Kuka uskalsi viedä Niinistöstä tehdyn kirjan ensimmäiset ja viimeiset sivut, kuuleman mukaan tyhjiä olivat sivut, sen valkoisuutta heijastaen. Veikö ne kasakka, joka kuulemma vie kaiken, mikä irti lähtee. Tuskin siinä toisaalta mitään menetettiin, yhtäältä ja pyhtäältä koko onneton tarina.
Suomessa on paljon hyviä sanontoja ja toteamuksia. Kielemme on rikas niin mieleltään kuin sielultaan ja erityisesti ajatusmaailmaltaan. Vastakkainasettelun aika on ohi, nyt on komentotalouden paikka, on niitä uusia ja käyttökelpoisia toteamuksia ajan henkeä mukaellen. Nilkki on nilkki vaikka sen kermalla kuorruttais on niin sopeva ilmaus, että päätä huimaa. Sauli kävelee koiran kanssa, Sauli istuu portailla ja Sauli juo kaljaa, iihaanaa media.
Pasilan Iso Trollipaja jatkaa valehteluaan. Rönkä joutui oikaisemaan viimeisimmän valeen oikein eilisissä pääuutisissa. "Ei juurikaan" muuttui "murto-osaksi", jos joku tarkkavainen huomasi. Otti koville ja se näkyy jo naamasta, kun lakkaa hokemasta. Mutta tärkeintä onkin vastata kysymykseen, että kuka uskaltaa ajaa Jyskyjärven kautta.
No Suistamön Sähkö tietenkin. Tuo mainio joskus jopa etnotranssiinkin välillä uppoutuva nelikko, todistaa, että haitarillakin voidaan musisoida siinä kuin kanteleella tai jouhikolla. Karjalainen rytmi ja poljento sekoitettuna kaikkiin mahdollisiin genreihin nivoutuu yhteen mallikkaasti etten sanoisi jopa tanssittavalla tavalla. Ei ihme olekaan, että haitaristi Anne-Mari Kivimäki palkittiin viime vuonna vuoden etnoartistiksi. Suosittelen lämpimästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti