Eduskunta teki valtavan tuottavuusloikan, kun jo helmikuun alussa päästiin viettämään valtiopäivien avajaisia. Oli aika palata ansaitun joululoman jälkeen sorvin ääreen ja lopettaa se hengailu kavereiden kanssa. Puheitakin siellä pidettiin ja kansakunta joutui melkoisen hämmennyksen valtaan. Peruspersu Sampo Terhokin oli jossain haastattelussa niin liikuttuneessa mielentilassa, kun kerrankin sanottiin jotain niin osuvaa ja sattuvaa. Ei ollut kuulemma koskaan elinaikansa aikana kuullut Suomen päämieheltä sellaista viisautta ja totuutta, että oikein sydämesta riipaisi.
Niinistöhän puhui niin kuin vain unkarilainen poliitikko, kreikkalainen torimyyjä, baltialainen autokakuppias tai ruotsidemokraatti osaa asiansa esittää. Kansainväliset sopimukset turvapaikanhakijoista ovat perseestä ja sitä rataa. Riittää kuulemma kun osaa sanoa sen taikasanan, "turvapaikka" niin kaikki ovet aukenevat.
Työväen presidentiksi profiloituneen ja vastakkainasettelunkin jo lopettaneen juristin logiikka toimii. Bullerot ovat saaneet mainion ajattelijan ja kansakunnan henkistä tilaa vaalivan suunnan näyttäjän. Lienee auttamattakin selvää, että seuraavissa presidentin vaaleissa on tulossa valtaisa äänivyöry.
Ylipäällikkö ehtikin jo aikaisemmin hoputtamaan ja kannustamaan Niinisalon sotajoukkoja. Pojat ovat pian lähdössä - elleivät jo ole - lähi-itään sotimaan ja neuvomaan, kuinka sillä aseella oikein ammutaan suoraan silmien väliin. Irakissakin pitäisi saada asiat kuntoon ja eihän se tietenkään voi onnistua ilman suomalaista taistelijaa. Valkoisen miehen tuska on käsin kosketeltava. Päämiehessä on selvästi myös kunnon kenraalikuvernööri ainesta.
Rajat kiinni sanoi Sipiläkin ja lähti tapaamaan naapuria. Ehti sitten kiireiltään poikkeamaan Pietarissa. Luulin ensiksi, että pääministeri on siellä talokauppoja hieromassa, mutta jälkeenpäin sitten selvisikin, että huoli onkin tietysti näissä turvapaikanhakijoissa. Niiralastakin oli yksi päässyt livahtamaan Suomen puolelle ja eihän sellainen nyt käy. Ja pohjoisen rajapisteet vuotavat kuin seula.
Medvedillä oli varmasti hauskaa. Lienee ihmetellyt miten siellä Suomessa ei osata edes rakentaa turvallista omakotitaloa miljonäärille. Laupiaan miehen hurskas toive majoittaa turvapaikanhakijoita tyhjään omakotitaloonsa oli mennyt mönkään. On virallisten tietojen mukaan aivan liian vaarallinen lapsiperheelle. Se kuulostaa jo vähän niin kuin yhtäältä ja Pyhtäältä.
Mutta ei meillä ole hädän päivää. Ystävällismieliset Nato-hävittäjät tekevät keväisen lentonsa Suomeen. Päästään taas harjoittelemaan ja treenaamaan yhdessä noiden mainioiden sotakavereiden kanssa. Aina pitää olla vankassa tanassa ja valmiina jonossa, eihän sitä koskaan tiedä milloin päästään oikein kunnolla tositoimiin. Kyllä blogistillakin on taas kerran niin turvallinen olo, että hyvin voi lautasella vaikka levyn panna pyörimään.
Kolmesta naisesta on vuorossa sitten se viimeisin, ei kuitenkaan pahaisin. Anki Lindqvist lienee se herttaisin, jos tällaista ilmaisua sallitaan käyttää. Suuri yleisö tuntee hänet parhaiten lauluyhtye Cumuluksen laulajana, joka saavutti suurta suosiota myös lahden toisella puolen. Ankin sooloura on jäänyt vähemmälle huomiolle. Itse asiassa hän oli niitä ensimmäisiä suomalaisartisteja, jotka olivat lähellä jopa kansainvälistä menestystä.
Ankin muistettavimmat laulut ovat ehkä "Ne Kesäyöt" ja "Jos Nyt Menet Pois"."Syyslaulu" oli sitten se Cumuluksen aikainen suuri hitti. Vaarille Anki on aina ollut kuin se naapurin tyttö, hieman boheemi ja aina sympaattinen. Runoja -levy on taas kunnianosoitus suomalaiselle naisrunoudelle. Bergsrömin Pirjon sovitukset ja Ankin sävellykset on uskomattoman hieno taidonnäyte.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti