Kuuba, (4)

Sancho Panza

Olin varannut alustavasti majapaikan San Rafaelilta, mutta siellä ei ollut kaikille riittävästi tilaa. Bussissa matkusti pari tuttua turistia ja  jatkoimme yhdessä yösijan etsimistä. Kävelykadulla vanhempi mieshenkilö kertoi, että viereisessä talossa vuokrataan huoneistoja. Ei muuta kuin sisäpihalle ja muutaman ovirimputtelun jälkeen löytyikin kaksi huoneistoa kolmeksi yöksi. Toinen kavereistani päätti silti yöpyä veljensä kämpässä, joka oli juuri tullut viikoksi Havannaan harjoittelemaan kuubalaisten nyrkkeilijöiden kanssa.

Ensimmäinen päivä meni kävellessä vanhassa kaupungissa ja Maleconin rantabulevardilla. Istuskelua terasseilla, ohjelman suunnittelua ja tietenkin pakolliset draiquirit turistien valtaamassa Floriditassa, jossa kirjailija näytti edelleenkin päivystävän. Hemingwayn pronssinen hahmo istui tyytyväisenä baaritiskillä tyytyväinen virne naamallaan. Tytöt lauloivat Hasta la Victoria Siempreä ja juovuimme väsyneinä Havannan pimenevässä illassa.

Seuraava päivä oli varattu kirjailijan ranchiin tutustumiselle. Otimme taksin hotelli Inglaterran edestä ja Heigon kanssa suunnistimme mustalla autolla kirjailijan pyhättöön. Hemingway oli ilmeisesti innokas tähtiin kurkistelija, sillä korkeasta pyöreästä tornista löytyi mm. kaukoputki. Pilar -vene oli pukeilla, vanha corona -kirjoituskone lojui pöydällä ja Havannan siluetti siinsi kaukana taustalla. Kaikki oli niin kuin ennenkin ja näytti siltä, että kirjailija olisi vasta hiljattain poistunut paikalta.

Hemingwayn olohuone

Kirjailija kalasteli pienessä Cojimarin kalastajakylässä, jonne taksikuskimme meidät seuraavaksi johdatti. Tietenkin kylästä löytyi myös pieni kantakapakka, jossa Hemingway viihtyi erinomaisen mainiosti. Paikan pitäjä tiesi kertoa, että kuljetusta tarvittiin hyvin usein takaisin Finca Vigian ranchille. Kalareissut ovat tunnetusti raavaiden miesten rankka taitolaji.

Koko päivän kestäneen Hemingway -kierroksen ja parin tunnin levon jälkeen illalla oli vuorossa musiikkituokion aika. Vanhan kaupungin salsabaarissa istui yllättäen kaksi norjalaista naista, joihin olin ehtinyt tutustumaan jo aikaisemmin Varaderossa. Itse asiassa meidän oli tarkoitus tavata Santa Clarassa, mutta lähdin sieltä jo aikaisemmin jatkamaan matkaa. Kuuba näyttää olevan paikka, jossa törmäilee tavan takaa tuttuihin.

Taksi

Jatkopaikaksi valikoitui Rosalia de Castron kulttuuriravintola, joka tunnetaan myös hyvästä ruuasta. Norjalaiset ystäväni osoittautuivat myös rommin suuriksi ystäviksi, joten ilta jatkuikin myöhään yöhön pääasiassa kosteissa merkeissä. Huomasin, että osataan sitä muuallakin. Lopuksi olikin sitten vossikkakyydin aika ja vain sumea hevosenkavion kopina kaikui syvän mustassa Havannan yössä.

Seuraava päivä oli varattu baseballille, jota voi pitää Kuuban kansallislajina nyrkkeilyn lisäksi. Stadionilla olivat vastakkain Industriales ja Villa Clara. Havannalaiset jäivät tylysti vierailijoiden  jalkoihin, sillä Villa Clara voitti juoksuin 12-3. Santa Clarasta kotoisin olevassa  joukkueessa pelasi peräti seitsemän entistä maailmanmestaria.

Sanotaan, että Tahko Pihkala on kehittänyt suomalaisen pesäpallon baseballista. Baseball on pitkälti syöttäjän ja lyöjän välinen kamppailu, jossa mm. syötön nopeus ratkaisee. Siepparin tehtävänä on napata ne pallot, joihin lyöjät näemmä aika harvoin osuvat. Suomalainen pesäpallo on paljon liikkuvampaa ja elävämpää kuin perinteinen baseball. Mölyä ja möykkää riittää silti yllin kyllin katsomossa.




Estadio Latinoamericano

Asuin viiden minuutin kävelymatkan päässä Capitoliosta.  Nykyään Kuuban tiedeakatemiana toimiva rakennus muistuttaa hyvin paljon erästä ns. valkoista taloa Washingtonissa. Capitolia vastapäätä sijaitsee Kuuban suurin vientiyritys Partagás, joka on erikoistunut sikarien tuotantoon ja vientiin. Jos aitoja käsintehtyjä sikareja haluaa ostaa niin Partagásin tehtaanmyymälä on siihen oiva paikka. Hinnat ovat selvästi halvemmat, kuin esimerkiksi Suomesta ostettuna.

Yksityisyrittäjiä riittää tälläkin alalla. Paikallisilla katukauppiailla on kyllä nikotiini tuotteita tarjolla. Sikarien aitous onkin sitten toinen asia. Kävin parissa ns. cooperatiivessä sisällä, joista toisessa ostin Cohiba Robustoja. Viidellä kympillä sain 25 kappaletta hyvin maistuvia pötkylöitä. Tarkkana pitää olla ja tarkistaa tuote aina etukäteen. Banaaninlehdet poltettuna eivät varmasti maistu kovin erinomaisilta tupakanlehtiin verrattuna..

Salsan sykkeessä

Kuuba saa merkittävän osan valuuttatuloistaan turismista. Kanadalaiset turistit ovat ylivoimaisesti suurin yksittäinen ryhmä, joka on valloittanut etenkin Varaderon hiekkarannat. Kanadan ja Kuuban liput vierekkäin takseissa onkin yleinen näky. Pari päivää menikin sitten Varaderon kotimajoituksessa Marian hoteissa.

Viimeinen yö kuitenkin vietettiin ns. all inclusive -hotellissa. Finnairin koneeseen oli tullut hydrauli -vika ja se korjattiin Torontossa. Reissu piteni vielä yhdellä ylimääräisellä päivällä täyden ylöspidon merkeissä, syödä ja juoda sai niin paljon kuin ehti. Kuuba tarjoaa turistille mahdollisuuden myös viettää lomansa ylensyönnin ja -juonnin parissa uima-altaan vieressä. Eräällä saksalaisella herrasmiehellä oli ainakin niin hulvattoman hauskaa kierrellessään tuntikausia lyhtypylvästä rommilasi kädessään.

Kuuba jättää oman jälkensä, jota on oikeastaan turhaa edes selittää. Millainen se jälki sitten on, riippuu ihan turistista itsestään. Eilen soitettiin Sodankylästä ja puhelimessa kysyttiin, että koska lähdetään Kuubaan. En ole siis ainoa, johon tuo maa jätti jälkensä. Niin, häneen olin tietenkin tutustunut jo lentokoneessa matkalla Kuubaan.