tiistai 7. helmikuuta 2012

Haloo Helsinki

Reiska oli yrittänyt pari kertaa soittaa ja tietenkin väärään aikaan. Päätinkin soittaa heti päivätorkkujen jälkeen takaisin Helsinkiin ja kysellä missä mennään. Puhelimesta kuului jotain omituista möykkää ja arvelin kaverin istuvan baarissa.

-Teillä siellä sitten bileet jatkuu. –Joo, ei mittää hättää, käytiin Jykän kanssa jatkoilla Espoossa ja vähä meni liukkaaksi noilla lakeerikengillä.  Muutama tikki ohtaan ja eiku menoks taas. Kaverin piti mennä aamulla töihin mutta meikäläinen pittää vielä pitkään vappaata.

-Ootko Linjoilla vai missä pyörit? -Täälähä mie istun kuppilassa. On kuule semmone päläpätys joka puolella ettei paremmasta väliä. –Teillä on ninku semmonen rakkauden talvi meneillään siellä vähä niinku sovituksen meiningissä, mitä minä tänään Hesarista luin. –Perkele, täällä mittää rakkautta. Kaikki ne vaan nykyään homostelee. On se kyllä hyvä ettei sitä homosta tehty pomoa.
 
-Hei, älä nyt noin. Meistähän tuli kertaheitolla avoimia ja suvaitsevaisia, mitä minä tänään Hesarista luin. Äläkä nyt rupee änkyröimään siellä ja muista ainakin syödä jotain. –No justiinhan me tultiin yhestä kreikkalaisesta ravintelista. Hyvät oli pöperöt ja oikeen mukava oli omistajakin. Kehu suomalaisia niin perkuleesti, että rupes oikeen hävettään.

-No sittenhän kaikki on hyvin. Ja huomenna sitten töihin vai mitä sä oikein meinaat?- Ei veikkone, ei tok. Otin loparit ja rupesin luuseriksi. Jykä lupas eilen jonkun komiteapaikan myöhemmin keväällä ja aloitan tässä sellaisen empiirisen testivaiheen. Kato nyt saa ryypätä ja syrjäytyä ihan luvan kanssa. –Oikein niinhän se olikin, kaikkia ihmisiä kunnioitetaan ja kaikista pidetään huolta, sitähän minä Hesarista tänään luin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti