Suomi itsenäistyi ensimmäisen maailmansodan melskeissä. Eduskunta hyväksyi 6. joulukuuta 1917 senaatin jo aikaisemmin antaman itsenäisyysjulistuksen. Suomi irtautui virallisesti Venäjästä joulukuun viimeisenä päivänä 1917 allekirjoitetulla sopimuksella, jonka allekirjoitti mm. Lenin.
Sisällissodan käynnistyessä, joka alkoi jo tammikuussa 1918, Suomen itsenäisyyden olivat tunnustaneet Saksa, Itävalta-Unkari, Ranska, Ruotsi, Tanska, Norja, Sveitsi ja Kreikka. Britannian ja Yhdysvaltojen tunnustusta saatiin odottaa vielä pitkään, sillä Suomi oli valinnut ko. maiden vihollisen Saksan kaverikseen. Suomi oli taas kerran valinnut häviäjän kumppanikseen taistelussaan venäläisiä vastaan.
Suomen valtiolla ei ollut omaa virallista armeijaa. Hajanaiset suojeluskunnat ja punakaartit pitivät järjestystä yllä oloissa, jossa maa oli jakautunut. Torpparit ja työväestö olivat vasta vapautumassa sääty-yhteiskunnan puristuksesta. Tahto itsenäistyä oli silti yhteinen. Tokoin senaatti ei siihen kyennyt, Svinhufvud ja Lenin sen sijaan puristivat kättä Smolnassa.
Suomen historian ylivoimaisesti julmimmassa sodassa, sisällissodassa, lahtarit ja punikit tappoivat toisiaan sen minkä ehtivät. Vajaan neljän kuukauden aikana lähes 30 000 suomalaista menetti henkensä ja 20 000 haavoittui. Kuvaavaa sodalle on se, että ylivoimaisesti suurin osa uhreista, vajaa 12 000 menehtyi valkoisten vankileireillä ja teloitettujakin oli lähes 9 000. Suurin osa kuoli muualla kuin rintamalla.
Tällä sodalla ei ole sankareita. Tätä veristä sotaa ei itsenäisyyspäivänä muistella. Tämä yhteisesti hävitty sota on häpeä, josta on vaiettu vuosikausia hiljaisesti ja hammasta purren. Vielä tänäänkin se on aihe, joka halutaan unohtaa. Todellisuudessa sisällissota on muokannut suomalaista kansanluonnetta ehkä enemmän kuin mikään muu yksittäinen tapahtuma.
Mitä sitten, jos Saksa olisi voittanut sodan ympärysvaltoja vastaan. Olisiko tasavallasta tullut kuningaskunta. Väinö -niminen kuningas ja Väinämöinen ainakin rimmaavat hyvin yhteen. Onhan meillä ollut kuninkaita ja tsaareja ennenkin. Ja ovathan suomalaiset muutenkin niin tavattoman kiinnostuneita Euroopan kuninkaallisista.
Yksittäisiä terroritekoja lukuun ottamatta, Suomi on välttynyt terrorismin aiheuttamasta turvattomuudesta lähes koko itsenäisyytensä ajan. Kansan yksituumaisuus näkyy ääriliikkeiden vähäisenä kannatuksena. Äärioikeiston yritys kaapata valta Lapuan liikkeen muodossa päättyi jo 1932 Mäntsälän kapinaan. Myöhemmin äärivasemmistolaiset liikkeet, Japanin, Italian ja Saksan malliin, eivät koskaan pesiytyneet Suomeen.
Ehkäpä suomalaisuuteen liittyy terve järki ja itsesuojeluvaisto. Pieni kansa tarvitsee johtajan ja lobbarin. Kekkonen harjoitti aikoinaan kumpaakin menestyksellisesti. Tänään globalisaatio ja kansainväliset eturistiriidat tekevät kokonaiskuvasta hämärän. Tarkoituksella tai ei, mutta varmasti yksi hyvä syy pohtia suomalaisen itsenäisyyden juuria avarammin kuin Lahtisen konekiväärin piipun suusta. Ilmansuunnat kun tahtovat väkisinkin mennä sekaisin, kun kunnon puhuri käy.
sunnuntai 21. joulukuuta 2014
keskiviikko 17. joulukuuta 2014
Jäitä hattuun
Obaman mahtipontinen esiintyminen tänään sai monet suomalaiset mediat suoranaiseen hurmioon. Eittämättä tuli mieleen eräs salamurhan kokenut amerikkalainen presidentti, joka väitti olevansa berliiniläinen."Todos somos Americanos", olemme kaikki amerikkalaisia -iskulause kaikui eetterissä. Vatikaanin ja Kanadan kautta avautui tie Yhdysvaltain ja Kuuban välisille neuvotteluille.
Mitä sitten on meneillään. Konkreettisin jo tapahtunut toimenpide on vankien vaihto. Molemmat maat vapauttivat poliittisia vankeja. Mm. Miamin kuuluisasta viisikosta vapautettiin tänään viimeiset kolme, jotka ovat saaneet nauttia vuosikausia CIA:n tunnetun hyvästä vieraanvaraisuudesta.
"As Fidel promised on June 2001,when he said: “They shall return!” Gerardo, Ramon, and Antonio have arrived today to our homeland. The enormous joy of their families and of all our people, who have relentlessly fought for this goal, is shared by hundreds of solidarity committees and groups, governments, parliaments, organizations, institutions, and personalities, who for the last sixteen years have made tireless efforts demanding their release".
Yhdysvallat perustaa luultavasti pysyvän lähetystön Havannaan. Diplomaattisuhteiden kautta avautunee mahdollisuuksia höllentää kauppasaartoa ja helpottaa maiden välistä rahaliikennettä ja purkaa matkustusrajoitteita. Siihen on kuitenkin vielä matkaa, kun näemme amerikkalaisen turistin makaavan Varaderon hiekkarannoilla.
"We have also agreed to renew diplomatic relations. This in no way means that the heart of the matter has been solved. The economic, commercial, and financial blockade, which causes enormous human and economic damages to our country, must cease".
"Though the blockade has been codified into law, the President of the United States has the executive authority to modify its implementation. We propose to the Government of the United States the adoption of mutual steps to improve the bilateral atmosphere and advance towards normalization of relations between our two countries, based on the principles of International Law and the United Nations Charter".
Obamalla tulee kiire. Quántanamon vankileirin sulkeminen oli yksi presidentin vaalilupauksista, josta tänään ei kuultu mitään. Täysin avoin kysymys lienee myös se, että miten laajan kannatuksen Obama saa ehdotuksilleen kongressissa. Yhdysvalloissa on vahva konservatiivien blokki, joka ei tule suostumaan mihinkään kompromisseihin Kuuban kanssa.
Askel kerrallaan ja loistava päänavaus Obamalta. Se avannee myös suomalaismedialle uusia juttuaiheita ja pohdintoja maailmanpolitiikan menosta. Blogikirjoituksen englanninkieliset suorat lainaukset ovat Kuuban presidentti Raúl Castron tämän päiväisestä puheesta.
Mitä sitten on meneillään. Konkreettisin jo tapahtunut toimenpide on vankien vaihto. Molemmat maat vapauttivat poliittisia vankeja. Mm. Miamin kuuluisasta viisikosta vapautettiin tänään viimeiset kolme, jotka ovat saaneet nauttia vuosikausia CIA:n tunnetun hyvästä vieraanvaraisuudesta.
"As Fidel promised on June 2001,when he said: “They shall return!” Gerardo, Ramon, and Antonio have arrived today to our homeland. The enormous joy of their families and of all our people, who have relentlessly fought for this goal, is shared by hundreds of solidarity committees and groups, governments, parliaments, organizations, institutions, and personalities, who for the last sixteen years have made tireless efforts demanding their release".
Yhdysvallat perustaa luultavasti pysyvän lähetystön Havannaan. Diplomaattisuhteiden kautta avautunee mahdollisuuksia höllentää kauppasaartoa ja helpottaa maiden välistä rahaliikennettä ja purkaa matkustusrajoitteita. Siihen on kuitenkin vielä matkaa, kun näemme amerikkalaisen turistin makaavan Varaderon hiekkarannoilla.
"We have also agreed to renew diplomatic relations. This in no way means that the heart of the matter has been solved. The economic, commercial, and financial blockade, which causes enormous human and economic damages to our country, must cease".
"Though the blockade has been codified into law, the President of the United States has the executive authority to modify its implementation. We propose to the Government of the United States the adoption of mutual steps to improve the bilateral atmosphere and advance towards normalization of relations between our two countries, based on the principles of International Law and the United Nations Charter".
Obamalla tulee kiire. Quántanamon vankileirin sulkeminen oli yksi presidentin vaalilupauksista, josta tänään ei kuultu mitään. Täysin avoin kysymys lienee myös se, että miten laajan kannatuksen Obama saa ehdotuksilleen kongressissa. Yhdysvalloissa on vahva konservatiivien blokki, joka ei tule suostumaan mihinkään kompromisseihin Kuuban kanssa.
Askel kerrallaan ja loistava päänavaus Obamalta. Se avannee myös suomalaismedialle uusia juttuaiheita ja pohdintoja maailmanpolitiikan menosta. Blogikirjoituksen englanninkieliset suorat lainaukset ovat Kuuban presidentti Raúl Castron tämän päiväisestä puheesta.
lauantai 13. joulukuuta 2014
Yhteinen kertomus (1)
Kansakunnat tarvitsevat yhdistäviä kertomuksia. Suomelle itsenäisyyspäivän vietto profiloituu pitkälti toisen maailmansodan aikaisiin tapahtumiin, jolloin Suomi oli sodassa. Talvi- ja jatkosodan kokeneet nuoret ja traumatisoituneet sotilaat nostetaan jalustalle juhlittaessa itsenäisyyspäivää. Miljoonat suomalaiset tapittavat televisiosta Väinö Linnan elokuvaa Tuntemattomasta sotilaasta.
Hävitystä sodasta on tehty yhteinen kertomus, joka yhdistää kansakunnan. Yleensä hävinneet nuolevat näppejään. Suomessa eliitti ja sen kaverit sen sijaan nauttivat Presidentinlinnan juhlissa boolia ja muuta suussa sulavaa Tasavallan Presidentin johdolla. On tanssiaisten ja suuren juhlan aika. Häviäjästä on tehty voittaja. Itsenäisyytemme on ansaittu yhdessä yli luokkarajojen kunniallisesti taistellen.
Suomi on hyvä häviämään, sen tietävät ainakin urheilua seuraavat. Ja aina löytyy hyviä syitä tappiolle. Ensin tapeltiin venäläisten kanssa ja lopuksi karkelot päättyivät Lapin sotaan aseveljen kanssa. Pieni Suomi taisteli yksin ja välillä kaksin ja lopuksi yksin suuria ja mahtavia vihollisia vastaan. Peli oli yksinkertaisesti epäreilua ja tuomarit niin perkeleen huonoja.
Suomalaiset ovat käyneet monia sotia omalla ja vieraalla maaperällä. Yleensä omalla maalla käydyt sodat liittyvät kiinteästi kansakunnan itsenäisyystaisteluihin. Tuon nyt esiin pari näkökulmaa, jotka ovat jäänet vähemmän juhlituiksi itsenäisyyspäivän humussa. Ehkäpä niistäkin voisi löytyä jotain sopivaa juhlinnan aihioksi.
Harva tietää, että Suomi teki maineikkaan sotahistoriansa suurimman maihinnousun Torniossa lokakuussa 1.10.1944. Vähän niin kuin Normandian malliin, joka on taas monessa muussa maassa juhlinnan aihe. Jääkärikenraaliluutnantti Hjalmar Siilasvuon alun perin masinoima maihinnousu oli uhkarohkea suunnitelma kukistaa saksalaiset sotajoukot ja kaapata Tornio.
Kahdeksan päivää kestänyt kahakka oli motitusta, kaupunkisotaa ja pienten taistelujoukkojen välistä ankaraa sodankäyntiä Torniossa ja sen lähiseudulla. Suomalaisia kuoli tiettävästi noin 450, mutta saksalaiset lyötiin lopulta monien vaiherikkaiden tapahtumien jälkeen.
Puhutaan mm. Tornion taikayöstä. Suomalaiset onnistuivat takavarikoimaan saksalaisten asevarikon, josta löytyi myös huomattavan suuri viinavarasto. Väkijuomat maistuvat tunnetusti suomalaiselle sotaväelle ja upseeristolle. Väkijuomia kärrättiin mm. lastenvaunuissa rintamalohkoille. Se oli lähes taianomainen näky, kun raavaat ja rohkeat suomalaissotilaat makasivat rinta rinnan ja tillin tallin ympäripäissään tantereella kuularuiskujen laulaessa Tornion taistelukentillä.
Ja siitä huolimatta suomalainen sotilas osoittautui sisukkaaksi ja ankaraksi taistelijaksi. Kuuleman mukaan Tornion joen länsirannalle kerääntyi melkoinen katsojajoukko seuraamaan suomalaisten ja saksalaisten mittelöä paikan herruudesta. Heja Finland -kannustajajoukot olivatkin varmasti merkittävä tuki pienen Suomen itsenäisyystaistelussa.
Päiviä kestänyt juopottelu ja monet rynnäköt saivat saksalaiset lopulta perääntymään. Lapin sodan uskomattomin taistelu oli ohi ja aseveli poistui nöyryytettynä paikkakunnalta. Tosin suuttuneena ja täynnä vihaa suomalaispettureiden petollista toimintaa kohtaan. Saksalaisten pakomatka jatkui ylös pohjoiseen tihutöitä tehden ja ehtivät vielä mennessään polttamaan Rovaniemen kauppalan maan tasalle.
jatkuu...
Hävitystä sodasta on tehty yhteinen kertomus, joka yhdistää kansakunnan. Yleensä hävinneet nuolevat näppejään. Suomessa eliitti ja sen kaverit sen sijaan nauttivat Presidentinlinnan juhlissa boolia ja muuta suussa sulavaa Tasavallan Presidentin johdolla. On tanssiaisten ja suuren juhlan aika. Häviäjästä on tehty voittaja. Itsenäisyytemme on ansaittu yhdessä yli luokkarajojen kunniallisesti taistellen.
Suomi on hyvä häviämään, sen tietävät ainakin urheilua seuraavat. Ja aina löytyy hyviä syitä tappiolle. Ensin tapeltiin venäläisten kanssa ja lopuksi karkelot päättyivät Lapin sotaan aseveljen kanssa. Pieni Suomi taisteli yksin ja välillä kaksin ja lopuksi yksin suuria ja mahtavia vihollisia vastaan. Peli oli yksinkertaisesti epäreilua ja tuomarit niin perkeleen huonoja.
Suomalaiset ovat käyneet monia sotia omalla ja vieraalla maaperällä. Yleensä omalla maalla käydyt sodat liittyvät kiinteästi kansakunnan itsenäisyystaisteluihin. Tuon nyt esiin pari näkökulmaa, jotka ovat jäänet vähemmän juhlituiksi itsenäisyyspäivän humussa. Ehkäpä niistäkin voisi löytyä jotain sopivaa juhlinnan aihioksi.
Harva tietää, että Suomi teki maineikkaan sotahistoriansa suurimman maihinnousun Torniossa lokakuussa 1.10.1944. Vähän niin kuin Normandian malliin, joka on taas monessa muussa maassa juhlinnan aihe. Jääkärikenraaliluutnantti Hjalmar Siilasvuon alun perin masinoima maihinnousu oli uhkarohkea suunnitelma kukistaa saksalaiset sotajoukot ja kaapata Tornio.
Kahdeksan päivää kestänyt kahakka oli motitusta, kaupunkisotaa ja pienten taistelujoukkojen välistä ankaraa sodankäyntiä Torniossa ja sen lähiseudulla. Suomalaisia kuoli tiettävästi noin 450, mutta saksalaiset lyötiin lopulta monien vaiherikkaiden tapahtumien jälkeen.
Puhutaan mm. Tornion taikayöstä. Suomalaiset onnistuivat takavarikoimaan saksalaisten asevarikon, josta löytyi myös huomattavan suuri viinavarasto. Väkijuomat maistuvat tunnetusti suomalaiselle sotaväelle ja upseeristolle. Väkijuomia kärrättiin mm. lastenvaunuissa rintamalohkoille. Se oli lähes taianomainen näky, kun raavaat ja rohkeat suomalaissotilaat makasivat rinta rinnan ja tillin tallin ympäripäissään tantereella kuularuiskujen laulaessa Tornion taistelukentillä.
Ja siitä huolimatta suomalainen sotilas osoittautui sisukkaaksi ja ankaraksi taistelijaksi. Kuuleman mukaan Tornion joen länsirannalle kerääntyi melkoinen katsojajoukko seuraamaan suomalaisten ja saksalaisten mittelöä paikan herruudesta. Heja Finland -kannustajajoukot olivatkin varmasti merkittävä tuki pienen Suomen itsenäisyystaistelussa.
Päiviä kestänyt juopottelu ja monet rynnäköt saivat saksalaiset lopulta perääntymään. Lapin sodan uskomattomin taistelu oli ohi ja aseveli poistui nöyryytettynä paikkakunnalta. Tosin suuttuneena ja täynnä vihaa suomalaispettureiden petollista toimintaa kohtaan. Saksalaisten pakomatka jatkui ylös pohjoiseen tihutöitä tehden ja ehtivät vielä mennessään polttamaan Rovaniemen kauppalan maan tasalle.
jatkuu...
sunnuntai 7. joulukuuta 2014
Tapaus Fennovoima
Vaikka en ole ydinvoiman suurimpia ystäviä, Fennovoiman ydinvoimalan rakentaminen Pyhäjoelle on oikea ratkaisu. Erityisellä mielihyvällä panin merkille Fortumin koplaukset. Fortum hankkii Venäjältä sähköä vesivoimalla jopa hieman enemmän, kuin mitä TVO:n lähivuosina suljettavat kaksi ydinvoimalaa tuottavat. Suomessa tulee siis jatkossakin toimimaan korkeintaan viisi ydinvoimalaa.
Vihreille luulisi vesivoiman kelpaavan mutta mitä vielä. Ville Niinistön populistiset puheet suomettumisesta ja Putinin käsikassaraksi joutumisesta kuulostavat säälittäviltä. On käsittämätöntä, että teollisuuden kannalta tärkeissä energiaratkaisuissa törmää näin ala-arvoiseen politikointiin ja Suomen mustamaalaamiseen, johon etenkin brittiläinen ja ruotsalainen media on tarttunut.
Vihreät ovat olleet hallitusvastuussa vuosikausia ja mitä on tapahtunut. Puolue on ollut vallassa ja ydinvoimaa rakennetaan Suomeen enemmän kuin mihinkään muuhun Euroopan maahan. Niin sitä pitää. Ranskalainen ja saksalainen kyllä, venäläinen ei. Mihin jäivät ne ympäristöystävälliset ja uusiutuvat energiainvestoinnit.
Yritykselle, sähkön tuottamisesta on aina kysymys siitä, mitä jää viivan alle. Vetoaminen Ukrainan kriisiin ja kaasuongelmiin osoittaa myös vähälahjaisuutta. Epäilen, että suomalaisyritykset tuskin jättävät laskunsa maksamatta ja varastavat niin kuin Ukrainassa on tapahtunut. Epäilen myös, että suomalaiset käyttäisivät Nato-korttia kiristysvälineenä, niin kuin Ukrainassa on päässyt käymään.
Asioilla on aina vähintään kaksi puolta. Niinistö varmaan tietää, että yksistään Outokummun sähkölasku on 200 miljoonaa euroa vuodessa. Outokumpu on tarkkaan laskenut, että sen kannattaa olla mukana Fennovoima -hankkeessa. Fortumin hankkeet Ruotsissa eivät ole kelvanneet sinikeltaiselle pääomalle sinivalkoisuutensa takia, joten on ymmärrettävää, että investoinnit suunnataan muualle.
Kauppa se on joka kannattaa, oli se sitten maitoa tai sähköä. Voi vain toivoa, että Rosatom ja Fortum pääsevät molempia tyydyttävään ratkaisuun. Voi vain toivoa, että tappion kärsineet vallankipeät piipertäjät ymmärtävät pitää suunsa kiinni. Voi vain toivoa, että kauppasuhteet Venäjän kanssa palautuvat normaaliksi mahdollisimman nopeasti. Se on sitä parasta turvallisuuspolitiikkaa.
Vihreille luulisi vesivoiman kelpaavan mutta mitä vielä. Ville Niinistön populistiset puheet suomettumisesta ja Putinin käsikassaraksi joutumisesta kuulostavat säälittäviltä. On käsittämätöntä, että teollisuuden kannalta tärkeissä energiaratkaisuissa törmää näin ala-arvoiseen politikointiin ja Suomen mustamaalaamiseen, johon etenkin brittiläinen ja ruotsalainen media on tarttunut.
Vihreät ovat olleet hallitusvastuussa vuosikausia ja mitä on tapahtunut. Puolue on ollut vallassa ja ydinvoimaa rakennetaan Suomeen enemmän kuin mihinkään muuhun Euroopan maahan. Niin sitä pitää. Ranskalainen ja saksalainen kyllä, venäläinen ei. Mihin jäivät ne ympäristöystävälliset ja uusiutuvat energiainvestoinnit.
Yritykselle, sähkön tuottamisesta on aina kysymys siitä, mitä jää viivan alle. Vetoaminen Ukrainan kriisiin ja kaasuongelmiin osoittaa myös vähälahjaisuutta. Epäilen, että suomalaisyritykset tuskin jättävät laskunsa maksamatta ja varastavat niin kuin Ukrainassa on tapahtunut. Epäilen myös, että suomalaiset käyttäisivät Nato-korttia kiristysvälineenä, niin kuin Ukrainassa on päässyt käymään.
Asioilla on aina vähintään kaksi puolta. Niinistö varmaan tietää, että yksistään Outokummun sähkölasku on 200 miljoonaa euroa vuodessa. Outokumpu on tarkkaan laskenut, että sen kannattaa olla mukana Fennovoima -hankkeessa. Fortumin hankkeet Ruotsissa eivät ole kelvanneet sinikeltaiselle pääomalle sinivalkoisuutensa takia, joten on ymmärrettävää, että investoinnit suunnataan muualle.
Kauppa se on joka kannattaa, oli se sitten maitoa tai sähköä. Voi vain toivoa, että Rosatom ja Fortum pääsevät molempia tyydyttävään ratkaisuun. Voi vain toivoa, että tappion kärsineet vallankipeät piipertäjät ymmärtävät pitää suunsa kiinni. Voi vain toivoa, että kauppasuhteet Venäjän kanssa palautuvat normaaliksi mahdollisimman nopeasti. Se on sitä parasta turvallisuuspolitiikkaa.
perjantai 5. joulukuuta 2014
Marxin menetetty maine
Meghnad Desain teos, "Marxin kosto, Kapitalismin uusi nousu ja valtiokeskeisen sosialismin kuolema", on kirja, joka heristää ja herättää. Se kertoo maailmalla harjoitetusta talouspolitiikasta ja niiden seurauksista aina 1800-luvun loppupuolelta 2000-luvun alkuun. Sääli, että kirja on kirjoitettu jo vuonna 2002, se olisi vaatinut vielä yhden lisäluvun ollakseen täydellinen lukukokemus.
Brittiläistynyt Desai on intialaissyntynyt ekonomisti, joka on opettanut mm. LSE:ssä. Lordin arvonimen saanut professori on tunnettu inhimillisen kehityksen indeksin kehittäjänä ja osallistunut aktiivisesti poliittiseen talouskeskusteluun. Desai kirjoittaa selkeästi ja mukaansa tempaavasti. Tämä kirja on jokaisen taloudesta ja politiikasta kiinnostuneen pakko lukea. Teos on historiallinen kattaus kapitalismin voittokulusta ja samalla viiltävän analyyttinen pohdinnoissaan.
Pääasiallinen sisältö keskittyy ns. uusklassisen taloustieteen analyysiin, monetaristien ja keynesiläisten väliseen kinaan oikeasta talouspolitiikasta. Friedmanin kehittämillä opeilla monetaristien koulukunta on ollut viime vuosina se vallitseva suuntaus. Tarjonnan taloustieteen vallitessa Keynesin kysyntäpuolen edustajat on teilattu. Rahan tarjonnan säätely ja inflaation torjunta ovat olleet keskeiset instrumentit taloudenpidossa. Lyhyesti sanottuna taistelu on käyty inflaation ja työttömyyden välillä. Massatyöttömyys on vakiintunut jo lähes normaaliksi olotilaksi 1980-luvulta alkaen.
Marxin osuus jää kirjassa vähemmälle, kuin mitä kirjan otsikko antaisi ymmärtää. Desai kuitenkin osoittaa, että jo vuonna 1883 kuollut yhteiskuntafilosofi ja taloustieteilijä oli merkittävä ajattelija. Vaikka mies tunnetaan niin harva silti tietää mitään Marxin todellisesta ajatusmaailmasta. Lista voi monelle olla yllättävän pitkä.
Ensinnäkin Marx teki ensimmäisenä kansantalouden tilinpitoon liittyviä laskelmia. Marx kehitti myös ensimmäisenä taloustieteilijänä yksinkertaista ns. panos-tuotos analyysia. Ehkä merkittävin löytö oli kapitalismin suhdannesyklit, jotka Marx jo tuolloin esitteli. Kansantalous ei ollut mikään staattinen tai lineaarinen tila. Kapitalismin kehityksen dynaamisuuden ja suhdanneherkkyyden luonnehdinta oli aivan poikkeuksellista tuohon aikaan.
