Keitetty kukkakaali oli oikeastaan ainoa ruoka, jota inhosin nuorempana. Nyt olen oppinut pitämään jo siitäkin. Tänään etoo korkeintaan suomalaiset jauhomakkarat, joissa lihapitoisuus on vähän "Sitä Sun Tätä". Edellä mainittu ruokalaji oli muuten aikoinaan kovin suosittua eräässä legendaarisessa turkulaisessa opiskelijaravintolassa, jossa sitä ahmittiin - mikäli ehdittiin - olutkolpakkojen iloisessa kilinässä.
Asuessani Helsingissä kävin usein vietnamilaisessa ravintolassa, jonka omistajaan olin tutustunut. Tuikku oli niitä ns. venepakolaisia, jotka pakenivat Vietnamin sodan kauhuja. Annokset olivat runsaat ja ruhtinaalliset ja opinkin pitämään monista vietnamilaisen keittiön erikoisuuksista. Sääli, että tuokin ravintola on jo hävinnyt Helsingin katukuvasta.
Eilen söin maistuvaa lihasoppaa asunnottomien yössä. Grillimakkaraa, kahvia ja pullaakin oli tarjolla kaikille tapahtumaan osallistujille. YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaista päivää vietetään lokakuun 17. päivä, jos joku ei nyt sattumalta sitä tiedä. Asunnottomien yön logon musta tuli symboloi asunnottomien yöllistä arkea. Tulet sytytetään tasan klo 19.
Suomalainen velli ei sen sijaan tunnu kelpaavan joillekin turvapaikkahakijoille. Hätä ei liene sitä pahinta laatua, kun ruuastakin pitää valittaa. Lapsena kehotettiin muistamaan biafralaisia nälkää näkeviä, kun ruoka ei tahtonut maistua ja lautanen piti tyhjentää. Olenkin vahvasti sitä mieltä, että ruuasta marmattaminen on lähinnä lapsellista tai korkeintaan kultivoituneelle ruokafriikille myönnetty harvinainen erityisoikeus.
Maahan pyrkiville annankin sen neuvon, että kannattaa tutustua paremmin suomalaisen keittiön salaisuuksiin ja sen tuotoksiin. Sieltä löytyy uskomattomia makukokemuksia ja herkkuja, kun asiaan tarkemmin perehtyy. Ja sitä paitsi Suomessa on pakko syödä tai muuten tulee vilu ja horkka. Suomalainen kotiruoka on yksinkertaista, terveellistä ja pelkistettyä, joka valmistetaan pääosin puhtaista raaka-aineista.
Pelkistettyyn suomalaiseen todellisuuteen voi tutustua myös kuuntelemalla Kari Peitsamon aikaansaannoksia. Muusikko on tehnyt pitkän ja vivahteikkaan uran musiikin saralla. Peitsamo on palavasilmäinen arkipäivän havainnoija ja yhteiskuntakriittinen sananikkari.
"Levylaulaja" on Kari Peitsamon vuonna 1980 julkaistu äänilevy. Silloinkaan joillakin ei mennyt kovinkaan fantsusti, kun Peitsamon mukaan "äiti kuoli, isä auton vei ja mimmit pihtaa". Voiko sitä enää paremmin tiivistää elämänmenon julmuutta.
Muusikko on sittemmin levyttänyt laulelmiaan oikein urakalla ja taitaa olla peräti Suomen ennätysmiehiä julkaistujen levytysten määrällä mitattuna. Nykyään artisti kulkee päättömänä eikä usko edes Jeesukseen. Mihin mahtaakaan mies urallaan vielä ehtiä? Pysytään toki kuulolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti