Marxin menetetty maine

Meghnad Desain  teos, "Marxin kosto, Kapitalismin uusi nousu ja valtiokeskeisen sosialismin kuolema", on kirja, joka heristää ja herättää. Se kertoo maailmalla harjoitetusta talouspolitiikasta ja niiden seurauksista aina 1800-luvun loppupuolelta 2000-luvun alkuun. Sääli, että kirja on kirjoitettu jo vuonna 2002, se olisi vaatinut vielä yhden lisäluvun ollakseen täydellinen lukukokemus.

Brittiläistynyt Desai on intialaissyntynyt ekonomisti, joka on opettanut mm. LSE:ssä. Lordin arvonimen saanut professori on tunnettu inhimillisen kehityksen indeksin kehittäjänä ja osallistunut aktiivisesti poliittiseen talouskeskusteluun. Desai kirjoittaa selkeästi ja mukaansa tempaavasti. Tämä kirja on jokaisen taloudesta ja politiikasta kiinnostuneen pakko lukea. Teos on historiallinen kattaus kapitalismin voittokulusta ja samalla viiltävän analyyttinen pohdinnoissaan.

Pääasiallinen sisältö keskittyy ns. uusklassisen taloustieteen analyysiin, monetaristien ja keynesiläisten väliseen kinaan oikeasta talouspolitiikasta. Friedmanin kehittämillä opeilla monetaristien koulukunta on ollut viime vuosina se vallitseva suuntaus. Tarjonnan taloustieteen vallitessa Keynesin kysyntäpuolen edustajat on teilattu. Rahan tarjonnan säätely ja inflaation torjunta ovat olleet keskeiset instrumentit taloudenpidossa. Lyhyesti sanottuna taistelu on käyty inflaation ja työttömyyden välillä. Massatyöttömyys on vakiintunut jo lähes normaaliksi olotilaksi 1980-luvulta alkaen.

Marxin osuus jää kirjassa vähemmälle, kuin mitä kirjan otsikko antaisi ymmärtää. Desai kuitenkin osoittaa, että jo vuonna 1883 kuollut yhteiskuntafilosofi ja taloustieteilijä oli merkittävä ajattelija. Vaikka mies tunnetaan niin harva silti tietää mitään Marxin todellisesta ajatusmaailmasta. Lista voi monelle olla yllättävän pitkä.

Ensinnäkin Marx teki ensimmäisenä kansantalouden tilinpitoon liittyviä laskelmia. Marx kehitti myös ensimmäisenä taloustieteilijänä yksinkertaista ns. panos-tuotos analyysia. Ehkä merkittävin löytö oli kapitalismin suhdannesyklit, jotka Marx jo tuolloin esitteli. Kansantalous ei ollut mikään staattinen tai lineaarinen tila. Kapitalismin kehityksen dynaamisuuden ja suhdanneherkkyyden luonnehdinta oli aivan poikkeuksellista tuohon aikaan.

Marx oli innokas vapaakaupan puolestapuhuja. Mikäli Marx eläisi tänään, hän luultavasti olisi vankkumaton globalisaation kannattaja. Marxin kiistelty maine perustuu pääasiassa hänen teoriaansa voittoasteesta ja sen kasautumisesta yhä harvempien käsiin. Tämä aihe ei kiinnosta rajahyötyjen ja -kustannusten parissa ahkeroivia ekonomisteja. Marx on ollut pannassa angloamerikkalaisen taloustieteen valtakaudella.

Neoklassisen koulukunnan edustajat ovat etsineet talouden tasapainoa. Ekonometristen kokonaistaloudellisten mallien ja matemaattisten yhtälöiden avulla sellainen toki löytyy. Eri asia sitten on, mitä marginalistit ovat näillä saavuttaneet. Tulosten soveltaminen kapitalistiseen tuotantotapaan on vähintäänkin kyseenlaista. Walrasilainen idea talouden tasapainosta toimii vain teoriassa.

Desai on harvinaisen oikeassa, että Marxin maineella on ratsastettu Neuvostoliitossa. Lenin omaksui Marxilta omaan agendaansa sopivat mielipiteet. Ne Marxin ajatukset, mitkä eivät sopineet reaalisosialismiin, heitettiin surutta romukoppaan. Bolsevikit omivat Marxin vailla todellisia perusteita.

Marx mm. edellytti, että talouden tuotantotapa on riittävän kehittynyt, jotta voidaan siirtyä sosialismiin. Venäjä sitä tuskin oli vuonna 1917. Maa eli lähinnä feodaalitaloudessa ja maaorjuudessa. Ilman venäläistä talonpoikaa bolsevikit eivät olisi koskaan päässeet valtaan. Maatalousvaltaiselta Venäjältä puuttui lähes kokonaan työväestö. Lupaamalla maata talonpojille Lenin sai tarvitsemansa tuen vallankumoukselleen. Vasta 1930 luvulla alkanut maatalouden pakkokollektivisointi lopetti maan yksityisomistuksen Venäjällä.

Kapitalistinen järjestelmä on ylivoimaisesti paras tapa tuottaa tavaroita ja hyödykkeitä. Marx oli samaa mieltä. Mitä mieltä Marx olisi sitten rahatalouden liikkeistä kapitalismissa jää avoimeksi. Kapitalismi on selviytynyt mm. Latinalaisen Amerikan ja Meksikon velkakriiseistä. Nyt globaalin velkakriisin oloissa kapitalismi on ehkä kovimman haasteen edessä. Tämä jää Desain kirjassa valitettavan vähälle huomiolle.

Mikä sitten on Marxin kosto, johon kirjan otsikko viittaa. Sille voi löytyä moniakin tulkintoja. Oliko se kenties siinä, että väärin omittu ja kopioitu tunnetuin seurauksin. Marxin ymmärtäjiä ja tutkijoita löytyy valitettavan vähän. Desain mukaan Marx ansaitsee maineensa ja kunniansa palauttajan.