Marx oli innokas vapaakaupan puolestapuhuja. Mikäli Marx eläisi tänään, hän luultavasti olisi vankkumaton globalisaation kannattaja. Marxin kiistelty maine perustuu pääasiassa hänen teoriaansa voittoasteesta ja sen kasautumisesta yhä harvempien käsiin. Tämä aihe ei kiinnosta rajahyötyjen ja -kustannusten parissa ahkeroivia ekonomisteja. Marx on ollut pannassa angloamerikkalaisen taloustieteen valtakaudella.
Neoklassisen koulukunnan edustajat ovat etsineet talouden tasapainoa. Ekonometristen kokonaistaloudellisten mallien ja matemaattisten yhtälöiden avulla sellainen toki löytyy. Eri asia sitten on, mitä marginalistit ovat näillä saavuttaneet. Tulosten soveltaminen kapitalistiseen tuotantotapaan on vähintäänkin kyseenlaista. Walrasilainen idea talouden tasapainosta toimii vain teoriassa.
Desai on harvinaisen oikeassa, että Marxin maineella on ratsastettu Neuvostoliitossa. Lenin omaksui Marxilta omaan agendaansa sopivat mielipiteet. Ne Marxin ajatukset, mitkä eivät sopineet reaalisosialismiin, heitettiin surutta romukoppaan. Bolsevikit omivat Marxin vailla todellisia perusteita.
Marx mm. edellytti, että talouden tuotantotapa on riittävän kehittynyt, jotta voidaan siirtyä sosialismiin. Venäjä sitä tuskin oli vuonna 1917. Maa eli lähinnä feodaalitaloudessa ja maaorjuudessa. Ilman venäläistä talonpoikaa bolsevikit eivät olisi koskaan päässeet valtaan. Maatalousvaltaiselta Venäjältä puuttui lähes kokonaan työväestö. Lupaamalla maata talonpojille Lenin sai tarvitsemansa tuen vallankumoukselleen. Vasta 1930 luvulla alkanut maatalouden pakkokollektivisointi lopetti maan yksityisomistuksen Venäjällä.
Kapitalistinen järjestelmä on ylivoimaisesti paras tapa tuottaa tavaroita ja hyödykkeitä. Marx oli samaa mieltä. Mitä mieltä Marx olisi sitten rahatalouden liikkeistä kapitalismissa jää avoimeksi. Kapitalismi on selviytynyt mm. Latinalaisen Amerikan ja Meksikon velkakriiseistä. Nyt globaalin velkakriisin oloissa kapitalismi on ehkä kovimman haasteen edessä. Tämä jää Desain kirjassa valitettavan vähälle huomiolle.
Mikä sitten on Marxin kosto, johon kirjan otsikko viittaa. Sille voi löytyä moniakin tulkintoja. Oliko se kenties siinä, että väärin omittu ja kopioitu tunnetuin seurauksin. Marxin ymmärtäjiä ja tutkijoita löytyy valitettavan vähän. Desain mukaan Marx ansaitsee maineensa ja kunniansa palauttajan.
Brittiläistynyt Desai on intialaissyntynyt ekonomisti, joka on opettanut mm. LSE:ssä. Lordin arvonimen saanut professori on tunnettu inhimillisen kehityksen indeksin kehittäjänä ja osallistunut aktiivisesti poliittiseen talouskeskusteluun. Desai kirjoittaa selkeästi ja mukaansa tempaavasti. Tämä kirja on jokaisen taloudesta ja politiikasta kiinnostuneen pakko lukea. Teos on historiallinen kattaus kapitalismin voittokulusta ja samalla viiltävän analyyttinen pohdinnoissaan.
Pääasiallinen sisältö keskittyy ns. uusklassisen taloustieteen analyysiin, monetaristien ja keynesiläisten väliseen kinaan oikeasta talouspolitiikasta. Friedmanin kehittämillä opeilla monetaristien koulukunta on ollut viime vuosina se vallitseva suuntaus. Tarjonnan taloustieteen vallitessa Keynesin kysyntäpuolen edustajat on teilattu. Rahan tarjonnan säätely ja inflaation torjunta ovat olleet keskeiset instrumentit taloudenpidossa. Lyhyesti sanottuna taistelu on käyty inflaation ja työttömyyden välillä. Massatyöttömyys on vakiintunut jo lähes normaaliksi olotilaksi 1980-luvulta alkaen.
Marxin osuus jää kirjassa vähemmälle, kuin mitä kirjan otsikko antaisi ymmärtää. Desai kuitenkin osoittaa, että jo vuonna 1883 kuollut yhteiskuntafilosofi ja taloustieteilijä oli merkittävä ajattelija. Vaikka mies tunnetaan niin harva silti tietää mitään Marxin todellisesta ajatusmaailmasta. Lista voi monelle olla yllättävän pitkä.
Ensinnäkin Marx teki ensimmäisenä kansantalouden tilinpitoon liittyviä laskelmia. Marx kehitti myös ensimmäisenä taloustieteilijänä yksinkertaista ns. panos-tuotos analyysia. Ehkä merkittävin löytö oli kapitalismin suhdannesyklit, jotka Marx jo tuolloin esitteli. Kansantalous ei ollut mikään staattinen tai lineaarinen tila. Kapitalismin kehityksen dynaamisuuden ja suhdanneherkkyyden luonnehdinta oli aivan poikkeuksellista tuohon aikaan.
