Urbaanisanakirja määrittelee nilkin pikkupomoksi ja vastenmieliseksi henkilöksi. Toisessa sivistyssanakirjassa nilkki määritellään alemmaksi esimeheksi, lieroksi ja luikeroksi. Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja määritelmää. Tietyntyyppinen nilkkiys liitetään usein politiittisen mandaatin hankkimiseen, jossa sujuvapuheiset ja lipevät ehdokkaat yleensä menestyvät kaikkein parhaiten.
Keskeinen päämäärä vaaleissa on aina ns. äänten kalastaminen hinnalla millä hyvänsä. Toisten mustamaalaus ja kaikenlaiset mahdolliset lokakampanjat kuuluvat tietenkin kuvioon. Äärimmäisenä esimerkkinä voidaan mainita parhaillaan käynnissä oleva amerikkalainen presidenttikisa. Ehdokkaiden nilkkimäiset otteet vielä korostuvat tilanteessa, jossa äänestäjällä on vain kaksi mahdollisuutta eli joko painaa on- tai off -nappulaa.
Sinänsä jo tuo pelkkä kaksinapainen vaihtoehdottomuuden tila on täydellinen demokratian irvikuva. Lisäksi demokraattisen päätöksenteon pohjana pitäisi aina olla tietty neutraalisuus ja kompromissien etsiminen. Ehkä oudointa puhtaan demokratian ajatusmaailmassa edustaa se toiminta, jossa istuva presidentti osallistuu niin aktiivisesti vastapuolen ehdokkaan parjaamiseen. "Joko olet meidän puolella tai sitten olet meitä vastaan" toimii hyvin huonosti demokratian sisällä.
Suomen ylivoimaisesti kunnioitettavin ja menestynein nilkki löytyy persujen mahtavasta yhteisrintamasta. Suurnilkki Soini keräsi aikoinaan äänestäjien äänet vastakkainasetteluun perustuvassa vaalikampanjassaan. Miehen antamat vaalilupaukset vedettiin samalla hetkellä vessanpöntöstä alas, kun lopullinen vaalitulos selvisi. Äänestäjäkuntansa aliarvioiminen ja suoranainen halveksunta kuuluvat olennaisesti nilkin luontevaan toimintaan. Lisäksi Soinilla näyttää edelleenkin olevan yllin kyllin aikaa jatkaa parjauskampanjaansa omassa blogissaan.
Vastuu painaa ja jytkystä näyttää tulevankin kunnon tuhnu vaikka Soini kuinka rukoileekin omaa jumalaansa polvet ruvella. Täydellinen takinkäännös ei liene kenellekkään tiedostavalle äänestäjälle yllätys. Pettymys se on kuitenkin niille kymmenille tuhansille äänestäjille, jotka uskoivat miehen sanaan. Setelirankaisen Soinin kerrotaankin jo havittelevan jotain "tärkeää tehtävää" ulkomailla. Lieneekö odottamassa peräti Paavin audienssia vai onko sopivansuuruinen ane kenties mielessä.
Pikkunilkkejä Suomen poliittisessa pelikentässä löytyy sitten yllin kyllin. Stubb tunnetaan sujuvasanaisena pellenä, joka ehti kokemaan vielä äänenmurroksen myöhäisellä iällään. Lipevästä ja asiansa osaamattomasta politiikosta näyttää kuitenkin tulleen rasite kokoomuksen sisällä. Vaihtoon taitaa mennä ja SOS:ia pukkaa SSS:n tilalle. Tosiasia kuitenkin on, että "nilkki on aina nilkki vaikka sen voissa paistais" vai miten se menikään.
Ylivoimaisesti rehellisin pikkunilkki löytyy ainakin vielä vähän aikaa RKP:n eturivistä. Haglund kertoo reilusti olevansa Nato -miehiä, uskoo ruotsin kielen jumalallisuuteen ja uhittelee ajavansa vielä yhteispohjoismaista "unionia". Rehellinen pikkunilkki viihtyy isoissa pöydissä ja kun ovi pantiin kiinni, niin turhautuu sitä nyt vähemmästäkin. Nilkillä pitää olla toki valtaa ja kavereita, jotta päästään pätemään. Haglund huomasi liian myöhään olevansa väärässä puolueessa ja poistuu sen takia näyttämöltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti