Ekonomistit ovat miettiväistä ja tutkivaa porukkaa. Karkeasti voidaan tehdä jako kahteen, mikro- ja makrotaloustietäjään. Mikroekonomisti viihtyy omassa kammiossaan, yleensä tieteellisten ja julkisten instituutioiden palkkaamana ja tekee tutkimustyötä omassa suljetussa piirissään. Makroekonomistia on perinteisesti pidetty suulaampana ja hänellä onkin kysyntää talouden kulkua seuraavissa yhteisöissä, pankit ja tutkimuslaitokset etunenässä.
Mikrotietäjän kanssa en yleensä suostu kisaamaan, sillä jutustelu liikkuu yleensä hänen oman kiinnostuksensa parissa ja siitä joku toinen taloustieteilijä ymmärtää tuskin mitään. Ja vaikka ymmärtäisi, annettava palaute voi jäädä vajavaiseksi. Muistan vieläkin elävästi tilanteen, jossa minua valaistiin peliteoreettisesti sinänsä mielenkiintoisesta tasapainopisteen etsinnästä Nashin peliteoriaa soveltaen. Siinä peli oli ns. nollasummapeliä, jossa vain parhaan strategian valinnut voitti.
Mikroekonomisti oivalsi, että taloustieteelle on suotu mahdollisuus käyttää metodia, jolla matemaattisesti pystytään käsittelemään ja ratkaisemaan ongelmia. Satulapiste –metodia käyttämällä saavutettavan hyödyn maksimointi on löydettävissä ainakin teoriassa. Ratkaisu ei kuitenkaan takaa tasapainoa. Tuon tiedon soveltaminen kansantalouksien epätasapainoon herättää väistämättä lisää pohdittavaa ja avoimia kysymyksiä. Etenkin kun tiedetään, että käytännössä kaikki eivät voi tuossa nollasummapelissä voittaa.
Kirjoitin jokin aika sitten Suomen kauppataseen alijäämästä. Sillä ei ole merkitystä, minulle sanottiin vähätellen, meillähän vaihtotase on vielä plussalla. Nyt kun sekin tippui miinukselle, ensimmäistä kertaa sitten 20 vuoteen kauppataseen tapaan, nousi talouden tasapainokysymys taas esille. Meillä on siis ongelma, joka pitäisi ratkaista. Löytyykö mahdollisesti joku sopiva ekonometrinen tai optimointitapa ratkaisuksi. Kansantalouksien vaihtotaseiden yli- ja alijäämät ovat teoriassa nollasummapelin aikaansaannoksia.
Suomella on kaksoisvaje eli sekä valtion budjetti että vaihtotase ovat alijäämäisiä. Mitä enemmän vajetta sitä enemmän joudutaan ottamaan ulkomaista lainaa, johon velkakierteeseen mm. Kreikka ajautui. Saksalla on ylijäämä ja sille lankesi rahoittajan rooli. Sijoittamista on pakko jatkaa, muuten peli tältä osin on vaarassa päättyä. Kreikka on pidettävä mukana matriisitaulukossa jo keskinäisen rahapoliittisen kytköksen kautta. Käytävä nollasummapeli on kuitenkin epäreilua. Kuningatar on vahvempi kuin sotamies, sen tietää shakinpelaajakin.
Peliteorian tunnetuin esimerkki on ns. vangin dilemma, jossa rikoksesta tuomituilla on mahdollisuus joko vaieta tai vasikoida. Paras yhteinen vaihtoehto molemmille olisi vaieta ja selviytyä yhden vuoden tuomiolla. Mutta jos toinen vasikoi ja toinen vaikenee, niin vaikenijalle tipahtaa 10 vuotta. Itse vangitulle paras vaihtoehto olisi vasikoida ja selviytyä jopa ilman tuomiota, jos toinen vaikenee. Jos taas molemmat vasikoivat niin kakkua kertyy kummallekin kolme vuotta.
Maallikkona en ymmärrä mikro- tai makroekonomiasta juurikaan mitään. Talonpoikaisjärkeä yritän käyttää sen verran kuin sitä on suotu. Jos kauppatase on negatiivinen, niin tilannehan pitää korjata, jos ei heti niin pidemmällä juoksulla, muuten käy kreikkamaisesti. Vaihtotaseen saattamiseksi positiiviseksi on kaksi vaihtoehtoa. Yksi, vientiä on kasvatettava. Nopea viennin kasvu ei yleensä onnistu, vaan se vaatii monenlaisia elvytys- ym toimenpiteitä ja siihen kuluu aikaa. Toinen nopeampi vaihtoehto on tuonnin vähentäminen esim. reilulla "turhakeverolla". Turhakkeiden kauppias ei katoa markkinoilta, vaan odottaa kiltisti, kunnes turhakevero poistuu. Sen jälkeen hän taas mielellään tarjoaa tuotteitaan markkinoillemme.
VastaaPoistaOnneksi en ole ekonomisti, sillä muutenhan saisin kehitettyä vaihtotaseestakin vaikeamman ongelman kuin se onkaan, - stressihän siitä tulisi. Tästäkin aiheesta saisi juttua vaikka kuinka, mutta taidanpa keskittyä nyt pohtimaan vaikkapa maailmankaikkeutta järjestyneenä kokonaisuutena.
Matemaattinen taloustiede lähtee olettamuksista eli yksinkertaistetaan asioita, jotta voidaan päätellä ja saada totuuksia aikaan. Korkeammalla matematiikalla on kuitenkin taipumus olla vaikesti formuloitua, joten se vaatii erityistä lahjakkuutta. Tuo mainitsemani nobelisti Nashin mielenlaatukin liikkui usein nerouden ja hulluuden rajamailla.
VastaaPoistaVanha vitsi, mutta kerrottakoon se nyt vielä lopuksi. Kolme tutkijaa haaksirikkoutui autiolle saarelle ja löysivät nälissään täysinäisen säilyketölkin. Tölkki piti saada luonnollisesti auki. Geologi ehdotti, että rikotaan purkki kivellä. Fyysikko puolestaan ehdotti, että annetaan auringon kuumentaa ja räjäyttää kansi auki. Ekonomisti luonnollisesti kauhistui moisista ehdotuksista, sisältöhän voisi tuhoutua. Hänen ehdotuksena oli: oletetaan, että meillä on tölkinavaaja...