Viimeistä viedään

Hyvin muistuu mieleen vanhat ajat, kun hallituksen nykyisiä toimia tarkkailee. "Kättä päälle ja käsirahaa", lauloi Hortto Kaalo jo 1970-luvulla. Positiivista toki on, että pahimpia leikkauksia parsitaan, jolloin hoito- ja hoiva-alan duunarit näyttävät säilyttävät  epäsäännöllisten työaikojen korvaukset. Silti hallituksen kaavailemien leikkausten jälki on edelleen ruma.

Leikkauksia on perusteltu muun muassa viennin elvyttämisellä. Tosiasia kuitenkin on, että näillä toimenpiteillä Suomeen ei luoda yhtään uutta työpaikkaa. Leikkausten yksinomainen tavoite on saada valtion budjetti tasapainoon . Ja se, onko valtion budjetti tasapainossa vai ei, ei ole syy vaan seuraus huonosta taloudenpidosta. Tulot eli tässä tapauksessa verotulot eivät ole riittäneet ja valtio on velkaantunut.

Verotuloihin on tehty mittavia ja tietoisia alennuksia viime vuosina. Yksistään yritysten kelamaksujen poistot ja yhteisöveron alennus ovat tehneet lähes kahden miljardin loven verotuloihin. Tuota alijäämäistä aukkoa siis parhaillaan paikataan. Työllisyyden nimissä tehdyt rajut veroalennukset osoittautuivat ns. paskapuheeksi ja suoraksi tulonsiirroksi pääomapiireille. Työttömyys on kasvanut ja pahenee entisestään.

Hallituksen talouspoliittinen viisaus on kovin valikoivaa ja yksipuolista laatua. Sipilän puhe kansalle paljasti pääministerin vajavaisen tietämyksen jopa sisäisestä devalvaatiosta, joita sitten jälkeenpäin oiottiin ja seliteltiin. Valtiovarainministeri Stubb taas nosti inflaatiopeikon esiin viime viikkoisessa budjetin lähetekeskustelussa. Vaarinajattelijaa suorastaan välillä hävettää, kun kuuntelee valtakunnan ylimmän poliittisen johdon ajatuskulkua taloudesta.

Suomen kilpailukyvystä huolehtiminen on poliittista mantraa ja ryhmälaulantaa laidasta laitaan. Valtamedia kirkui otsikoissaan kuinka Suomen kilpailukyky oli taas pudonnut OECD:n tilastoissa. Sanomatta jäi, että olemme edelleen Pohjolan ykkönen. Suomen ongelma ei ole kilpailukyvyn puute vaan julkisen talouden mittava alijäämä, kun verotulot ovat supistuneet.

Suomea johdetaan kuin viimeistä päivää. Tarjontapuolen ekonomistit ovat vallassa ja kuvittelevat halvan työvoiman olevan ratkaisu maamme ongelmiin. Joku voisi puhua jopa kiinalaisesta lähestymistavasta ja kilpailukyvystä. Tosiasiassa kärsimme suhdannepoliittisesta kriisistä ja vientikysynnän puutteesta. Pieni ja avoin talous elpyy ja tulee perässä vasta kun muu maailma saa asiansa kuntoon. Pieniä orastavia merkkejä siitä on jo nähtävillä.

Wish You Were Here on Pink Floydin kymmenes pitkäsoitto, joka ilmestyi jo 1975. Ennen vaan tehtiin näemmä paremmin., kun kuuntelee tätäkin viimeistä hifistin hankintaa. Albumia voidaan luonnehtia myös kunnianosoitukseksi bändin alkuperäiselle perustajajäsenelle Roger Barrettille. "Syd" kärsi mielenterveydellisistä ongelmista ja oli joutunut  eroamaan yhtyeestä jo sen alkuvaiheissa.

"Shine On You Crazy Diamond" on ylistyslaulu nuoruudelle ja hulluudelle. Kyseinen kappale on levyn kantavana ideana molemmin puolin plättyä. David Gilmourin ja Roger Watersin muodostaman johtokaksikon voimin bändistä tuli yhtye, joka sai kulttimaisen aseman musiikkipiireissä. Pink Floydin klassikkolevy saa vieläkin vannoutuneen kyynikon rintakarvat väräjämään. On se vaan niin mieltä sykähdyttävää.