sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Presidentillä ei merkitystä

Presidentti Mauno Koiviston omaatuntoa kolkuttaa. Liian paljon tuli luovutettua presidentillistä valtaa. Tämä näkyi myös Tasavallan Presidentti Tarja Halosen kahdella kaudella, ensimmäinen meni vielä valtakamppailun merkeissä, toinen sitten jo luovutetussa ja karsinoidussa tilassa. Vaikka tahtoa ja kykyä olisikin, niin valta puuttuu ja silloin keinot ovat vähissä.

On hieman huvittavaa seurata, miten tänään varsinaisena vaalipäivänä valtamediassa kirjoitetaan valituksi tulevan presidentin toimenkuvasta. Hänelle puetaan melkein jo Paavin kaapua ylle, rakennetaan yhteiskunnan korkeimman arvojohtajan paikkaa ja toivotaan jopa uutta maallista arkkipiispaa. Nähtävästi presidentin halutaan olevan hankalissa paikoissa sormi pystyssä ja kertovan: tsot, tsot, noin ei tavallisen rahvaan saisi tehdä.

Ei saa sortaa muita ja pitää muistaa osata käyttäytyä. Kiusata ei saa ketään ja vähemmistöjä ei saa syrjiä. Vaikka Halonen arvojohtajana onkin nostanut edellä mainittuja asioita esiin, tulokset ovat vain kovin köppäiset. Yhteiskunta on eriarvoistunut riippumatta Halosen viisaista puheista. Yksi harvoista asioista, jossa puheilla on ollut katetta, löytyy siinä, että samaa sukupuolta olevasta rakkaudesta on tehty yhteiskuntakelpoinen ja hyväksytty ilmiö.

Arkipäivässä ihmisten asenteet ja käsitykset maailman menosta ovat pikemminkin jyrkentyneet kuin lähentyneet. Presidentin puheilla ei siis paljon ole merkitystä. Johtuuko se sitten siitä, että todelliset päätökset, jotka vaikuttavat yhteiskunnan eriarvoistumiseen, tehdään aivan muualla. Tarvitaanko Suomeen vielä yhtä moraalisaarnaajaa, on täysin oikeutettu kysymys. Kun todellinen ja nimellinen valta on ristiriidassa, jälkimmäinen jää aina tappiolle.

Mielenkiintoista on myös havaita Tasavallan Presidentin ulkopoliittinen valta ja sen käsittely valtamedioissa. Se näkyy selkeästi Euroopan unionin asioita puitaessa. Sieltähän Halonen heitettiin ulos ruokalautasten kera. Ilmeisesti on siis niin, että unionin asiat ovat jo sen verran suomalaista sisäpolitiikkaa, että suomalaisen arvojohtajan on syytä pysyä mahdollisimman etäällä sieltä. Ulkopolitiikkaa löytyy enää vain  EU:n ulkopuolelta.

Vaarinajattelija on sitä mieltä, että nyt käytävät presidentin vaalit voivat hyvinkin olla viimeiset. Ei kansaa kannata turhaan juoksuttaa vaaliuurnilla. Parempi sanakin tuolle instituutiolle jo löytyy. Uutta kuvernööriähän tässä kansa on valitsemassa. Eikö olekin soma lisä jo oman komissaarin lisäksi. Sitä suuremmalla syyllä vielä ehtii äänestämään sen viho viimeisen kerran ennen sitä toista kierrosta ja muistakaa äänestää oikein.

6 kommenttia:

  1. Presidentin vallan karsiminen on puolueiden päämajoissa tehtyjen päätösten toteuttamista. Kansanvallasta on turha puhua kun eri puolueiden eliitti on päättänyt vallan keskittämisestä, äännestäjät vaan vikisee. Kas kun eivät tavoittele tehokkaampaa syytesuojaa poliitikoille. Jokainen puolue on vaarassa joutua syytteeseen esim. lahjuksista, yhdessä jos sovitaan niin eiköhän se syytesuoja järjesty. Puoluevallalle tarvittaisiin todella vastapainoa, nykymeno on vastenmielistä.

    VastaaPoista
  2. Mikähän presidentin vallan karsimisen lopullinen tavoite mahtoi ollakaan? Oliko vallan kaventamisen tarkoituksena hakea suojaa presidentille? Kun ei tarvitse tehdä mitään, niin ei tule virheitä eikä mokia.
    No, nyt kansa on puhunut ja antanut mandaatin kahdelle ehdokkaalle jatkaa toiselle kierrokselle. Yllättävää ensimmäisen kierroksen tuloksessa oli naisehdokkaiden saama huono kannatus. Halosen siloittama tie ei ollut eduksi naisille. Vai pitäisikö tästä vetää johtopäätös, että naiset yhden naispresidentin saatuaan ja koettuaan, kaipaavat kuitenkin maalle isähahmoa. Urkin henki elää!!!

    VastaaPoista
  3. Lipponen ei juuri hurmannut naisia tai muitakaan 'vahvana isähahmona'. Demarit sai turpaansa kun typeryyttään ottivat ehdokkaaksi pönöttävän mr.besserwisserin. Soinin tähti näyttää olevan myös laskussa. Eduskuntavaalien äänivyöry p-rsuille oli Soinin karismaattisesti vetämän populismikampanjan ansiota. Nyt on sekin kuherruskuukausi ohi. Väyrysen menestys kielii, että hänen mielipiteensä puhuttelivat. Hänen henkilökohtaisen suosion kasvu yllätti varmaan kepun puoluejohdon. Kannattaisi johdon nöyrästi myöntää, että Paavon linja on ehkä avain puolueen menestykseen tulevissa koitoksissa.

    VastaaPoista
  4. Kyllä Väyrynen oli se paras vaihtoehto. Kolmanneksi jäi ylivoimaisesti tarkkanäköisin ehdokas taas kerran. Etelän herrat ja ketkut päättävät, ei auta hammasten kiristys, koska niin se vain menee.

    VastaaPoista
  5. Hyvä, että on mielipiteitä. Se tietää vain sitä, että tulevissa Etelä-Suomen kuvernöörivaaleissa riittää jännitystä ja vaarallisia tilanteita loppuun saakka. Vai jokohan tuo väsy alkaa painaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Väyrynen olisi kyllä ollut mielenkiintoisin haastaja Niinistölle. Pelkäänpä pahoin, että vaalien toinen kierros mennään konsensushengessä ja niistä tulee harmaan latteat. Väykky asiansa osaavana olisi tuonut kaivattua väriä ja jännitystä peliin.

      Poista