Marx oli innokas vapaakaupan puolestapuhuja. Mikäli Marx eläisi tänään, hän luultavasti olisi vankkumaton globalisaation kannattaja. Marxin kiistelty maine perustuu pääasiassa hänen teoriaansa voittoasteesta ja sen kasautumisesta yhä harvempien käsiin. Tämä aihe ei kiinnosta rajahyötyjen ja -kustannusten parissa ahkeroivia ekonomisteja. Marx on ollut pannassa angloamerikkalaisen taloustieteen valtakaudella.
Neoklassisen koulukunnan edustajat ovat etsineet talouden tasapainoa. Ekonometristen kokonaistaloudellisten mallien ja matemaattisten yhtälöiden avulla sellainen toki löytyy. Eri asia sitten on, mitä marginalistit ovat näillä saavuttaneet. Tulosten soveltaminen kapitalistiseen tuotantotapaan on vähintäänkin kyseenlaista. Walrasilainen idea talouden tasapainosta toimii vain teoriassa.
Desai on harvinaisen oikeassa, että Marxin maineella on ratsastettu Neuvostoliitossa. Lenin omaksui Marxilta omaan agendaansa sopivat mielipiteet. Ne Marxin ajatukset, mitkä eivät sopineet reaalisosialismiin, heitettiin surutta romukoppaan. Bolsevikit omivat Marxin vailla todellisia perusteita.
Marx mm. edellytti, että talouden tuotantotapa on riittävän kehittynyt, jotta voidaan siirtyä sosialismiin. Venäjä sitä tuskin oli vuonna 1917. Maa eli lähinnä feodaalitaloudessa ja maaorjuudessa. Ilman venäläistä talonpoikaa bolsevikit eivät olisi koskaan päässeet valtaan. Maatalousvaltaiselta Venäjältä puuttui lähes kokonaan työväestö. Lupaamalla maata talonpojille Lenin sai tarvitsemansa tuen vallankumoukselleen. Vasta 1930 luvulla alkanut maatalouden pakkokollektivisointi lopetti maan yksityisomistuksen Venäjällä.
Kapitalistinen järjestelmä on ylivoimaisesti paras tapa tuottaa tavaroita ja hyödykkeitä. Marx oli samaa mieltä. Mitä mieltä Marx olisi sitten rahatalouden liikkeistä kapitalismissa jää avoimeksi. Kapitalismi on selviytynyt mm. Latinalaisen Amerikan ja Meksikon velkakriiseistä. Nyt globaalin velkakriisin oloissa kapitalismi on ehkä kovimman haasteen edessä. Tämä jää Desain kirjassa valitettavan vähälle huomiolle.
Mikä sitten on Marxin kosto, johon kirjan otsikko viittaa. Sille voi löytyä moniakin tulkintoja. Oliko se kenties siinä, että väärin omittu ja kopioitu tunnetuin seurauksin. Marxin ymmärtäjiä ja tutkijoita löytyy valitettavan vähän. Desain mukaan Marx ansaitsee maineensa ja kunniansa palauttajan.
maanantai 1. joulukuuta 2014
Kuuba, (4)
 |
| Sancho Panza |
Olin varannut alustavasti majapaikan San Rafaelilta, mutta siellä ei ollut kaikille riittävästi tilaa. Bussissa matkusti pari tuttua turistia ja jatkoimme yhdessä yösijan etsimistä. Kävelykadulla vanhempi mieshenkilö kertoi, että viereisessä talossa vuokrataan huoneistoja. Ei muuta kuin sisäpihalle ja muutaman ovirimputtelun jälkeen löytyikin kaksi huoneistoa kolmeksi yöksi. Toinen kavereistani päätti silti yöpyä veljensä kämpässä, joka oli juuri tullut viikoksi Havannaan harjoittelemaan kuubalaisten nyrkkeilijöiden kanssa.
Ensimmäinen päivä meni kävellessä vanhassa kaupungissa ja Maleconin rantabulevardilla. Istuskelua terasseilla, ohjelman suunnittelua ja tietenkin pakolliset draiquirit turistien valtaamassa Floriditassa, jossa kirjailija näytti edelleenkin päivystävän. Hemingwayn pronssinen hahmo istui tyytyväisenä baaritiskillä tyytyväinen virne naamallaan. Tytöt lauloivat Hasta la Victoria Siempreä ja juovuimme väsyneinä Havannan pimenevässä illassa.
Seuraava päivä oli varattu kirjailijan ranchiin tutustumiselle. Otimme taksin hotelli Inglaterran edestä ja Heigon kanssa suunnistimme mustalla autolla kirjailijan pyhättöön. Hemingway oli ilmeisesti innokas tähtiin kurkistelija, sillä korkeasta pyöreästä tornista löytyi mm. kaukoputki. Pilar -vene oli pukeilla, vanha corona -kirjoituskone lojui pöydällä ja Havannan siluetti siinsi kaukana taustalla. Kaikki oli niin kuin ennenkin ja näytti siltä, että kirjailija olisi vasta hiljattain poistunut paikalta.
 |
| Hemingwayn olohuone |
Kirjailija kalasteli pienessä Cojimarin kalastajakylässä, jonne taksikuskimme meidät seuraavaksi johdatti. Tietenkin kylästä löytyi myös pieni kantakapakka, jossa Hemingway viihtyi erinomaisen mainiosti. Paikan pitäjä tiesi kertoa, että kuljetusta tarvittiin hyvin usein takaisin Finca Vigian ranchille. Kalareissut ovat tunnetusti raavaiden miesten rankka taitolaji.
