Blogin kanssa oli taas ongelmia kuvien kanssa sählätessä, mutta nyt näemmä taas onnistuu niiden siirtäminen. Blogger alustana on välillä harvinaisen epäselvä ja hyvin käyttäjäepäystävällinen, mutta siihen on nyt tyydyttävä. Asiakaspalvelukin on vähän sitä sun tätä, jos sitä nyt yleensäkään on. Ilmaiseksi ei ilmeisesti saa mitään kovin kunnollista.
Ylellä tuli pari päivää sitten ohjelma vinyylien keräilijästä, jolla on peräti 20 000 vinyylin kokoelma. Keijo, suomalainen ja vanhempaa sorttia olevan mieshenkilö, kertoi erikoistuneensa progressiivisen musiikin keräilijäksi. Täytyyhän sitä nyt johonkin keskittyä, mikäli aikoo pitää harrastuksensa aisoissa. Tuota ohjelmaa seuratessa tuli mieleen, että täällä ollaan vielä pahasti lähtökuopissa.
Ja tuskin koskaan päämääränä on edes saavuttaa moista määrää. Levyjä hamstratessa on syytä olla kranttu, sillä tavaraa on yllin kyllin tarjolla. Ja kun kuitenkin perimmäinen tarkoitus on myös kuunnella ja nauttia musiikista. Keijon levykokoelman kuuntelussa vierähtää reippaasti runsas vuosi vaikka ne pyörisivät nonstoppina levysoittimessa.
Blogisti ainakin kuuntelee usein niitä samoja levyjä, joita on tullut kuunneltua jo lukemattomia vuosia. Ja aina niistä tuntuu löytyvän uutta ihmeteltävää. Sitä samaa ei voi sanoa tuosta suomalaisesta työstä ja sen määrittämisestä. Nytkin Ylellä pyörii sarja "8 myyttiä työstä", joka kuuleman mukaan kertoo totuuksia työstä ja sen olemuksesta.
Tosiasia kuitenkin on, että ei se kerro yhtään mitään uutta. Paikalle on haalittu nk. asiantuntijoita ja muita jo vuosikausia jatkuneen saman monotonisen mantran lässyttäjiä. Ei työ mihinkään ole loppunut eikä työ tekemällä lopu. Kysymys on palkkatyöstä ja palkanmaksajien puutteesta. Pääomalle sen sijaan on jo aikoja sitten keksitty paljon parempia tapoja tehdä itsensä tykö.
Juuri ilmestyneen tutkimuksen mukaan "teollinen vallankumous" hävittää viisi miljoonaa ryöpaikkaa seuraavan viiden vuoden aikana ko. maissa. Todella uusi ja hieno selvitys Maailman talousfoorumin tutkijoilta. Samasta asiasta puhui Ari Ojapelto jo vuosikausia sitten, jos joku vielä sattumalta muistaa tuon yhteiskunnallisen pohdiskelijan. Automaatio ja robotit tuhovat perinteisen työn ja sitä varten on toki varauduttava.
Euroopan unionin aivan yksi keskeisimmistä tavoitteista on dumpata työn hinta mahdollisimman alas. Oikeastaan voidaan väittää, että se on kaiken unionin talouspoliittisen toiminnan perusprinsiippi. Sen pohjalta tehdään kaikki mahdollinen ja mahdoton. Sen varjossa tehdään kaikki yhteiskunta- ja sosiaalipoliittiset päätökset, jotka koskettavat unionin kansalaisia.
Jälki tulee olemaan ruma. Kun tiedetään, että jäsenmaat ovat mm. taloudelliselta rakenteeltaan niin erilaiset. Kovat ajat ovat vasta edessä päin ja nykyinen hulvaton meno lienee vielä lämmittelyä. Vaarana on, että noista samoista lauluista veisataan vielä virttä kovin hartaassa ja herkkätunteisessa mielentilassa. Työ sinänsä ei tule kuitenkaan koskaan loppumaan. Se on vain arvostuskysymys, mitä milloinkin rahassa mitataan.
Tilannetta voi vielä pahentaa se, että omaisuusarvot palautuvat tasolle, joka ei keskiluokkaa enää miellytä. Palkkatyön kysynnän vähentyminen ei voi pitkällä aikavälillä olla vaikuttamatta esim. asuntojen hintoihin. Ja kun vuosikausia raataneet ja säästäneet huomaavat, että sinne ne säästöt hupeni niin avot. Kukaan ei ole enää loppupeleissä tyytyväinen.
Ja jotta muistaisimme mistä olemme aikoinaan tulleet ja minne ehtineet niin loppuun sopii tällä kertaa Väinämöisen loitsu, kun hänet maanpakoon sysättiin:
"Annappas ajan kulua, päivän mennä, toisen tulla,
Taas minua tarvitahan, katsotahan, kaivatahan uuden sammon saattajaksi, uuen soiton suorijaksi, uuen kuun kulettajaksi, uuen päivän päästäjäksi,
Kun ei kuuta, aurinkoa eikä ilmaista iloa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti