Etsivä löytää

Joskus on tullut pohdittua, että mikä sai Etsivän keskuspoliisin työntekijän Urho Kekkosen kääntymään myöhemmällä iällään kansanrintamamieheksi. Miksi Urkki jätti aikoinaan myös Akateemisen Karjala-Seuran? Olihan nuori kajaanilainen koulupoika ollut välillisesti osallisena jo aikaisemmin ns. Heimosodissa ja täyttänyt myöhemmin pyhän valansa vaatimat velvoitteet Suomen sisällissodassa Haminan valleilla.

Mitkä tekijät saivat nuoren ja nousevan politiikon vaihtamaan leiriä. En ole valitettavasti tutustunut Juhani Suomen Kekkos -elämäkertoihin, joista varmaankin löytyisi jotain selitystä oudolle käyttäytymiselle. Vai tuliko mies yksinkertaisesti järkiinsä ymmärtäen reaalipoliittiset tosiasiat vai oliko hänestä tullut kylmästi toimiva ja ajatteleva poliittinen peluri.

Kekkonen on aina herättänyt vahvoja tunteita. Jo tullesssan valituksi Suomen Tasavallan Presidentiksi, häntä parjattiin ja pilkattiin kuin pahaisinta maanpetturia. USA ei edes koskaan lähettänyt onnittelusähkettä vastavalitulle päämiehelle. Myöhemmin Lasse Lehtinen on käyttänyt elämästään kymmeniä vuosia mustatakseen Suomen pitkäaikaisimman valtionjohtajan mainetta. Kekkoslovakiakin on tuttu sanana lähes kaikille suomalaisille.

Katsoin joku päivä sitten ajankohtaisohjelmaa, jossa paikalla oli neljä osallistujaa. Aiheena olivat hallituksen kaavailemat leikkaukset ja niin edelleen. Kaksi politiikkoa puhuivat oman agendansa ja virkansa puolesta, yrittäjä yritti valottaa pienyrittäjän ongelmia ja kaupan kassa kertoi omista näkemyksistään. Ohjelmaa katsellessa blogistin valtasi suorastaan kekkosmainen olo. Kaupan kassa vaikutti olevan ainoa keskusteluun osallistuva, joka oli aidosti järjissään.

Pienituloinen nainen esitti selvästi omat mielipiteensä ja toi esiin omat huolensa. Hän ymmärsi konkreettisesti reaalipoliittisen asemansa ja kertoi sen, että missä arkipäivässä tosiasiassa mennään. Hyvätuloiset miehet sen sijaan hykertelivät tyytyväisinä ja olivat kiitollisia omiin suuriin palkkatuloihinsa. Melkein tuli mieleen, että "kellä se mahtaa olla se isoin peli" oli meneillään.

Naisesta paistoi sen sijaan rehellisyys ja aitous ja ehkäpä se juuri viehätti myös Urkkia. Aito hätä  ja huoli toimeentulosta. Kun Suomessa aikoinaan paukkui sadantuhannen työttömän raja rikki niin Kekkonen julisti maahan hätätilan. Ja kansalle järjestettiin myös töitä ja uskoa paremmasta huomisesta. Puheet ja teot olivat totta ja selittelyille ei jäänyt sijaa. Esimerkiksi Kostamuksen kaivoskombinaatin rakennustyöt toivat töitä tuhansille suomalaisille ja etenkin kainuulaisille perheille.

Kekkonen tunnettiin kansan miehenä ja kansan presidenttinä. Ryypätä ja rällästää ehti kunnolla sitten perässähiihtäjien ja muiden poliittisten pyrkyreitten kanssa. Hovi tanssi ja hoilasi päämiehen pillin mukaan. Ja se on jättänyt jälkeensä tietenkin monia katkeria ja suivaantuneita nuoleskelijoita. Etenkin demareille se ollut kova paikka. Mauno Koivisto ryhtyikin ensi töikseen kaventamaan presidentillisiä valtaoikeuksia, jotta tulevaisuudessa säästyttäisiin moiselta kurimukselta.

Mutta eihän se Kekkosen vika ollut, ettei porukoissakaan pärjätty. Kun sitä kykyä ja taitoa ei löydy ja kauhallakaan ei tietysti voi vaatia kun lusikalla vaan on annettu. Se on niin yksinkertaista. Kekkosen aikaan maa eli tavallaan ja vieraat kävi ajallaan. Nyt tänne tullaan pyytämättä ja jopa erikseen kutsumatta. Taas roikutaan yhdessä raakkuen jonkun suuremman perässä sen kummemmin omiaan ajattelematta. Suomen lähes hämmästyttävän yksituumaisen valtaeliitin älyllinen ymmärrys on kovin vaatimatonta luokkaa.

Väitän, että ajattelevaa suomalaista ei kuitenkaan pitkään voi huijata. Uskon, että tavallisen suomalaisen taju ja maalaisjärjen taso on keskimääräisesti korkeammalla tasolla kuin eliitti voisi olettaa. Kyllä se sieltä löytyy. Ja ainakaan sitä ei pitäisi ylenkatsoa missään olosuhteissa. Ja ehkäpä se pitäisi todella ottaa vihdoinkin tosissaan vähän niin kuin Kekkonenkin teki aikoinaan.