Vaalipäivän tunnelmia

Tänään sitten julistetaan uusi kausi avatuksi. Demarien pitkä valtakausi presidenttiviran hoidossa päättyy tunnelmissa, joita olisi ollut vaikea ennustaa vielä kuusi vuotta sitten. Luulisi demarileirissä nolottavan ja hävettävän, kun Mooses hukkui autiomaahan ja harmaa pölypilvi vei mennessään. Ei jäänyt kovin paljoa uhottavaa, kun vaihtoehto oli jo tuhottu.

On oikeastaan hämmästyttävää miten vähän tuon valtapuolueen kannatuksen täydellistä romahtamista on puitu presidenttivaalien alla. Pääministeri Katainen taisi olla ainoa, joka esitteli suruvalittelunsa. Mihin hävisi työväestö ja ammattiyhdistysliike, johon puolueen kannatus on pääosin nojannut. Onko se kenties muuttanut Kauniaisiin ja Espooseen, kuten Niinistön vahvasta kannatuksesta voi lukea.

Näyttää siltä, että Lipposen vahvaa eurooppalaista etua painottava retoriikka ei purrut. Kampanjasta jäi kuva vainoharhaisesta pöö –miehestä, joka murahteli jotain vähemmistöjen oikeuksista. Köykäiset olivat eväät. Rintama oli murtunut jo aikaa sitten. Kansan selkeä tyytymättömyys asioiden tilaan oli kanavoitunut populistiseen oikeistoliikehdintään, joka vyöryi koko muun rintaman vahvuudella. Sosialidemo-kraattinen höpöttely ei tätä tilaa enää selitä.

Vaaleissa kaksi ehdokasta selvisi toiselle kierrokselle. Kummallakaan ei ollut annettavaa.  Samat vanhat jorinat ja iltapäivälehtien keksimällä keksityt lööpit toistuivat päivästä toiseen. Täytyy myöntää, että Vaarinajattelijalle ei tule mieleen yhtään niin vastenmielistä vaalia kuin parhaillaan käytävät ovat olleet. Harvoja myönteisiä asioita taisi olla Ultra Bran tukikonsertti. Toivottavasti siellä olleilla heräsi uusia ja vaihtoehtoisia ajatuksia.

Ainoa jännittävä asia lienee äänestysprosentin suuruus. Mennäänkö yli 70 vai jäädäänkö alle. Idolien suuri suosio mediassa ja niiden rummuttaminen lisää tietenkin äänestysprosenttia. Tätä prosenttilukua onkin sitten mainio tulkita, mitä suurempi sen parempi hallitsevalle valtaeliitille. Perinteisesti Suomen presidenttivaaleissa äänestys-prosentti on korkea. Ja nyt kun Soinistakin on tullut ja tehty lähes yhteiskuntakelpoinen kansalainen, niin jännää on vai mitä.

Vaalituloksesta huolimatta sama meno jatkuu. Uusliberalismi ja vastakkainasettelu ovat voimissaan. Kansantalouden fundamentit ovat kuralla, lasketaanpa niitä sitten millä mittarilla tahansa. Usko edustukselliseen demokratiaan ja jopa suoraan kansanvaaliin ovat koetuksella. Kansan sietokykyä testataan näissäkin vaaleissa. Ja näyttää pahasti siltä, että samalla tiellä jatketaan näidenkin vaalien jälkeen.