Yllytä itsesi

Lavatähti

"Pakko päästä Helsinkiin" soi päässäni istuessani keskiviikkona ekspress bussissa matkalla pääkaupunkiin. Linja-autossa oli tunnelma korkealla ja siitä huolimatta olin ainoa matkustaja, joka pääsi perille asti yhdessä bussikuskin kanssa. Muut olivat uupuneet matkalla tai jostain muusta käsittämättömästä syystä päättäneet hypätä kesken pois. En voi ymmärtää moista käyttäytymistä. Sen verran pitäisi olla kärsivällisyyttä, että jaksaa istua päätepysäkille saakka.

Ja sitä paitsi Helsinkihän on tunnettu monipuolisesta kulttuuritarjonnasta. Minullakin oli vähintään kaksi varteenotettavaa vaihtoehtoa: Tsaikovskin Pähkinänsärkijä -balettiesitys tai sitten Peitsamon soitannollinen ilta. Pitkän pohdinnan jälkeen olin päätynyt Peitsamoon, kun ykkösetkin oli jäänyt kotiin. Olin enemmänkin pikaisella reppureissulla ja ajatellut viihdyttää itseäni kunnon jee-jee meiningillä.

Sture Jazz Bar on pieni ja intiimi ravintola, jossa tutustuu helposti ennestään tuntemattomiin. Uusia tuttavuuksia solmitaan vaivatta ja juttu luistaa. Oli tietysti etukäteen odotettavissa, että paikalla olisi muutama hörhö ja joitakin paikalle muuten vain eksyneitä asiakkaita. En pettynyt odotuksissani. Illasta tulisi varmaankin ikimuistettava tapahtuma, josta muistelisin lämmöllä vielä vuosien jälkeen.

Helsinki pääsee aina yllättämään. Ensimmäisen yllätyksen koin jo baaritiskillä, jossa ystävällinen tarjoilija kertoi, että sulla on vielä 20 minuuttia aikaa juoda talon piikkiin. "Meillä on joulujuhla ja glögiäkin on toki vielä jäljellä", kertoi tarjoilija hymyillen. Voi sitä riemun tunnetta köyhän blogistin rinnassa. Näin sitä täällä suuressa maailmassa vain juhlitaan.

Pöytäseurueeni oli riehakkaalla tuulella. Tasapuolisesti kaksi naista ja kaksi miestä. Keskusteluja käytiin jännittyneessä mielentilassa gryndereistä, jalkapallosta ja muustakin maailman menosta. Pyrimme tietoisesti välttämään poliittisia kiivailuja, olihan nyt juhlista jaloimman aika. Selvästi näkyi, että illasta oli tulossa aivan poikkeuksellisen lämmin ja yllätyksellinen kohtaaminen.

Illan tähti antoi hieman odotuttaa itseään. Kun Kari sitten hieman hölmistyneen näköisenä astui ulko-ovesta sisään rakkaan kitaraansa kanssa, sai hän raivoisat aplodit ja tömistykset. Siirtyessään muutaman pakko ottaa -selfien jälkeen pallilleen ravintolan nurkkaukseen, malttoi tuskin kukaan paikalla ollut olla hiljaa. Tunnelma oli sanoin kuvaamaton.

Ja tulihan se sieltä heti ja ensimmäisenä: "Kauppaopiston naiset". Yleisö suorastaan räjähti ja innokkaimat fanit lauloivat jopa mukana. Suksee oli niin valtaisa, että jopa illan tähti häkeltyi saamastaan suuresta suosiosta ja takelteli jotain käsittämättömyyksiä, joista en saanut mitään selvää. Ilta jatkui toivebiisien muodossa, joita arvovaltainen ja selvästi hyvän maun omaava yleisö sai vapaasti esittää.

Minäkin yritin saada Karin laulamaan Hildasta, mutta hän kertoi jo unohtaneensa niin vanhan kappaleen. Kari on varmasti oikeassa siinä, että kuka niitä vanhoja enää muistelemaan, sitä tikulla silmään. Minulle tuolla ruotsin kielen maikasta kertovalla kappaleella sattuu nyt vain olemaan erityistä merkitystä.

Nimeni on Jukka - takana tukka - edessä highway, näillä mentiin ja suruni oli poispyyhitty. On vain pakko vatkaa ja sen illan tähti kyllä osaa. Pelotteli puheillaan lähipöydän tyttöjä ja heristeli muuten vain suutaan. Vakuutteli moneen kertaan, oliko se nyt kolme vai neljä kertaa, että tällä kertaa yleisö oli aivan poikkeuksellisen hieno. En yhtään epäile Karin vilpittömyyttä tässäkään asiassa.

Illan tähti joutuikin muuttamaan suunnitelmiaan. Alkuperäisen suunnitelmansa mukaan hän oli aikonut siirtyä lepäämään kotiinsa esityksen jälkeen,  mutta tänään hän tekisi poikkeuksen ja jäisi roudauksen jälkeen baariin vetämään niin sanotut perskännit. Minulla valitettavasti ei ollut aikaa jäädä seuraamaan sitä, että toteuttaako artisti uhkauksensa. Oli tullut nimittäin luvattua ystävälleni, että saapuisin ajoissa majapaikkaani.

Torstaina palatessani takaisin kotiini, muistelin bussissa väsyneenä mutta onnellisena edellisen illan tapahtumia. Välillä torkahtelin ja herätessäni horroksesta suupieleni kääntyivät väkisin vinon hymyn tapaiseen. Olin yllyttänut itseni tähän rohkeaan tempaukseen ja tullut perin pohjin yllätetyksi. Ulkona satoi vettä ja räntää ja sisällä linja-autossa vallitsi harras ja kiitollinen tunnelma.