Fernando Moraisin kirja kertoo ns. Miamin viisikosta, joka Suomessa on jäänyt vähälle huomiolle. Kirja vilisee "herkullisia" yksityiskohtia ja se on tarkkanäköinen. Viisikko on kerännyt runsaasti sympatiaa maailman muilla tiedostavilla turuilla ja heidän vapauttamistaan vaadittiin aikoinaan turhaan moneen otteeseen. Keskeistä teoksessa on, että Morais kiistatta osoittaa USA:n kaksinaamaisen suhtautumisen sanaan: terrorismi.
Aluksi on syytä kertoa hieman taustatietoja. Kuuba lähetti USA:han 1990 -luvun alussa joukon agentteja, joiden tarkoituksena oli vakoilla lähinnä Floridassa ja etenkin Miamin seudulla toimivia pääosin kuubalaisten pakolaisten perustamia äärijärjestöjä, joiden perimmäisenä tavoitteena oli viime kädessä murhata Fidel Castro. Castron dynastia oli tuhottava hinnalla millä hyvänsä. Ja siihen käytettävät keinot ovat tuttuja kaikille maailman terroristeille.
Neuvostoliitto, Kuuban suurin talouden tukijalka, oli hajoamassa. Kuuba oli ajautumassa taloudelliseen ahdinkoon ja sitä yritettiin käyttää häikäilemättä hyväksi. Floridasta lähetettiin pienlentokoneita ja veneitä, joilla kuljetettiin mm. pommeja, aseita ja muuta tuhotöissä tarvittavaa materiaalia. Pommiattentaatit kohdistettiin tarkoituksella mm. Havannan ja Varaderon turistihotelleihin ja rannoille. Olihan turismista tulossa yksi Kuuban merkittävä tulonlähde.
Yksittäisistä terroriteoista on tunnetuin jo vuonna 1976 tapahtunut pommi-isku. CIA:n agentit Hernán Ricardo Lozano ja Freddy Lugo poistuivat lentokoneesta välilaskun aikana Barbadoksella. "Homma hoidettu" lähti viestinä tilaajille ja kuubalaisen lentoyhtiön lennolla numero 455 räjähti pommi sen jatkaessa matkaa kohti Jamaikaa. Kaikki koneen 73 matkustajaa kuolivat.
Luis Posada Carriles on tunnetuin terroristeista ja myös edellä mainitun lentokoneeseen asetetun pommin pääarkkitehti. Lempinimeltään "Bambin" Curriculum Vitae saa kenen tahansa amatööriterroristin kateelliseksi. Ansioluettelo on pitkä ja sieltä löytyy mitä uskomattomimpia tempauksia, joihin hänen johtamansa järjestöt ovat syyllistyneet Kuuban vastaisissa terroriteoissa. Arvioidaan, että yli 3000 ihmistä on saanut surmansa näissä terrori-iskuissa.
Posada Carriles on istunut vankilassa moneen otteeseen. Vuonna 2007 hänet kuitenkin taas vapautettiin teksasilaisesta vankilasta Bushin suostumuksella. Ilmeistä oli, että terroristilla oli liian tiiviit kytkennät CIA:han. Tietoja ei haluttu levitellä ja Carriles pääsi takaisin harrastuksena pariin. Sanomattakin on selvää, että hänen syyttämättä jättäminen herätti voimakkaan vastalauseryöpyn kansainvälisesti tiedostavassa mediassa. Hänen vapauttamisensa vie viimeistään uskon maan käymältä sodalta terrorismia vastaan.
Bill Clintonin vuonna 1996 Helms-Burton -lain allekirjoitus oli tarkoitus olla se viimeinen sinetti Kuuban talouspakotteille ja velvoittaa samalla myös muu kansainvälinen yhteisö noudattamaan USA:n tahtoa. Siitä huolimatta mm. kanadalaiset olivat ja ovat edelleen tiiviisti mukana Kuuban nikkelintuotanto- ja espanjalaiset hotellibusineksessä. Kansainvälisen oikeuden vastaisen sopimuksen, jo vuonna 1962 käynnistyneen kauppasaarron purkamista vaadittiin usein mm. YK:n yleiskokouksissa.
Jimmy Carter oli vähällä päästä presidenttikaudellaan jo sopimukseen Fidel Castron kanssa. Epäonnekseen hän kuitenkin teki vuonna 1980 päätöksen, jossa jokainen kuubalainen toivotettiin tervetulleeksi. Tuolloin lähes 130 000 kuubalaista "pakeni" Havannan lähellä sijaitsevasta Mariellan satamasta Miamiin. CIA sai jossain vaiheessa selville, että 40 000 pakolaista oli enemmän tai vähemmän rikollisia sanan täydessä merkityksessä. Sana oli kiertänyt Kuuban vankiloissa, että USA tulee pitämään heistä jatkossa huolen. Kuuban historian suurin muuttoaalto kesti viisi kuukautta.
Vaikka Carterin lyhyt presidenttikausi oli täynnä sotkuja mm. Iranin kanssa, häntä voidaan kuitenkin luonnehtia Kuuban "ymmärtäjäksi". Hän tiedosti selvästi, että talouspakotteet kohdistuisivat ennen kaikkea kuubalaisten jokapäiväiseen elämään. Carter myös kävi Kuubassa vuonna 2002 pelaamassa baseballia Fidelin kanssa. Siihen tietysti oli ensin hankittava lupa maailman tunnetuimmalta sotarikolliselta, George W. Bushilta.
Kuuban lähettämät agentit olivat FBI:n tarkassa seurannassa jo vuodesta 1995 lähtien. Siellä tiedettiin tarkkaan, mitä he touhusivat. Pidätykset tehtiin vuonna 1998. Tuomiot olivat suhteettoman pitkiä niille, jotka eivät suostuneet yhteistyöhön ja Miamin viisikko kuului tähän ryhmään. Yksi heistä sai jopa kaksi elinkautista. Monta vuotta kestäneissä oikeudenkäynneissä ei pystytty osoittamaan, että he olisivat vakoilleet USA:ta. Kohtuuttoman tuomion saaneita kuubalaisia vaadittiin vapautettaviksi.
Kuubaan terroritekoja tehneet porskuttavat sen sijaan niin kuin ennenkin. Ketään heistä ei tuomittu ja toiminta jatkuu niin kuin ennenkin. Terrorismilla näyttää olevan USA:ssa olevan kovin monet ja erilaiset kasvot. Miamin viisikko on nyt vapaa. Kolme viimeisintä jäsentä vapautettiin vaihtokaupassa Alan Grossiin lopullisesti vuonna 2014.
Moraisin kirja on elävästi kirjoitettu ja maanläheinen. Se tuo esiin myös sen, että miten ns. henkilökohtaisilla kontakteilla hoidetaan diplomaattisia suhteita. Nobel -kirjailija Gabriel Garcia Márquezkin toimi joskus viestinviejänä ko. valtioiden päämiesten välillä. Tämä kirja päihittää keksityt agenttitarinat mennen tullen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti