Ruotsalainen kärysi taas

On se kumma, että tuota dopinkii ei vieläkään ole saatu poistettua läntisessä naapurimaassamme Ruotsissa. Maailmanmestari kärähti ja taisi kovaa juokseva rouva olla peräti kolmas käry ko. maassa lyhyeen aikaan. Kenellekään se ei tietenkään tullut yllätyksenä, kun mitaleja on saatava. Keinot ja konstit siihen kyllä löytyvät. Tahtotila on kova myös huippu-urheilussa.

Ukrainalainen ampumahiihtäjä kärähti jokin aika sitten ja Amerikassa doping -urheilulla on tunnetusti pitkät ja traditionaaliset perinteet. Moninkertainen olympiavoittaja ja maailmanmestari Carl Lewis on parhaana esimerkkinä siitä, miten vilpillä ja vilunkipelillä tehdään sankareita. Tänäänkin "puhdas" urheilija sadan metrin juoksun lähtöviivalla on harvinaista ja katoavaista luonnonvaraa. Luomulla ei näemmä nopeasti ja pitkälle pötkitä.

Kansainvälinen yleisurheiluliitto (IAAF) asetti Venäjän jokin aika sitten väliaikaiseen kansainväliseen kilpailukieltoon dopingin takia. Mitä tekee IAAF nyt suuressa viisaudessaan? Blogistin melestä ruotsalaisilta yleisurheilijoilta on ehdottomasti kiellettävä kilpailu kansainvälisillä kentillä ennen kuin sotkut selvitetään. Ruotsalaisesta dopingista näemme tälläkin kertaa tosin vain ja ainoastaan pintaraapaisuja. Ongelman ydin on paljon syvemmällä.

Siitä kertoo hyvin esimerkiksi seuraava tilasto. Kun Venäjällä tehdään doping -testejä 8000 niin Suomessa samaan aikaan testien lukumäärä on vajaa 200 ja Ruotsissa peräti 80. Kun ei testata, niin ei kärytä. Niin simppeliä se on. Mikäli ruotsalaiset urheilijat olisivat samanlaisen kontrollin alaisena kuin muualla niin  käryjen määrä olisi huomattavasti suurempi. Mutta tästähän tietysti ollaan hiljaa suuren, yhtenäisen ja maksavan urheiluperheen piirissä.

Ja homma jatkuu niin kuin ennenkin. Norjalaiset astmaattiset hiihtäjät voittavat kaikki hiihtomatkat, amerikkalaiset pikajuoksijat kipittävät ja kirittävät niin kauan kunnes käry käy, afrikkalaiset ostourheilijat hoitavat pitkät juoksumatkat jne. Kansainvälisestä huippu-urheilusta on tullut rahamiesten ja poliittisten pelureiden temmellyskenttä.

Vannoutuneelle suomalaiselle penkkiurheilijalle se on tietenkin kova paikka, että paras ei aina voita. Epärehelliset keinot palkitaan ja reilut häviävät jalossa kilpailussa. Ja varmaa on vain se, että kaikkein pahimmat doping -tapaukset pimitetään ja salataan niin kauan kuin se suinkin on mahdollista. Nykypäivän huippurheilu on suoraan sanottuna rappiolla.