Venäjän passin omaavat Suomen kansalaiset ovat taas saaneet tuta, että miten epäluotettavia ja vaarallisia he ovatkaan silloin, kun on kysymys Suomen turvallisuudesta. Kaksoiskansalaisuus nähdään uhkana, jos passi sattuu olemaan venäläinen. Suomen venäläiset on nostettu tikun nokkaan ja Pasilan Iso Trollipaja on vaahdonnut asiasta illasta toiseen. Tv -ohjelmissa on käynyt jos jonkinmoista asiantuntijaa ja haastateltavaa jakamassa viisaita varoituksen sanoja.
Olen itse käynyt armeijan ja tupakaverina sattui olemaan kaksoiskansalainen. Hänellä oli Espanjan ja Suomen passit. Ihmettelin jo tuolloin, miksi hän oli tullut vapaaehtoisesti Suomeen suorittamaan asepalvelusta, johon häntä ei mikään laki velvoittanut. Alokas kertoi kuulleensa, että Suomessa saisi hyvän sotilaskoulutuksen ja kuntokin nousisi samalla. Siitä, että tiesikö hän antamansa sotilasvalan vaateet, en ollut ihan varma. Keskustelujemme perusteella päättelin, että häntä tuskin näkyisi Suomen kamaralla, jos tositilanne tulisi kyseeseen.
Kaveri ajatteli rationaalisesti ja kaukoviisaasti. Sai hyvän koulutuksen ja oppi tuntemaan metsässäolon ihanuuden täyspakkaus selässä pahimmillaan jopa 40 asteen pakkasissa. Muistan vieläkin elävästi tilanteen, jossa olimme ajelleet pyörillä jäisillä hiekkateillä parikymmentä kilometriä yömyöhään siirtyessämme uusiin asemiin. Odottamamme leirivarusteet, teltat ja kamiinat olivat tietenkin myöhässä. Oli selvää, että siinä vaiheessa jo osa pojista kärsi varsin pahoistakin paleltumavammoista. Onneksi kuitenkin siitä selvittiin hengissä.
Tosin kaikki eivät varusmiesajastaan hengissä selvinneet. Olimme kerran lähdössä sotaharjoituksiin ja kuunnellessamme kapteeniin lähtökäskyä kasarmin pihalla tuli yllättäen tieto, että harjoitukset on peruutettu vakavan onnettomuuden takia. Myöhemmin sitten selvisi, että kuorma-auton lavalla olleet toisen komppanian viisi varusmiestä olivat kuolleet matkalla samaisiin harjoituksiin. Tuohon aikaan kaikki reput, varusteet, aseet ja leirikamppeet olivat avolavalla, jossa ei mitään turvakaiteita ollut. Päivä oli 4.5.1976.
Auto ajoi sillalta jokeen ja kaatui, jolloin kyydissä olleet yksinkertaisesti jäivät puristuksiin ja hukkuivat. Lavalta oli mahdoton päästä pois sikin sakin olevien rojujen keskeltä. Irvokkainta asiassa oli se, että joessa oli vettä vain runsas metri. Tuon tapahtuman jälkeen joukkojen kuljetuksiin käytetyt kuorma-autot saivatkin turvakaiteet. Armeija oli ja on vaarallinen paikka. Tyytyväinen täytyy olla, että vielä ollaan elävien kirjoissa vaikka oli se blogistillakin kerran todella lähellä. Mutta se onkin sitten jo kokonaan toinen juttu.
En yhtään ihmettele, että Suomen puolustusministerinä toimiva perusnatsi on huolestunut varusmiesten ja -naisten lojaalisuudesta. Hänhän on tunnettu jääkäriliikettä ja pyhää heimoaatetta ihannoiva uskonsoturi. Suomalaisia fasisteja hän pitää "ilkikurisina kepposten tekijöinä", mikäli hänen kirjoituksiaan on uskominen. Lapuan liikkeen aikoinaan tekemät muilutukset saavat ministeriltä röhönaurun. Hän viihtyykin mielellään tilaisuuksissa, jossa ihannoidaan suurta Suomea ja sen kaikkia sankarisotureita.
Mutta Jussi Niinistö matkustaakin ykkösluokassa. Tosin täytyy myöntää, etten kuuna päivänä olisi kuvitellut kokevani eläessäni vielä sellaista tilannetta, jossa Helsingin toreilla huudellaan eläköötä kansallissosialismille. Itsenäisyyspäivänä 2016 tuo kaikki oli totta. Niinistöjen valtakaudella näemmä kaikki on mahdollista. Lähes rasistisiin mittasuhteisiin paisunut Suomessa asuvien venäläisten ajojahti on tästä vain yksi käytännön esimerkki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti