulkee päättömänä eikä usko edes Jeesukseen. Mihin mahtaakaan mies urallaan vielä ehtiä? Pysytään toki kuulolla.

Kyllä keulii

Mopon ja varsinkin viritetyn kanssa pitää olla varovainen. Usein se voi keulia jo pienestäkin kaasun käytöstä ja saattaa pahimmassa tapauksessa karata kokonaan käsistä. Nykyisellä hallituksella mopo ainakin pörisee kovasti  ja välillä nokkakin nousee pystyyn. Päätöksiä pitäisi tehdä ja kovalla kiireellä.

Osakkeiden kanssa kauppaa käyvät suomalaiset tai paremminkin niiden omistajat pitäisi äkkiä saada piiloon hallintarekisteriin. Suomalaiset ovat niin kateellista kansaa jottei paremmasta väliä. Ja saataisiinhan ainakin aikaan sellainen mukava ja oikeudenmukainen verosuunnittelu. Maksetaan verot, jos silta tuntuu ja aika harvoinhan siltä tuntuu nykymaailmassa.

Tosin tästäkään kuulemma ei ollut sovittu hallituspuolueiden kesken, mutta menköön nyt samaan piikkiin. Tosin joku persuedustaja lupasi heti aamuyöstä tutustua asiaan ja tehdä oman ehdotuksen arvopaperikaupan säännöistä ja pykälistä. On hienoa, että asiaan perehdytetään kaikella huolella ja sillä vakavuudelle, jota se vaatii. Yö on muutenkin hyvää aikaa uusille ja innovatiivisille ajatuksille.

Soinin uusi ja kiiltävä satapiikkinen kyllä kuopii jo pahemmin. Kypärä päässä tuntuu nuo kavereiden uhittelutkin vain miestä naurattavan. Kevarin kyyti onkin kovaa ja vauhdin hurma sellaista, että se sokaisee jo tanakammankin  puoluepampun pään. Ihan selvästi Soinissa näyttää olevan kunnon "riktaattorin" ainesta. Omat puoluepukarit saavat kyytiä ja siinä ei kysellä eikä perään huudella. Jotenkin tulee niin tuo vanhan Veikon uho ja tuho eittämättä mieleen, kun herraa seurailee. Tosin ylimielisyyteen ei isäVennamo kuitenkaan aikoinaan sortunut.

Mutta mitä se hallitus oikein tsuhnailee. Kovat on puheet ja kova on hätä ja mitään ei tapahdu. Herran nimeen vannotaan yhdessä kuorossa ja poljetaan kimpassa jalkaa, ja päätöksiä ei vain tunnu syntyvän. Moni elinkelpoinen yritys olisi jo suurissa ongelmissa noin hitaan päätöksenteon takia. Taitaa olla käsijarru jäänyt päälle vai mistä se nyt kiikastaa. Vain onko kepukin jo hajallaan kuin hätääntynyt varpusparvi.

Vanhat ja harmaat eminenssit hääräävät taustalla ja tulosta ei vain näytä syntyvän. Olisiko niin, ettei sitä yksimielisyyttä puolueen sisällä nyt sitten olekaan vaikka julkisuuteen muuta kerrotaan. Pekkarinenkin näyttää niin mutrulta vaikka muuta yrittää ja väittää.

"Mikäs täällä? Mitä minä näen? Nyt, nyt te olette vallan erehtyneet. Aijaaa .... poojaat, poojaat. Ei sotaa näin käydä. Eheei. Eheei, ei tämmöisestä sodasta tule niin mitään. Mennäänpäs mokoman suon yli, että heilahtaa", upseeri Kaarnaa suurinpiirtein lainaten. Lopputulos oli tietenkin vähän kehnonpuoleinen mutta ainahan pitää yrittää ja lopettaa se helvetin jahkaaminen.

Ja jos aika käy pitkäksi hallituksen viisaita toimia ja päätöksiä odotellessa, niin ainahan voi laittaa levylautasella menevää ja rämisevää fuusiojatsia. Kazumi vinguttaa kitaraansa niin taidokkaasti, ettei siinä ehdi edes mopoilemaan. On se hurja, on se hurja, sanoo vanha lapparifani.

Viimeistä viedään

Hyvin muistuu mieleen vanhat ajat, kun hallituksen nykyisiä toimia tarkkailee. "Kättä päälle ja käsirahaa", lauloi Hortto Kaalo jo 1970-luvulla. Positiivista toki on, että pahimpia leikkauksia parsitaan, jolloin hoito- ja hoiva-alan duunarit näyttävät säilyttävät  epäsäännöllisten työaikojen korvaukset. Silti hallituksen kaavailemien leikkausten jälki on edelleen ruma.

Leikkauksia on perusteltu muun muassa viennin elvyttämisellä. Tosiasia kuitenkin on, että näillä toimenpiteillä Suomeen ei luoda yhtään uutta työpaikkaa. Leikkausten yksinomainen tavoite on saada valtion budjetti tasapainoon . Ja se, onko valtion budjetti tasapainossa vai ei, ei ole syy vaan seuraus huonosta taloudenpidosta. Tulot eli tässä tapauksessa verotulot eivät ole riittäneet ja valtio on velkaantunut.

Verotuloihin on tehty mittavia ja tietoisia alennuksia viime vuosina. Yksistään yritysten kelamaksujen poistot ja yhteisöveron alennus ovat tehneet lähes kahden miljardin loven verotuloihin. Tuota alijäämäistä aukkoa siis parhaillaan paikataan. Työllisyyden nimissä tehdyt rajut veroalennukset osoittautuivat ns. paskapuheeksi ja suoraksi tulonsiirroksi pääomapiireille. Työttömyys on kasvanut ja pahenee entisestään.

Hallituksen talouspoliittinen viisaus on kovin valikoivaa ja yksipuolista laatua. Sipilän puhe kansalle paljasti pääministerin vajavaisen tietämyksen jopa sisäisestä devalvaatiosta, joita sitten jälkeenpäin oiottiin ja seliteltiin. Valtiovarainministeri Stubb taas nosti inflaatiopeikon esiin viime viikkoisessa budjetin lähetekeskustelussa. Vaarinajattelijaa suorastaan välillä hävettää, kun kuuntelee valtakunnan ylimmän poliittisen johdon ajatuskulkua taloudesta.

Suomen kilpailukyvystä huolehtiminen on poliittista mantraa ja ryhmälaulantaa laidasta laitaan. Valtamedia kirkui otsikoissaan kuinka Suomen kilpailukyky oli taas pudonnut OECD:n tilastoissa. Sanomatta jäi, että olemme edelleen Pohjolan ykkönen. Suomen ongelma ei ole kilpailukyvyn puute vaan julkisen talouden mittava alijäämä, kun verotulot ovat supistuneet.

Suomea johdetaan kuin viimeistä päivää. Tarjontapuolen ekonomistit ovat vallassa ja kuvittelevat halvan työvoiman olevan ratkaisu maamme ongelmiin. Joku voisi puhua jopa kiinalaisesta lähestymistavasta ja kilpailukyvystä. Tosiasiassa kärsimme suhdannepoliittisesta kriisistä ja vientikysynnän puutteesta. Pieni ja avoin talous elpyy ja tulee perässä vasta kun muu maailma saa asiansa kuntoon. Pieniä orastavia merkkejä siitä on jo nähtävillä.

Wish You Were Here on Pink Floydin kymmenes pitkäsoitto, joka ilmestyi jo 1975. Ennen vaan tehtiin näemmä paremmin., kun kuuntelee tätäkin viimeistä hifistin hankintaa. Albumia voidaan luonnehtia myös kunnianosoitukseksi bändin alkuperäiselle perustajajäsenelle Roger Barrettille. "Syd" kärsi mielenterveydellisistä ongelmista ja oli joutunut  eroamaan yhtyeestä jo sen alkuvaiheissa.

"Shine On You Crazy Diamond" on ylistyslaulu nuoruudelle ja hulluudelle. Kyseinen kappale on levyn kantavana ideana molemmin puolin plättyä. David Gilmourin ja Roger Watersin muodostaman johtokaksikon voimin bändistä tuli yhtye, joka sai kulttimaisen aseman musiikkipiireissä. Pink Floydin klassikkolevy saa vieläkin vannoutuneen kyynikon rintakarvat väräjämään. On se vaan niin mieltä sykähdyttävää.