Vaihda jo levyä

Olen huvittuneena seurannut ammattiyhdistysliikkeen ja hallituksen välistä kiistaa työntekijän irtisanomisen helpottamisesta alle 10 henkeä työllistävissä pienyrityksissä. Sen, että pääministeri Sipilä toimii Brysselin ukaasien ja Elinkeinoelämän keskusliiton toivomusten mukaan, ei pitäisi olla kenellekkään yllätys. Viimeisin tempaus on vain normaalia jatkumoa sille kehitykselle, jota nykyinen hallitus on noudattanut koko olemassaolonsa ajan.

Kun pirulle antaa pikkusormen niin se vie pian koko käden. Tämä piru on tehnyt sen jo monen monituista kertaa ja tulokset puhuvat puolestaan. Suomessa elää miljoona ihmista köyhyysrajan alapuolella, 570 000 ihmista on ulosotossa ja parisataa yli 65-vuotiasta tekee itsemurhan joka vuosi. Luvut puhukoon puolestaan. Ja jos sekään ei auta, niin Nato tulee ja Nato tappaa. Pian taas Nato-hävittäjät pörräävät Suomen ilmatilassa harjoittelemassa ja etsimässä sopivia kohteita.

Yllättävää on myös se väite, että työntekijän potkuilla kuulemma pelastetaan Suomen talous ja työllisyys lähtee kasvuun. Ekonomistina uskallan olla eri mieltä. Sellaista oppikirjaa ei eteeni vielä ole tullut. Ja sitäpaitsi pienissä yrityksissä henkilökemiat pelaavat siinä määrin, ettei siellä kukaan viihdy, jos ei tykätä. Paineet ovat sen verran kovat. Koko kiistan taustalla on tietenkin se, että Sipilän hallitus kouristelee viimeisiään ja hyvä niin.

Vinyyliharrastus on tunnetusti kallista. Ylläoleva levy (Wigwamin ensipainos) on parhaillaan myynnissä netissä ja siitä on tarjottu jo 1200 euroa. Mikäli vielä liite löytyy niin ostaja on valmis maksamaan tuosta soittajapoikien itse piirtämästä levystä 1500 euroa. Saa nähdä mihin hinta vielä mahdollisesti nousee.

Jos hinta nousee niin tietenkin kannattaa vaihtaa levyä ja vielä kätevämpää vaihtaa toiseen formaattiin. Blogisti on innokas analogisen musiikin suurkuluttaja ja C-kasetit ovat nousseet taas arvoon arvaamattomaan. Muistan hyvin vielä ajan, kun itsekin halveksin moista muovikapistusta. Nyt on mieli muuttunut ja kasettia venytetään kotona kuin viimeistä päivää.

Tämäkin kasetti on kipputorilöytö, ja vinyylinä sitä ei ilmeisesti ole edes saatavilla. Uskomatonta miten hyvin tuokin vielä soi. Ja kun soittopelinä on vielä Tascamin yhdistelmälaite niin soundikin on kohdallaan. Niin, että hyvät lukijat älkää heittäkö niitä kasetteja roskiin vaan pankaa soimaan ja tulette hämmästymään. Ja ajatelkaa vielä sitä, että joku kertoisi juuri kuunnnelleensa Suomen ensimmäista rock-tähteä digitaalisella äänilaitteella. Sehän tuntuu on jo suoranaiselta pyhäinhäväistykseltä.