Koko päivän kestäneen Hemingway -kierroksen ja parin tunnin levon jälkeen illalla oli vuorossa musiikkituokion aika. Vanhan kaupungin salsabaarissa istui yllättäen kaksi norjalaista naista, joihin olin ehtinyt tutustumaan jo aikaisemmin Varaderossa. Itse asiassa meidän oli tarkoitus tavata Santa Clarassa, mutta lähdin sieltä jo aikaisemmin jatkamaan matkaa. Kuuba näyttää olevan paikka, jossa törmäilee tavan takaa tuttuihin.
 |
| Taksi |
Jatkopaikaksi valikoitui Rosalia de Castron kulttuuriravintola, joka tunnetaan myös hyvästä ruuasta. Norjalaiset ystäväni osoittautuivat myös rommin suuriksi ystäviksi, joten ilta jatkuikin myöhään yöhön pääasiassa kosteissa merkeissä. Huomasin, että osataan sitä muuallakin. Lopuksi olikin sitten vossikkakyydin aika ja vain sumea hevosenkavion kopina kaikui syvän mustassa Havannan yössä.
Seuraava päivä oli varattu baseballille, jota voi pitää Kuuban kansallislajina nyrkkeilyn lisäksi. Stadionilla olivat vastakkain Industriales ja Villa Clara. Havannalaiset jäivät tylysti vierailijoiden jalkoihin, sillä Villa Clara voitti juoksuin 12-3. Santa Clarasta kotoisin olevassa joukkueessa pelasi peräti seitsemän entistä maailmanmestaria.
Sanotaan, että Tahko Pihkala on kehittänyt suomalaisen pesäpallon baseballista. Baseball on pitkälti syöttäjän ja lyöjän välinen kamppailu, jossa mm. syötön nopeus ratkaisee. Siepparin tehtävänä on napata ne pallot, joihin lyöjät näemmä aika harvoin osuvat. Suomalainen pesäpallo on paljon liikkuvampaa ja elävämpää kuin perinteinen baseball. Mölyä ja möykkää riittää silti yllin kyllin katsomossa.
 |
| Estadio Latinoamericano |
Asuin viiden minuutin kävelymatkan päässä Capitoliosta. Nykyään Kuuban tiedeakatemiana toimiva rakennus muistuttaa hyvin paljon erästä ns. valkoista taloa Washingtonissa. Capitolia vastapäätä sijaitsee Kuuban suurin vientiyritys Partagás, joka on erikoistunut sikarien tuotantoon ja vientiin. Jos aitoja käsintehtyjä sikareja haluaa ostaa niin Partagásin tehtaanmyymälä on siihen oiva paikka. Hinnat ovat selvästi halvemmat, kuin esimerkiksi Suomesta ostettuna.
Yksityisyrittäjiä riittää tälläkin alalla. Paikallisilla katukauppiailla on kyllä nikotiini tuotteita tarjolla. Sikarien aitous onkin sitten toinen asia. Kävin parissa ns. cooperatiivessä sisällä, joista toisessa ostin Cohiba Robustoja. Viidellä kympillä sain 25 kappaletta hyvin maistuvia pötkylöitä. Tarkkana pitää olla ja tarkistaa tuote aina etukäteen. Banaaninlehdet poltettuna eivät varmasti maistu kovin erinomaisilta tupakanlehtiin verrattuna..
 |
| Salsan sykkeessä |
Kuuba saa merkittävän osan valuuttatuloistaan turismista. Kanadalaiset turistit ovat ylivoimaisesti suurin yksittäinen ryhmä, joka on valloittanut etenkin Varaderon hiekkarannat. Kanadan ja Kuuban liput vierekkäin takseissa onkin yleinen näky. Pari päivää menikin sitten Varaderon kotimajoituksessa Marian hoteissa.
Viimeinen yö kuitenkin vietettiin ns. all inclusive -hotellissa. Finnairin koneeseen oli tullut hydrauli -vika ja se korjattiin Torontossa. Reissu piteni vielä yhdellä ylimääräisellä päivällä täyden ylöspidon merkeissä, syödä ja juoda sai niin paljon kuin ehti. Kuuba tarjoaa turistille mahdollisuuden myös viettää lomansa ylensyönnin ja -juonnin parissa uima-altaan vieressä. Eräällä saksalaisella herrasmiehellä oli ainakin niin hulvattoman hauskaa kierrellessään tuntikausia lyhtypylvästä rommilasi kädessään.
Kuuba jättää oman jälkensä, jota on oikeastaan turhaa edes selittää. Millainen se jälki sitten on, riippuu ihan turistista itsestään. Eilen soitettiin Sodankylästä ja puhelimessa kysyttiin, että koska lähdetään Kuubaan. En ole siis ainoa, johon tuo maa jätti jälkensä. Niin, häneen olin tietenkin tutustunut jo lentokoneessa matkalla Kuubaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)