Yhteinen kertomus (1)

Kansakunnat tarvitsevat yhdistäviä kertomuksia. Suomelle itsenäisyyspäivän vietto profiloituu pitkälti toisen maailmansodan aikaisiin tapahtumiin, jolloin Suomi oli sodassa. Talvi- ja jatkosodan kokeneet nuoret ja traumatisoituneet sotilaat nostetaan jalustalle juhlittaessa itsenäisyyspäivää. Miljoonat suomalaiset tapittavat televisiosta Väinö Linnan elokuvaa Tuntemattomasta sotilaasta.

Hävitystä sodasta on tehty yhteinen kertomus, joka yhdistää kansakunnan. Yleensä hävinneet nuolevat näppejään. Suomessa eliitti ja sen kaverit sen sijaan nauttivat Presidentinlinnan juhlissa boolia ja muuta suussa sulavaa Tasavallan Presidentin johdolla. On tanssiaisten ja suuren juhlan aika. Häviäjästä on tehty voittaja. Itsenäisyytemme on ansaittu yhdessä yli luokkarajojen kunniallisesti taistellen.

Suomi on hyvä häviämään, sen tietävät ainakin urheilua seuraavat. Ja aina löytyy hyviä syitä tappiolle. Ensin tapeltiin venäläisten kanssa ja lopuksi karkelot päättyivät Lapin sotaan aseveljen kanssa. Pieni Suomi taisteli yksin ja välillä kaksin ja lopuksi yksin suuria ja mahtavia vihollisia vastaan. Peli oli yksinkertaisesti epäreilua ja tuomarit niin perkeleen huonoja.

Suomalaiset ovat käyneet monia sotia omalla ja vieraalla maaperällä. Yleensä omalla maalla käydyt sodat liittyvät kiinteästi kansakunnan itsenäisyystaisteluihin. Tuon nyt esiin pari näkökulmaa, jotka ovat jäänet vähemmän juhlituiksi itsenäisyyspäivän humussa. Ehkäpä niistäkin voisi löytyä jotain sopivaa juhlinnan aihioksi.

Harva tietää, että Suomi teki maineikkaan sotahistoriansa suurimman maihinnousun Torniossa lokakuussa 1.10.1944. Vähän niin kuin Normandian malliin, joka on taas monessa muussa maassa juhlinnan aihe. Jääkärikenraaliluutnantti Hjalmar Siilasvuon alun perin masinoima maihinnousu oli uhkarohkea suunnitelma kukistaa saksalaiset sotajoukot ja kaapata Tornio.

Kahdeksan päivää kestänyt kahakka oli motitusta, kaupunkisotaa ja pienten taistelujoukkojen välistä ankaraa sodankäyntiä Torniossa ja sen lähiseudulla. Suomalaisia kuoli tiettävästi noin 450, mutta saksalaiset lyötiin lopulta monien vaiherikkaiden tapahtumien jälkeen.

Puhutaan mm. Tornion taikayöstä. Suomalaiset onnistuivat takavarikoimaan saksalaisten asevarikon, josta löytyi myös huomattavan suuri viinavarasto. Väkijuomat maistuvat tunnetusti suomalaiselle sotaväelle ja upseeristolle. Väkijuomia kärrättiin mm. lastenvaunuissa rintamalohkoille. Se oli lähes taianomainen näky, kun raavaat ja rohkeat suomalaissotilaat makasivat rinta rinnan ja tillin tallin ympäripäissään tantereella kuularuiskujen laulaessa Tornion taistelukentillä.

Ja siitä huolimatta suomalainen sotilas osoittautui sisukkaaksi ja ankaraksi taistelijaksi. Kuuleman mukaan Tornion joen länsirannalle kerääntyi melkoinen katsojajoukko seuraamaan suomalaisten ja saksalaisten mittelöä paikan herruudesta. Heja Finland -kannustajajoukot olivatkin varmasti merkittävä tuki pienen Suomen itsenäisyystaistelussa.

Päiviä kestänyt juopottelu ja monet rynnäköt saivat saksalaiset lopulta perääntymään. Lapin sodan uskomattomin taistelu oli ohi ja aseveli poistui nöyryytettynä paikkakunnalta. Tosin suuttuneena ja täynnä vihaa suomalaispettureiden petollista toimintaa kohtaan. Saksalaisten pakomatka jatkui ylös pohjoiseen tihutöitä tehden ja ehtivät vielä mennessään polttamaan Rovaniemen kauppalan maan tasalle.

jatkuu...